...meillä ei ole olemassa mitään syntiluetteloita. Se on kunkin omatunto, joka sanoo, mikä on syntiä....seurakunta on nähnyt hyväksi antaa julkilausuman Jumalan sanan pohjalta, ettei televisio ole uskovaisen kodissa sopiva huonekalu.. uskovaisen ei ole sopivaa mennä urheilukilpailujen katsomoihin, koska siellä on meno Jumalan sanan vastaista... meille ei ole sopivaa katsoa tietokoneen ruudulta urheilua, eikä uutisia, koska ne eivät ole meille hyödyksi... ne ovat vain viihdettä, jotka eivät ruoki meidän kuolematonta sieluamme.
Tässä muutama poiminta nuortenillasta, jossa aiheena oli Internet.
- Joutais kieltää koko internetti, minä en ainakaan tarvitse, oli erään nuoren vankkumaton mielipide.
Nuorten illassa on eräälle rauhanyhdistykselle kokonntunut sankka joukko porukkaa, jossa alustaja hehkuttaa Internetin käytön ohjeita.
Siellä netissä ei tarvitse roikkua iltakausia.
Välillä keskustelu siirtyy eri aihepiiriin. Puhutaan vanhojen tansseista, jonne uskovainen ei luonnollisestikaan mene mukaan, mutta katsomaan ainakin. Tästä ollaan selvästikkin kahtaa mieltä. Osa on ollut mukana katsomassa, koska se kuuluu koulun viralliseen ohjelmaan, mutta toiset eivät sinne mene, vaan vaativat rehtorin järjestämään muuta ohjelmaa uskovaiselle ryhmälle.
-Ei nuoria kouluissa ja päiväkodeissa saa lastata kieltokuormilla ja vaatia aina syrjään, jos ryhmässä on jokin teatterimainen esitys tai kansantanssi... on mielipide joltakin.
- Tätä on täällä meidänkin rauhanyhdistyksessä puitu jo vuosikausia, että miten meidän pitäisi suhtautua koulujen viihdetarjontaan, kun osa porukasta on sillä kannalla, että voi osallistua ja toiset eivät herkän omantuntonsa vuoksi päästä lapsiaan mihinkään viihde-esityksen.
Aikoinaan oli koulutelevisio uskovaisille kova paikka. Sitä lapset halusi katsoa ja kun sitten vanhemmat eväsi, lapset kärsivät, kun joutuivat tekemään luokassa tehtäviä ja muut oli viihteellä.
Kyllähän se oli syrjäänvetäytymistä ja lohdutukseksi ei riittänyt se, vaikka sanottiin, että taivaassa sitä me sitten vuorostaan pidetään hauskaa, nyt ei ole siihen lupaa.
Monia vanhempia tuntuu rassaavan se, kun alinomaa tulee koulusta viestiä, että sellaista viihdettä on nyt luvassa. Pannakko lapsia vai ei, selvää säveltä ei meidän rauhanyhdistyksessä ole, vaan uskovaiset ovat selvästi jakautuneet kahteen leiriin, hyväksyjiin ja kielteisiin, vanhoillisiin.
Eräs isä kertoo, kuinka hän työpaikallaan katsoo televisioita, koska työn luonne on prosessin valvomossa, jossa ei silmiään voi ummistaa ja työtoverit katsoo. Hän kertoo innostuneensa varsinkin nyt, kun Tsekistä tulee urheilua.
Isä jatkaa, ettei hän koe sitä vääränä.
Isän puhetta kommentoidaan, ettei pidä antaa pirulle pikkusormea, viihde mikä viihde, se on pahasta joidenkin uskovaisten mielestä.
Koska syntiluetteloita ei ole, ei voida sanoa, että tuo ja tuo on syntiä ja vielä vähemmän, mikä ei ole syntiä.
Kysyttäessä, mikä on syntiä ja mikä ei, kukaan ei oikein osaa vastata, paitsi se teini-ikäinen, joka polttaa tupakkaa ja vastaa tietäväisen teräväisesti: "poltan siksi, kun eihän tämä ole syntiä"!
Internetin käyttö puhuttaa jatkuvasti nuorten illoissa. Nuoret tuntuu katsovan liikaa ja kielletyistä sivuista varoitellaan, varsinkin keskutelupalstoista, koska siellä annetaan kuulemma vain väärää tietoa, ei yhtään oikeaa.
Jotkut asiat siis voivat olla syntiä joillekkin, toisille eivät. Miten se on mahdollista, eikö Jumalan lasten joukossa voidakkaan olla yksimieliiä edes siitä, mikä on syntiä ja mikä ei.
Joku kertoo, kuinka eteläisessä suomessa uskovaiset isät painaa oman talonsa rakennustöissä
pyhinäkin, koska arkena ei ole aikaa ja oma luksustalo pitää saada aikataulussa valmiiksi.
