Uusien ampuma-aseiden lupien saaminen on maassamme tunnetusti vaikeutunut tietyn, maamme perinteisen linjan kanssa ristiriidassa olevan, poliittisten linjan vuoksi. Lupien hinta nousee kohti taivasta ja lupaprosessiin sisällytetään mitä erikoisempia ehtoja ja vaatimuksia. Onkohan tarkoitus kenties nöyryyttää aseharrastajia?
Byrokratia paisuu paisumistaan ja virkamiehet hierovat pieniä rasvaisia kätösiään. Pian varmaan tarvitaan hakemuksen liitteeksi kunnan sosiaalijohtajan kirjallinen lausunto että hakija ei (ainakaan enää) hakkaa vaimoaan.
Tulipa mieleeni skenaario jonka avulla luvallisten aseiden omistajat ja (heille) uusien aseiden tarvitsijat voisivat juohevoittaa systeemiä. Tiedustelen sen kestävyyttä juridiselta kannalta. Tarkoitus ei ole välittää aseita henkilöille joilla ei ole aseisiin lupia.
Nyt kun tuo byrokraattinen virkamiesruljanssi tuntuu riistäytyvän käsistä ja muodostuvan valtaapitäville päämääräksi sinänsä, olisi ehkä aihetta toteuttaa luvallisten aseiden siirtoja aseiden lupien haltijoiden kesken kansalaisaloitteellisuuden pohjalta, välttäen turha virkamieshospotus ja kalliit lupamaksut.
Idea on sellainen että henkilöillä A ja B on kummallakin luvallisia ampuma-aseita, mutta A haluaa ostaa jonkin B:n luvallisen aseen ja B haluaa vastavuoroisesti jonkin A:n luvallisen aseen. Niinpä he tekevät vaihtokaupan. Virkavaltaa ei turhaan vaivata koska ei haluta maksaa välikäsille mitään voitelurahoja.
Aseethan ovat sinänsä luvallisia, tosiasiallinen omistaja vain vaihtuu. A ja B sopivat keskenään että tosiasiallinen omistuspohja on muuttunut ja jos esim. A:n lupa-asioissa on jotakin epäselvää niin B voi todistaa että kyseinen ase on luvallinen ase jonka hän on "lainannut" A:lle.
Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus rikkoa aseiden lainaamista koskevia sääntöjä. Molemmilla osapuolilla on esim. lupia kivääreille ja he tekevät vaihtokaupan kivääreillä jotka he luvallisesti omistavat entuudestaan. Uutuutena vain se että he keskenään sopivat että kiväärin omistaja on vaivihkaa vaihtunut.
Byrokratia paisuu paisumistaan ja virkamiehet hierovat pieniä rasvaisia kätösiään. Pian varmaan tarvitaan hakemuksen liitteeksi kunnan sosiaalijohtajan kirjallinen lausunto että hakija ei (ainakaan enää) hakkaa vaimoaan.
Tulipa mieleeni skenaario jonka avulla luvallisten aseiden omistajat ja (heille) uusien aseiden tarvitsijat voisivat juohevoittaa systeemiä. Tiedustelen sen kestävyyttä juridiselta kannalta. Tarkoitus ei ole välittää aseita henkilöille joilla ei ole aseisiin lupia.
Nyt kun tuo byrokraattinen virkamiesruljanssi tuntuu riistäytyvän käsistä ja muodostuvan valtaapitäville päämääräksi sinänsä, olisi ehkä aihetta toteuttaa luvallisten aseiden siirtoja aseiden lupien haltijoiden kesken kansalaisaloitteellisuuden pohjalta, välttäen turha virkamieshospotus ja kalliit lupamaksut.
Idea on sellainen että henkilöillä A ja B on kummallakin luvallisia ampuma-aseita, mutta A haluaa ostaa jonkin B:n luvallisen aseen ja B haluaa vastavuoroisesti jonkin A:n luvallisen aseen. Niinpä he tekevät vaihtokaupan. Virkavaltaa ei turhaan vaivata koska ei haluta maksaa välikäsille mitään voitelurahoja.
Aseethan ovat sinänsä luvallisia, tosiasiallinen omistaja vain vaihtuu. A ja B sopivat keskenään että tosiasiallinen omistuspohja on muuttunut ja jos esim. A:n lupa-asioissa on jotakin epäselvää niin B voi todistaa että kyseinen ase on luvallinen ase jonka hän on "lainannut" A:lle.
Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus rikkoa aseiden lainaamista koskevia sääntöjä. Molemmilla osapuolilla on esim. lupia kivääreille ja he tekevät vaihtokaupan kivääreillä jotka he luvallisesti omistavat entuudestaan. Uutuutena vain se että he keskenään sopivat että kiväärin omistaja on vaivihkaa vaihtunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö olisi parempi keskittyä johonkin rauhanomaiseen harrastukseen kuin aseisiin, kyllähän keräilykohteita ja toisaalta urheilulajeja on vaikka kuinka paljon.
automaattisesti johonkin epärauhanomaiseen?
Mielestäni monet urheilulajit ovat paljon epärauhanomaisempia. Mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa nyrkkeily ja muut kamppailulajit, paini, keihäänheitto ja miekkailu.
että vaaditaan lääkärin lausunto,hankkiessani aselupaa.Vaikka omistan jo "järeempiäki"pyssyjä.Tälläset lisäykset/vaatimukset tulisi sisällyttää jo olemassa olevaan lupakäytäntöön.Mutta nyt saat maksaa joka lapusta erikseen,ja ei mitään pieniä rahoja! Tulin siihen päätökseen että empäs ostakkaan uutta pyssyä,ammuskelen niillä mitä jo on.On liian kallis ja raskas lupakäytäntö!
Edellä käytin termiä "aseharrastus" sen lyhyyden vuoksi tarkoittamaan että kyse on jostakin luvallisiin ampuma-aseisiin liittyvästä harrastuksesta, ei välttämättä aseiden sinänsä harrastamisesta. Se voi olla esim. metsästystä tai jonkintyyppistä rata-ammuntaa lyhyillä aseilla, haulikolla tai kiväärillä. Saattaa olla reserviläistoimintaa tai vapaamuotoisempaa. Tai ehkä kyse on jopa varsinaisesta asekeräilystä.
Mielestäni on tässä yhteydessä täysin epäoleellista miksi henkilö aseiden kanssa harrastaa. Jokainen voinee parhaiten itse auttaa itseään valitsemaan oman mielenkiintonsa kohteen.
Tietääkseni aseet ovat sinänsä aivan rauhallisia. Ainakaan minun silmilleni ei ainoakaan ampuma-ase ole koskaan oma-aloitteisesti hyppinyt. Rauhattomia _ihmisiä_ olen sensijaan kyllä toisinaan tavannut.