iänikuiset vintiöt ja kiusantekijät. Ihan kamalata tuntuu kun perheen kuopuskin vallattominen ystävälaumoineen täyttää viisikymmentävuotta. Vasta on toivuttu omista ja omien ystävien viidenkympin pippaloista. Tässähän ollaan jo vanhoja, vakaita ja viisaita. Onneksi tänään voi mennä lumille peuhaamaan.
Kuinka suuri järkytys teille on kohdata joku ihminen reilun kolmen vuosikymmenen jälkeen. Tuntuuko siltä että hän onkin laittanut isänsä tai äitinsä itsensä sijaan sinua kohtaamaan=
Kuinka suuri järkytys teille on kohdata joku ihminen reilun kolmen vuosikymmenen jälkeen. Tuntuuko siltä että hän onkin laittanut isänsä tai äitinsä itsensä sijaan sinua kohtaamaan=
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tässä taannoin seurasin hautajaisissa, kun kaksi vanhaa rouvaa kohtasi muutaman vuosikymmenen jälkeen. Toinen sanoi toiselle "kylläpä sinä olet vanhettunut". Toinen rouva piti mölyt mahassaan. Minun silmääni molemmat näyttivät yhtä kurttuisilta;)
Ihmiset alkavat tosiaan vanhemmiten muistuttaa omia vanhempiaan. Niin itsekin, pakko myöntää, kun näkee muiden ottamia valokuvia. Voi kauheeta! Totuus on julma. Omasta tutusta peilistä, pehmeässä valossa katsottuna, kuvittelen näyttäväni edelleen kolmikymppiseltä...
Niin, ja ne vanhat ystävät vasta järkyttävän vanhoja ovatkin;)).
viestiäsi tuli mieleen, miksen ole koskaan näyttänyt yhtä kauniilta kun äitini nuorena, mutta vanhemmiten alan näyttää samalta kun hän vanhempana :(
Ihan samaa olen ihmetellyt. Äidin ja isän vihkikuva on seinällä ja molemmat ovat siinä niin kauniita ja komeita. Mutta silloin ennen valokuvaamossa käynti oli merkkitapaus, ja jokainen kuva oli taideteos, kaikista saatiin käsityönä kauniita. Vai?
Kyllähän nykyäänkin retusoidaan, ylioppilaskuvissaan kaikki ovat niin kauniita. Vaikka kyllähän kaikki nuoret ovat oikeastikin kauniita. Hassua,että silloin kun ihminen on kauneimmillaan, hän on kaikkein tyytymättömin omaan ulkonäköönsä. Nenä on liian leveä tai kapea, kasvot liian pulleat tai laihat. Tässä iässä ei jaksa enää surra mokomia asioita. Paitsi hetkittäin. Kun joutuu katselemaan valokuvia itsestään nykytilassa:((((
oli eilen tv:ssä. No, hitsi. Vastahan heidän yhteisiä häitään minäkin tanssin. Mitä onko siitä 30 vuotta! Kaks kertaa ensin katsoin entä, onkos tuo Matti, no sitten Mattihan se...voi vitsi onpa Matti vanhentunut...no, samoin ajattelee varmasti omat nuoruudenaikaiset kaverit, kun minun näkevät pitkästä aikaa;) että, vitsi onkos tossa friidu...;)onhan tuo friidu vanhentunut;) Itse tuota vanhenemista ei TODELLA osaa arvioida...meillä totuudentorvena minulle toimii...oma kundi..tyyliin että, kysyy mieheltäni; Saisit paljon paremman näköisen ja nuoremman naisen kun äiti...mikset ota?
t.friidu
siis vanhenpana;) kaikki ne sukulaiset vanhemmat siis, aina siitä muistuttavat, että friiduhan on ihan kuin (äitini nimi tuohon) no...tottunut olen...jotenkin se näitä vanhempia sukulaisia myös lohduttaa, äitini kun jo kauan sitten edesmennyt...
t.friidu
maailman huonoin keksintö on peili, jos niitä ei olisi luulisi toisten vaan saavan ikähaarukan kiinni.Eihän tää ihmisen mieli muutu kovinkaan paljon, hyvissä olosuhteissa tuntee itsensä teiniksi.