Monet syrjäseudun nuoret, jotka ovat kasvaneet pienissä ympyröissä pikkupaikkakunnillaan, kertovat ihmettelevänsä Oulun ja Rovaniemen uskovaisten erilaisia uskovaisen elämäntapoja, jotka poikeaa selvästi omista totutuista.
Baareissa istuskelu ja urheilukilpailut ovat luonnollista uskovaisen vapaa-ajan toimintaa, samoin musiikki on muutakin kuin siionin lauluja.
-Tässä on meille kova taistelun paikka, valvominen internetin suhteen. Sitä ei voida kieltää, koska se on nykypäivän työväline.
Televisio on pelkästään viihdekapistus, sitä ei tarvitse kukaan, mutta tietokonetta tarvitaan.
-Eräs kysyy, onko tietokone sielunvihollisen keksintö samalla tavalla kuin televisio.
- Se on sielunviholisen väline, ihmiset sen on keksineet ja sen kautta sielunvihollisella on mainio tapa päästä kuolemattoman sielumme ytimeen.
Eriseurat ovat syntyneet siitä syystä, kun uskovaiset ovat menettäneetykismielisyytensä.
Meidän ei tarvitse enää palata hoitokokouksiin, koska niiden muistelu ei rakenna mitään, kuuluu eräskin kommentti.
Lastaammekohan me uskovaiset itseämme taas uudella kuormalla, onko tämä syntiä vatvomisilla.
Tässä muutama poiminta nuortenillasta, jossa aiheena oli Internet.
- Joutais kieltää koko internetti, minä en ainakaan tarvitse, oli erään nuoren vankkumaton mielipide.
Nuorten illassa on eräälle rauhanyhdistykselle kokonntunut sankka joukko porukkaa, jossa alustaja hehkuttaa Internetin käytön ohjeita.
Siellä netissä ei tarvitse roikkua iltakausia.
Välillä keskustelu siirtyy eri aihepiiriin. Puhutaan vanhojen tansseista, jonne uskovainen ei luonnollisestikaan mene mukaan, mutta katsomaan ainakin. Tästä ollaan selvästikkin kahtaa mieltä. Osa on ollut mukana katsomassa, koska se kuuluu koulun viralliseen ohjelmaan, mutta toiset eivät sinne mene, vaan vaativat rehtorin järjestämään muuta ohjelmaa uskovaiselle ryhmälle.
-Ei nuoria kouluissa ja päiväkodeissa saa lastata kieltokuormilla ja vaatia aina syrjään, jos ryhmässä on jokin teatterimainen esitys tai kansantanssi... on mielipide joltakin.
- Tätä on täällä meidänkin rauhanyhdistyksessä puitu jo vuosikausia, että miten meidän pitäisi suhtautua koulujen viihdetarjontaan, kun osa porukasta on sillä kannalla, että voi osallistua ja toiset eivät herkän omantuntonsa vuoksi päästä lapsiaan mihinkään viihde-esityksen.
Aikoinaan oli koulutelevisio uskovaisille kova paikka. Sitä lapset halusi katsoa ja kun sitten vanhemmat eväsi, lapset kärsivät, kun joutuivat tekemään luokassa tehtäviä ja muut oli viihteellä.
Kyllähän se oli syrjäänvetäytymistä ja lohdutukseksi ei riittänyt se, vaikka sanottiin, että taivaassa sitä me sitten vuorostaan pidetään hauskaa, nyt ei ole siihen lupaa.
Monia vanhempia tuntuu rassaavan se, kun alinomaa tulee koulusta viestiä, että sellaista viihdettä on nyt luvassa. Pannakko lapsia vai ei, selvää säveltä ei meidän rauhanyhdistyksessä ole, vaan uskovaiset ovat selvästi jakautuneet kahteen leiriin, hyväksyjiin ja kielteisiin, vanhoillisiin.
Eräs isä kertoo, kuinka hän työpaikallaan katsoo televisioita, koska työn luonne on prosessin valvomossa, jossa ei silmiään voi ummistaa ja työtoverit katsoo. Hän kertoo innostuneensa varsinkin nyt, kun Tsekistä tulee urheilua.
Isä jatkaa, ettei hän koe sitä vääränä.
Isän puhetta kommentoidaan, ettei pidä antaa pirulle pikkusormea, viihde mikä viihde, se on pahasta joidenkin uskovaisten mielestä.
Koska syntiluetteloita ei ole, ei voida sanoa, että tuo ja tuo on syntiä ja vielä vähemmän, mikä ei ole syntiä.
