Harsoiksi kuivuneiden
kyyneleiden alta
ne kohoavat jostain,
minne aika ne
hiljaa hautasi,
Ilon ja surun
vesien muodostamiin
onkaloihin,
joiden pohjalla
vain hauraita luita,
joista liha on
kuivettunut pois
Aarteita kaivan
syvyydestä
Kuolleiden kammioista
etsin elämää
Rakkaita kasvoja,
muistoja vuosien
pölyttyneiltä lehdiltä
Ja syysomenat kasvavat
jälleen verenä
lasten poskipäihin
Puutarhat tuikkivat
tähtien kirkkaista
silmistä
Ja nousevat maasta
auringonheleät laulut
23.2.2009 Kerppuli
kyyneleiden alta
ne kohoavat jostain,
minne aika ne
hiljaa hautasi,
Ilon ja surun
vesien muodostamiin
onkaloihin,
joiden pohjalla
vain hauraita luita,
joista liha on
kuivettunut pois
Aarteita kaivan
syvyydestä
Kuolleiden kammioista
etsin elämää
Rakkaita kasvoja,
muistoja vuosien
pölyttyneiltä lehdiltä
Ja syysomenat kasvavat
jälleen verenä
lasten poskipäihin
Puutarhat tuikkivat
tähtien kirkkaista
silmistä
Ja nousevat maasta
auringonheleät laulut
23.2.2009 Kerppuli
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoitat kauniisti - jokaisen runosi...
Niin Sinäkin. Ajatuksen tähän runooni sainkin Sinun runostasi. kerppuli
Olipa kauniisti sanottu!
Olen ihan sanaton...
Höh =)
tässä runossasi on jonkinlainen hauraus läsnä,
pitää melkeinpä hengittääkin ihan hiljaa, ettei
rikkoisi mitään.
Upe, upea ! Oikea lukunautinto.
Kiitos kommentistasi. Sinulla on herkät tuntosarvet.
Kerppuli