Sukupuolten väliset erot

noista eroista, no, muutaman kerran on kyllä ollut hankaluuksia miesten kanssa, jotka eivät ole millään meinanneet uskoa etten ole kiinnostunut heistä. sitten kun asia on viimein mennyt perille niin on alettu haukkumaan ja solvaamaan...jos minulle joku nainen sanoo, ettei kiinnosta, niin en minä sentään agressiiviseksi heittäydy. en myöskään roiku perässä ja yritä väkisin esim. baarissa niinkuin nämä miehet ovat tehneet.
minä taas valitettavasti kiinnostun myös hetero- ja bi-naisista. nykyinen ihastukseni on todennäköisesti kaappibisse, naisetkin kiinnostaa mutta ei tule sen asian kanssa toimeen. bi-naisen kanssa en kyllä yleensä ala suhteeseen, tämä olisi poikkeus jos uskaltaisi joskus sieltä kaapista päivänvaloon...

Tämäkin on asia, jossa ei oikein voi vetää selviä rajoja pelkän sukupuolen perusteella.. Jotain kuitenkin.
Tottahan se on, että joidenkin miesten itsetunnon päälle käy se, ettei nainen yksinkertaisesti halua heitä, tai yleensäkään miehiä. Toisille se on yksi ja sama.
Uskaltaudun sanomaan että tunnen myös naisia, jotka eivät hyväksy homomiehiä koska nämä eivät ole heistä kiinnostuneita. Ottavat sen jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena.
Itse en ole kovinkaan kilpailuviettinen ihmissuhdeasioissa, mieluummin luovutan kuin alan kilpailemaan jonkun huomiosta toisen kanssa.
Jos ei kiinnosta ja kelpaa mitä minä olen tällaisenaan, etsin mieluummin jonkun sellaisen jolle sitten taas minä olen se "älytön ihastus" ;). Muutenkin olen aika passiivinen näissä jutuissa, en ole koskaan iskenyt ketään. Minä olen ollut aina se joka isketty, silloin voin olla varma että ainakin jokin piirre minussa varmasti viehättää. Kaikkein vähiten haluaisin olla sellainen joka väkisin tyrkyttää itseään ihmiselle jota ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta joka ei sitä suoraan kehtaa sanoa.
Mjaa, tulipahan taas tekstiä ;)

..on minulla veressä, valitettavasti. Mutten halua näyttää sitä, hävettää, lapsekasta, röyhkeää. Ajat sitten huomasin, että voittaminen ei ole edes hauskaa, varsinkin, jos häviäjä(t) nolostuu. En viitsi katsella kilpailuja, joissa yksi tai kaksi voittaa, loput häviävät (viulu-, laulu- ym. skaboja), pahoittelen, kun hyvätkin häviävät, pannaan "järjestykseen" enemmän tai vähemmän ailahtelevien makusuuntausten mukaan.

Mutta on yksi alue, jossa kilpailuviettini ei leimahda, ihmissuhteet. Ei koskaan. Jos voittaisin kilpailemalla, en pitäisi siitä, jostain muusta täytyy olla kyse. Silti, ihan näin nynny kuin minä ei kenenkään pitäisi olla :)

Ajattelen niin että miehillä ja naisilla on yhtä vahva kilpailuvietti. Luulisin että se on vain sukupuolivietin syytä että miehet jaksaa jallittaa vaikka kieltäiskin. Se heillä on huomattavasti voimakkaampi.

Mun peräs ainaki yks lesbo roikkuu pahemmin ku miehet ikinä. Olen ilmaissut suoraan ettei kiinnosta mutta tämähän ei luovuta. Joskus se on todella ahdistavaa. Kerran kaatui kapakassa kalja syliini kun tämä tuli väkisin suutelemaan. Mutta tämähän on vain yksittäinen tapaus. Muuten luulen miesten olevan kilpailuhenkisempiä. He voivat näyttää aidosti ja rohkeasti tunteensa koska heterous on ns. normaalia. Typerä sana tuo normaali mutta nyt aivotoiminta on tietyistä syistä heikonlaatuista. Itse ihastuessani tai rakastuessani en katso kohteen seksuaali-identiteettiä. Se ei ole tunteilleni jarruna.

Jos miehet huomaavat jäävänsä häviölle kilpailussa naisen kanssa, he sortuvat epäreiluun peliin, mikä on tavallaan luovuttamista. Miesten on vaikea niellä tappiota, jos he häviävät naiselle. He uskottelevat itselleen ja toisille voittaneensa, vaikka olisivat hävinneet. Miehet eivät arvosta naisten kilpailusaavutuksia. Miehet haluavat kunnian naisen voitosta itselleen.

loistava....olet aito homotar=))))))))))))))))))))))))))))))))))))=))))))))))))))*tykkää*