Miten innostuis elämään uudelleen? Mua on masentanut jo monta vuotta, mutta viime kesästä lähtien oon ollu todella väsynyt. Koko kesän makasin yksin kotona neljän seinän sisällä ja vain nukuin. Ja joskus polttelin, mutta siihenkään eivät rahat kauaa riittäneet. En hankkinut edes mitään kesätöit. Mulla on kyllä kavereita ja vientiä miesten suhteen. En oo kuitenkaan koskaan seurustellut. Jotenki tuntuu vaan etten jaksa. Nykyään käyn pakosta lukiota. Ruotsista ja englannista on etenemiseste. Joka ilta päätän aloittaa huomenna "uuden elämän" mutta aamulla olen niin vasynyt etten jaksa tehdä mitään. Lintsaan koulusta tosi paljon koska oon aina niin vasynyt. Tulen kotiin nukkumaan ja nukun seuraavaan aamuun. En ole tehnyt edes läksyjä koko lukio aikana. En jaksa. Kaikki tuntuu niin vaikeelta. Haluaisin vaan olla, nukkua vaan. Toisaalta haluan oppia elämään. Vituttaa kun nämä parhaat nuoruusvuodet valuu läpi sormien. Täytän toukokuussa 18.
Pelkään että anoreksia alkaa taas. Olen lähes anorektisissa mitoissa ja silti näytän lihavalta, ainakin valokuvissa. Yritän laihduttaa mutta lenkille lähteminen on järkyttävän vaikeaa. Jos pääsen ovesta ulos, seison pihalla muutaman minuutin ja sitten painun nukkumaan. Ahmin pullaa ja karkkia joka päivä jonka jälkeen tulee kauhean huono omatunto. Haluaisin oksentaa mutta pelkään sitä. Olen koittanut kertoa vanhemmille mutta he eivät tee mitään. En syytä niitä , ite mun pitäis elämäni kuntoon saada. Tuntuu etten tunne edes hyviä ystäviäni. Joka ilta kirjotan paivakirjaani että tulis joku hakemaan mut pois. Olen ollut itsetuhoinen mutta niistä ajatuksista yritän päästä eroon. Mulla ei oo mitään minkä takia nousisin ylös aamulla. Vihaan kesää.
Haluaisin uusia harrastuksia, mutta asun täysin korvessa. Täällä ei yksinkertaisesti ole mitään. Kuntaliitoksen myötä kaikki pienetkin tapahtumat siirty kauemmas. Lähin bussipysäkki on viiden kilometrin päässä. Rautatieasema on todella kaukana. Tuntuu että olen häkissä, jumissa täällä enkä pääse minnekkään.
Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin bussilla turkuun. Istuin pari tuntia räntäsateessa ja kauheassa tuulessa torin laidalla, kunnes lähdin kotiin. Liput maksoi 20 euroa suunta, niihin meni säästöt.
Haluan jotain kivaa tekemistä. Haluan elää. Tää viesti saattaa kuulostaa jonkun teinin turhanpaivaiselta valittelulta mutta kun en oikeesti enää jaksa. Täällä missä asun ei ole mitään. Mihinkään ei voi mennä eikä kenellekkään voi puhua. Olen tosi yksinäinen. Olisko joku juttu millä jaksais eteenpäin.
Vittuilijat vittuilkaa vaan jos siitä tulee teille parempi mieli.
Pelkään että anoreksia alkaa taas. Olen lähes anorektisissa mitoissa ja silti näytän lihavalta, ainakin valokuvissa. Yritän laihduttaa mutta lenkille lähteminen on järkyttävän vaikeaa. Jos pääsen ovesta ulos, seison pihalla muutaman minuutin ja sitten painun nukkumaan. Ahmin pullaa ja karkkia joka päivä jonka jälkeen tulee kauhean huono omatunto. Haluaisin oksentaa mutta pelkään sitä. Olen koittanut kertoa vanhemmille mutta he eivät tee mitään. En syytä niitä , ite mun pitäis elämäni kuntoon saada. Tuntuu etten tunne edes hyviä ystäviäni. Joka ilta kirjotan paivakirjaani että tulis joku hakemaan mut pois. Olen ollut itsetuhoinen mutta niistä ajatuksista yritän päästä eroon. Mulla ei oo mitään minkä takia nousisin ylös aamulla. Vihaan kesää.
Haluaisin uusia harrastuksia, mutta asun täysin korvessa. Täällä ei yksinkertaisesti ole mitään. Kuntaliitoksen myötä kaikki pienetkin tapahtumat siirty kauemmas. Lähin bussipysäkki on viiden kilometrin päässä. Rautatieasema on todella kaukana. Tuntuu että olen häkissä, jumissa täällä enkä pääse minnekkään.
Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin bussilla turkuun. Istuin pari tuntia räntäsateessa ja kauheassa tuulessa torin laidalla, kunnes lähdin kotiin. Liput maksoi 20 euroa suunta, niihin meni säästöt.
Haluan jotain kivaa tekemistä. Haluan elää. Tää viesti saattaa kuulostaa jonkun teinin turhanpaivaiselta valittelulta mutta kun en oikeesti enää jaksa. Täällä missä asun ei ole mitään. Mihinkään ei voi mennä eikä kenellekkään voi puhua. Olen tosi yksinäinen. Olisko joku juttu millä jaksais eteenpäin.
