Meillä lapsilla ikää 1v10 kk, eli toinen on 2,5v ja toinen 8kk. Ensimmäiset 6 kk siskon syntymästä sujui aivan hyvin, sit vissiin isoveli tajus vihdoinkin, että sisko on ja pysyy. Pojalla ei ole nyt mikään hyvin, kaikki on väärinpäin, mikään ei muka sujukaan ja pahinta myrkkyä pojalle on pienemmän syöttäminen ja imetys, mihin veli ei oikein voi osallistua.
Muuten saan aika hyvin veljen mukaan hoitamaan siskoa. Eilen raivosi, että sisko pitää hävittää pois!
Meillä ollaan aika johdonmukaisesti yritetty kasvattaa lapsia, arkiaskareet sujuu, enempiä parivuotiaalta kyselemättä, mutta, välillä meinaa käämi kärytä...
Kertokaas muut, miten uhmaikäisen kanssa sujuu?, entä kun on toinen lapsi kuvioissa? Kuinka kauan tämä kestää?
Muuten saan aika hyvin veljen mukaan hoitamaan siskoa. Eilen raivosi, että sisko pitää hävittää pois!
Meillä ollaan aika johdonmukaisesti yritetty kasvattaa lapsia, arkiaskareet sujuu, enempiä parivuotiaalta kyselemättä, mutta, välillä meinaa käämi kärytä...
Kertokaas muut, miten uhmaikäisen kanssa sujuu?, entä kun on toinen lapsi kuvioissa? Kuinka kauan tämä kestää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä ikäero on 1v4kk eli toinen on 2,4v ja toinen just täytti vuoden. meillä on sinäänsä aika sama mutta osaavat välillä leikkiä keskenään. useimmiten kuitenkin niin että isompi kiusaa pienenpää ja kaataa sekä lyö... todellakin hermot välillä loppumassa. meidänkään pojalla pääsääntöisesti mikään ei ole hyvin (omasta mielestään)
Johdonmukaisuus, kohtuus ja oikeuden mukaisuus meillä kasvatuksessa. pojalla on tosi paha tuo uhma visiin periytynyt minulta, mutta olen huomannut sen että niinä hetkinä on oikein unelma lapsi kun sisko ei paikalla.
lohdutukseksi voin sanoa että lapsi kokeilee rajojaan ja kun muistat säännöt ja opetat ne lapselle hänen on hyvä olla, sitä ei kukaan osaa sanoa että koska uhma loppuu. itse yritän muistaa että lapsi kiukuttelee eniten sille jota hän eniten rakastaa, ja joka rakastaa häntä.
voimia tuohon ikävään uhmaan, sekin valitettavasti kuuluu lapsen kehitykseen.
Esikoinen on suuressa hädässä, koska hän on huomannut sinun ajoittain hylkäävän hänet. Lue esikoiselle imettäessäsi, piirrätä hänelle tai kerro tarinoita.
Esikoisen on saatava päivittäin vanhempiensa kanssa sellaista aikaa, jolloin vauva ei ole välissänne.
Meillä lapsilla on pieni ikä ero ja tähän asti kaikki on mennyt tosi kivasti. Kuopus on nyt 9kk. Pari viikkoa sitten alkoi mustasukkaisuus. Uhmaikä esikoisella oli jo joitain kuukausia sitten eikä se kohdistunut pikkusiskoon mitenkään. Tän hetkinen mustasukkaisuus näkyy lähinnä äitiin ja isään kohdistuvina potkuina, raapimisina, lyömisinä. Välillä pikkusiskoa tönitään, lelut viedään käsistä jne. Esikoinen saa huomiota, toisinaan jakamatonta, on omat harrastukset ilman pikkusiskoa ym. Yhdessä myös leikitään, rajat opetetaan, molempia huomioidaan, leluja ei kumpikaan vie toisilta, omat lelut saa olla, joihin toinen ei saa kajota "ilman lupaa" jne. Se on kuulemma tärkeää. Tässä sitä elellään ja yritetään kasvattaa molemmista lapsista hyviä ihmisiä :) Voimia! (ps. kannattaa googlata asiasta ja käydä helistin.fi sivuilla lukemassa uhmasta)