...jotkut kenelle voitiin julistaa synninpäästö. Oliko "johtajia" etupenkissä näyttämässä esimerkkiä, jota muut seurasivat?:
"Muistan, että jos hoitokokouksessa ei tehnyt pyydettäessä parannusta tuosta hengestä, joutui sidotuksi eli uloslempatuksi liikkeestä. Muistoni hoitokokouksista ovat karmivia: ihmisiä seurakunnan edessä anelemassa syntejään anteeksi - niitä kuitenkaan anteeksi saamatta, ristikuulusteluita, kyykyttämistä, syytetyn puolustuspuheenvuorojen nurinniskoin kääntämistä ja niin edelleen".(Lainaus netistä).
"Muistan, että jos hoitokokouksessa ei tehnyt pyydettäessä parannusta tuosta hengestä, joutui sidotuksi eli uloslempatuksi liikkeestä. Muistoni hoitokokouksista ovat karmivia: ihmisiä seurakunnan edessä anelemassa syntejään anteeksi - niitä kuitenkaan anteeksi saamatta, ristikuulusteluita, kyykyttämistä, syytetyn puolustuspuheenvuorojen nurinniskoin kääntämistä ja niin edelleen".(Lainaus netistä).
Vastaukset 3
Vanhimmat
..ollut synnintuntoa, jos ei olllut tarpeeksi voimakasta liikutusta. Näitä liikutuksia on pidetty muuallakin elävän uskon tuntomerkkinä. Hoidettavat eivät itse tienneet, mistä heidän olisi pitänyt parannus tehdä.
Joillakin oli kuulemma ns. hengen erottamisen lahja, minkä mukaan nähtiin hoidontarve, hengen nimeäminen, oliko synnintuntoa ja oliko katumus aitoa.
Onko nykyajan uskovaiset jotenkin perempia, kun ei tarvita enää hoitokokouksia.
Minusta tuntuu, etteivät ole, mutta ovatko uskovaiset sitten viisastuneet ja pitävät asiansa omina tietoinaan.
Olen jatellut, että jos seurakunta tietäisi meidän uskomme syöverit,. hoitokokouksia tarvittaisiin varmasti samalla mitallla.
Eihän nykyään kukaan uskalla julkituoda erimielisyyttään, vaan painetaan ne pahkaansa jupisemalla asioista vain omassa perhepiirissä tai jollekkin luotetulle matkaystävälle.
Tämä keskustelupalsta korvaa hoitokokoukset, sillä täällä voi tuoda julki omia tuntojaan ja vikoilujaan joutumatta "nahkurin orsille".
Vuokko Ilola kirjoitti Kotimaa-lehden mielipidesivulle:
Hoitokokoukset pitää selvittää
Arvoisa SRK, Suomen paikalliset rauhanyhdistykset sekä rakkaat uskonsisaret ja -veljet!
Pyydän, mitä hartaimmin, että vanhoillislestadiolaisuudessa 70-luvulla tapahtuneet hoitokokoukset selvitettäisiin mahdollisimman pian. Omalle uskonelämälleni kokisin sen olevan jopa ihan välttämätöntä, ainakin mikäli haluaisin jatkossakin katsoa kuuluvani liikkeeseen.
Olin itse lapsi silloin, kun hoitokokoukset tapahtuivat. Tein silloin seurakunnan edessä parannusta kososlaisesta hengestä, josta en ymmärtänyt silloin "hölökäsen pölläystä", enkä ymmärrä edelleenkään.
Tämä olisi juuri se asia, mihin lähinnä haluaisin selvitystä, koska en löydä siihen asiaan vastauksia Raamatusta enkä Lutherin kirjoituksista. Muistan, että jos hoitokokouksessa ei tehnyt pyydettäessä parannusta tuosta hengestä, joutui sidotuksi eli uloslempatuksi liikkeestä.
Muistoni hoitokokouksista ovat karmivia: ihmisiä seurakunnan edessä anelemassa syntejään anteeksi - niitä kuitenkaan anteeksi saamatta, ristikuulusteluita, kyykyttämistä, syytetyn puolustuspuheenvuorojen nurinniskoin kääntämistä ja niin edelleen. Oliko se ihan oikeasti kristityn ihmisen toimintaa? Minusta ei.
Sanoudun irti 70-luvulla vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtuneista hoitokokouksista tällä kirjoituksellani.
Vuokko Ilola