Vittuilijat vittuilkaa vaan jos siitä tulee teille parempi mieli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mee nyt hyvä ihminen lääkäriin. Terapia ja lääkkeet auttavat suurinta osaa masentuneista.
Noi sun ulkonäköpaineet on turhia, vientiäkin on. Jos olet kovin hento niin suosittelisin liikuntaa ja mieluummin sellaista lihasta tekevää kuin laihdutusta. On optisesti paremman näköistä kun kukkakeppi makkaroilla.
Tuo mitä podet on sairaus nimeltään masennus. Se voi kestää vuosiakin ja monella se alkaa jostain läheisen kuolemasta, sairaudesta, raskaasta avioerosta tms. Sinun täytyy nähdä ja tiedostaa olotilasi sairautena, mistä on todella vaikeaa yksin parantua. Väsymys, syömishäiriö jne ovat varmoja oireita. Apua saat jos vaan haet.
Se että asut korvessa on eräs syy olotilaasi, mutta se on myös tekosyy jota käytät kun et jaksa tehdä mitään..
Sinulla on oikeasti elämäsi parhaat vuodet vielä edessäpäin ja jonain päivänä olet onnellinen ihan varmasti! Koita löytää kivoja asioita ympäristöstäsi: lemmikistä, kävelyretkistä luontoon, mene vaikka pilkille tai hiihtämään! Tee jotain!!! Ei tarvitse mennä kylille tai baareihin notkumaan jos ei siltä tunnu.
Olet vielä nuori ihminen ja tiedätkös: Nuoret ovat aina kauniita! Usko se!
"Haluan jotain kivaa tekemistä. Haluan elää. Tää viesti saattaa kuulostaa jonkun teinin turhanpaivaiselta valittelulta mutta kun en oikeesti enää jaksa. Täällä missä asun ei ole mitään. Mihinkään ei voi mennä eikä kenellekkään voi puhua. Olen tosi yksinäinen. Olisko joku juttu millä jaksais eteenpäin. "
Osta elokuva "ihmeellinen elämä", vaikka täältä:http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/76401
Sen luulisi piristävän sinua ja antavan uudenlaista elämäniloa.
Juonipaljastus, no elokuvan näkee kuitenkin joka joulu TV 2:lta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmeellinen_on_elämä
Se on kaikkien aikojen suosituin jouluelokuva, joka tuo iloisen mielen kaikkiin koteihin television välityksellä, tosin vain jouluisin. Joten elokuva kannattaa ehdottomasti ostaa omaksi.
Usko tuo kivasti piristystä elämään.Menee muutaman kuukauden,ennenkuin siihen pääseen sisälle,mutta kerran kun herra sinua puhuttelee nii sulle alkaa avautumaan uudenlainen näkökulma elämään.
Usko on vain yksi osa nostamaan elämäniloa ylemmäs.Kunnon lääkitys yhdistettynä psykoterapiaan tuo uudenlaista voimaa jokapäiväiseen jaksamiseen.
Ite oon lopettanut päihteet,kahvin ja tupakan. Vaikea pitää sosiaalisiasuhteita yllä,mutta kyllä niitäkin tarvittavasti löytyy vaikka harrastuksista. Myös kävely ja salilla käynti on loistavaa liikuntaa.
voimia toivottavasti löydät toimivat lääkkeet!
Kiitos kaikille vastauksista. Tänään kävin jääkiekko kaukalolla. Väsyttää ihan pirusti.
Piti tuohon lisätä että koulussakin on tosi vaikeaa lähteä juttelemaan jollekkin vanhemmalle kun terkkari on koulussa vain joka toinen viikko torstaisin ja rehtori on päälle viidenkymmenen. Koulussamme ei ole edes opoa. Niin ja lukiokin lakkautetaan paikkakunnalta. Siitä voitte vähän päätellä kuinka kuppasella paikalla asun.
Täytyy löytää kesätöitä...
En kyllä mitenkään voi käsittää näitä hihhuleita, varsinkaan yli kolmekymppisiä. :D Ovat kolmekymmentä vuotta nähneet elämää ja sen karua todellisuutta ja jaksavat vielä vetää jotain Jumalia kehiin jotka eivät ole ennenkään ketään pelastanut. Täyttä paskaa, uskokaa jo.
"Ite oon lopettanut päihteet,kahvin ja tupakan. Vaikea pitää sosiaalisiasuhteita yllä,mutta kyllä niitäkin tarvittavasti löytyy vaikka harrastuksista. Myös kävely ja salilla käynti on loistavaa liikuntaa. "
Olen itse ajatellut vähentää kahvin juontia, koska juon sitä aivan liikaa - nukun huonosti. Päihteitten käyttämisen lopetin uskonnolisista syistä enkä tupakkaa polta. Koska viihdyn yksin, niin harrastan yksin. Psykoterapiaan en usko, usko on parasta lääkettä.
hei! minäkin olen vakavasti masentunut ja ajattelen itsemurhaa päivittäin..
lääkkeetkään ei auta (psykoosi iskee).
mutta mulla on unelma,joka pitää mut viellä toistaiseksi hengissä. aijon lähteä joskus jollekki kauniille paratiisi saarelle. ja elää sellast " Beach leffa elämää" :)
siihen kerään rahaa parhaimmillaan. unelmoin siitä joka päivä, ja joskus toteutan sen.
unelmoitko sä mistään?