Kysyttäessä, mikä on syntiä ja mikä ei, kukaan ei oikein osaa vastata, paitsi se teini-ikäinen, joka polttaa tupakkaa ja vastaa tietäväisen teräväisesti: "poltan siksi, kun eihän tämä ole syntiä"!
Internetin käyttö puhuttaa jatkuvasti nuorten illoissa. Nuoret tuntuu katsovan liikaa ja kielletyistä sivuista varoitellaan, varsinkin keskutelupalstoista, koska siellä annetaan kuulemma vain väärää tietoa, ei yhtään oikeaa.
Jotkut asiat siis voivat olla syntiä joillekkin, toisille eivät. Miten se on mahdollista, eikö Jumalan lasten joukossa voidakkaan olla yksimieliiä edes siitä, mikä on syntiä ja mikä ei.
Joku kertoo, kuinka eteläisessä suomessa uskovaiset isät painaa oman talonsa rakennustöissä
pyhinäkin, koska arkena ei ole aikaa ja oma luksustalo pitää saada aikataulussa valmiiksi.
Monet syrjäseudun nuoret, jotka ovat kasvaneet pienissä ympyröissä pikkupaikkakunnillaan, kertovat ihmettelevänsä Oulun ja Rovaniemen uskovaisten erilaisia uskovaisen elämäntapoja, jotka poikeaa selvästi omista totutuista.
Baareissa istuskelu ja urheilukilpailut ovat luonnollista uskovaisen vapaa-ajan toimintaa, samoin musiikki on muutakin kuin siionin lauluja.
-Tässä on meille kova taistelun paikka, valvominen internetin suhteen. Sitä ei voida kieltää, koska se on nykypäivän työväline.
Televisio on pelkästään viihdekapistus, sitä ei tarvitse kukaan, mutta tietokonetta tarvitaan.
-Eräs kysyy, onko tietokone sielunvihollisen keksintö samalla tavalla kuin televisio.
- Se on sielunviholisen väline, ihmiset sen on keksineet ja sen kautta sielunvihollisella on mainio tapa päästä kuolemattoman sielumme ytimeen.
Eriseurat ovat syntyneet siitä syystä, kun uskovaiset ovat menettäneetykismielisyytensä.
Meidän ei tarvitse enää palata hoitokokouksiin, koska niiden muistelu ei rakenna mitään, kuuluu eräskin kommentti.
Lastaammekohan me uskovaiset itseämme taas uudella kuormalla, onko tämä syntiä vatvomisilla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tarvitse lisää keksiä. Raamatussa ei missään paikassa sanota, että tanssi olisi syntiä tai muukaan ilonpito.
Televisiota voi katsella ja internettiä käyttää, jos pysyy kohtuudessa ja katsoo vain hyviä sivuja/ohjelmia.
Tupakan poltto on luonnollisestikin syntiä, koska siinä turmellaan ihmisen ruumis, joka on Jumalan kunnian kuva. Ihmettelen, miten teillä vl:llä voi olla niin vääristynyt syntikäsitys!
Tupakka syntikäsitteenä ei tullut nuortenillassa keskusteluun mukaan. Tupakasta mainitaan vain joskus ohimennen niin, että se ei kuulu uskonasioiden piiriin, tanssi kylläkin.
kun pysyttelee hiljaa mölyapinoitten keskellä. Huonosta kuulosta on paljon iloa, viisaille.
Itsepäinen ja uppiniskainen kansa oppii parhaiten kantapään kautta.
Tottelevaiset äidin pojat ovat paras turva äidille.
menee vähän puurot ja vellit sekaisin.
Pitäisi erottaa synti ja sitten ne ns. adiafora-asiat.
Synti turmelee ja tappaa kuolemattoman sielun. Se on itsestään Perkeleestä.
Samoin on se, jos adiafora-asioista tehdään syntiä, vaikka ne eivät sitä olekaan. Se on sielunvihollisen loistava strategia, näin saadaan uskovien päät pyörälle.
Jokaisen omatunto sanoo (jos se on Jumalansanaan sidottu) mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on syntiä ja mikä ei.
On hyvä muistaa että myös laiminlyönnit ja toisen vietteleminen syntiin ja synnin teille on syntiä.
Adiafora-asiat eivät kuulukaan nuorteniltoihin tai seurakuntailtoihin tai minnekäänb muuallekaan, eihän niistä voi ollkaan yhteistä näkemystä (eikä tietysti tarvitsekaan).
Joku menee katsomaan vanhojen tansseja ja toinen ei, joku katsoo työssään telkkaria ja toinen ei, toinen seuraa lätkää netistä ja toinen ei, jne...
Jos sitten jokin sellainen asia haavoitta omaatuntoa, on parempi välttää sitä, ei kai nyt kukaan ehdoin tahdoin tuota pahaa mieltä Pyhän Hengen äänelle sisimmässämme.