Siitä viisastumisesta iän myötä ...onkohan se totta
kuulin ystävättäreltäni heidän luokkakouksestaan.
Poika joka oli ollut luokan suulain jo kouluajoilla oli saanut tehtäväkseen toivottaa kaikki tervetulleeksi. toivotus oli alkanut jotenkin näin:
Kiva kun olette näin sankoin joukoin tulleet, on ilo nähdä teidät pojat täällä, mutta näyttää siltä kuin tytöt eivät olisi uskaltaneet tulla kun ovat lähettäneet äiteensä tänne
lysti matkustaa tapaamaan hänen veljiään toisella puolen suomea. Sopuisaa oli kun oltiin ensin toisen veljen ja sitten toisen veljen luona. Vaan annas olla kun kun viellä saatiin ulkomailta äitin sisko mukaan ja mentiin porukalla vanhimman veljen luo kylään niin siinä ihan kuin huomaamatta nuotta nuo kneljä sisarusta taantuivat vahoihin rooliasetelmiinsa ja äityivät kyllä melkoisiksi kakaroiksi. Meillä serkkujen kanssa oli lystiä katsoa sitä touhua vaan välillä piti kyllä käydä toimittamassa erotuomarin virkaa kun innostuivat liian riehakkaiksi.
Pelkäätkö peilikuvaasi?
Katso seuraavalla kerralla pitkään lyhyeltä matkalta kun joku sanoo että olipas se vanhentunut!!
Itsestään puhuu. Kaikki me vanhenemme.
Vaikka näin: Onneksi aika on ollut minulle armollisempi.
järkyttänyt. Enemmänkin olen ilahtunut tapaamisesta ja siitä, että joku vieraalta näyttävä on vielä tunnistanut.
Silloin kyllä järkytyin, kun yhtenä aamuna huomasin kylppärin peiliin katsoessani, että isoäitini kurkisti sieltä vastaan. Apuva!
iso-äitinsi viisaat silmät ne sieltä vaan katsoi..
t.friidu
veljeni, niin hän nyt täytti sen 50v.
Juhlat oli aivan ihanat, iki-muistettavat. Tapasin siellä sellaisia ihmisiä joita en ole nähnyt 27 vuoteen.
Olimme toisille tunnistettavissa, ei yhtään epäröintiäkään, ei tarvinnut kysellä puolin eikä toisin kuka olet. Ihanaa oli muistella menneitä, ja niitä tapahtumia olikin paljon.
Ei ollut jälleen -näkemisen riemulla rajoja, ilonkyyneleitä ja naurua. Nauroimmekin naisten kanssa miten turhaa olimme meikanneet itsemme niin viimosen päälle, kun itkien ne valahti poskille. Olen viettänyt ihanan viikonvaihteen hyvässä juhlassa, nyt selaan kuvia koneella edes ja takas.
Järkytystä ei siellä juhlassa tuntenut kukaan toistensa näkemisestä. Ottakaa oppia. :)
Tapasin nuoruusajan ystäväni kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Voi sitä riemua, hän oli entinen itsensä, me molemmat olimme. Kuinka kauheasti meillä olikaan puhuttavaa ja on vieläkin - pidämme nyt tiiviisti yhteyttä.
Ihan kuin vuosia välissä ei olisi ollutkaan. Yhteiset kokemukset edelleen tuoreina muistoissa ja ystävyys pysynyt samana vuosista ja kokemuksista huolimatta. Ymmärrämme toisiamme vieläkin samalla tavalla, on samat kiinnostuksenkohteet ja ajatusmaailma.
Jaa että ulkonäkö? Sitä en tullut ajatelleeksi.