Sitten onkin ihan eri asia, kun aletaan puhua Jumalan vanhurskaan tahdon rikkomisesta: 10 käskyä, vuorisaarnan opetukset, Paavalin opetus heikon veljen viettelemisestä, jne...
Ne eivät ole adiafora-asioita, niiden kohdalla emme voi päättää itse miten toimimme, vaan sen kertoo Raamattu.
kielimiehiä, tuo "adiafora-asioita" viittaisi varmaan ehkä latinaan tai kreikkaan, ehkäpä jopa hepreaan.
Nostan hattua sulle, koska sulla on selvästi kielipää -lahjoja. Näitä tarvitaan kun tutkitaan ns. alkukielijä.
Mielestäni syntilista ei saisi olla - sellainen on ja sitä me vl:t noudatamme. Uskominen olisi helppoa, mikäli se olisi vain sääntöjen noudattamista ja niiden mukaan elämistä.
Kaikki olemme erilaisia, joilla on omat heikkoutensa ja niiden kanssa on taisteltava. Mielestäni edellisessä viestissä oli Lutherin sanoma, joka pelkistää koko asian eli jokainen tarkatkoon itseään ja taistelkoon omia paheita vastaan. Tämän helpottamiseksi, jokainen voi tehdä itselleen sellaisia sääntöjä, jotka edes auttavat lankeamasta syntiin. Olen huomannut, että se ei ole helppoa.
Helppo on tuomita, jos joku toimii sääntöjen vastaisesti, esim. korvakorut.
Entä jos jollakin on heikkoutena esim. ahneus, joka saattaa tulla niin tärkeäksi, että toimii häikäilemättömästi muita kohtaan. Moni vl näkee tämän henkilön ihannoitavana ja puhutaan, kuinka häntä on siunattu ajallisesti. Tässä on taas toinen puoli, kun meitä on kehotettu tekemään työtä niin hyvin kuin pystymme ja se saattaa antaa meille ajallista rikkautta.
TAI jollakin on taipumus omavanhurskauteen, eli haluaa olla tekemässä sellaisia tekoja, että jokainen seurakunnassa huomaisi ja sitä kautta taivaspaikkaa turvaamassa. Uskomme ei ole teoissa.
Uskossa pysyminen on siis kaikkea muuta kuin sääntöjen noudattamista. Ehkä se on lähempäni lähimmäisen rakkautta, jota erittäin monet ei-vl toteuttaa paremmin kuin me.
Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta raportistasi.
Minua huolestuttaa tällä hetkellä myös enemmän niin sanotut tiukkikset. Mielestäni on OK, jos on herkkä omatunto ja toimii sen mukaisesti, eli ei ole esim. netissä ollenkaan eikä katso edes lasten elokuvia tai työpaikan tv:stä uutisia, mutta on väärin, jos nämä henkilöt alkavat rajoittaa muitten elämää ja laatia muille yhtä tiukkoja elämänehtoja.
Tiedän, että varsinkin Pohjois-Suomen pienemmissä kylissä ja kaupungeissa on paljon mielialaa, että halutaan kieltää kaikki elektroninen viihde ja suurin osa musiikista. Kuitenkin sallitaan muu viihde esim. vaikka kuinka raa'at rikosromaanit tai luksusautojen pito. Tarkoitan tällä esimerkillä asian ristiriitaisuuden lisäksi sitä, että emme voi määräillä toisten elämää pilkuntarkasti, vaan jokainen sydämestään uskovainen kyllä tietää, mitä uskovaisen on sopivaa ja hyvä tehdä, ja pystyy ainakin pyrkimään tekemään sitä hyvää ja välttämään pahaa (, vaikka se ei aina onnistuisikaan).
Loppujen lopuksi uskovaisen elämässä on kyse matkasta taivaaseen ja tällä matkalla kaikista kauniista ja hyvistä asioista iloitsemisesta, muiden matkalaisten elämän helpottamisesta (jokainen voi tehdä vaikkapa naapureille pieniä palveluksia tai vain olla ystävällinen) ja uskosta ja lujasta luottamuksesta ja rakkaudesta Jumalaa kohtaan.
Kilvoittelussa ei myöskään pitäisi korostaa liikaa pahan ja synnin roolia ja merkitystä. Jumala on aina vahvempi kuin mikään paha tai synti, ja meidän pitäisi iloita tästä, eikä kytätä toistemme pikkuvirheitä ja erehdyksiä ja elämäntapoja. (Eri asia ovat tietenkin oikeat synnit, kuten tappaminen, huorinteko jne., kuitenkin Jumalan armo ja hyvyys ylittää myös ne.)
viesti, nami nami rouskis rouskis.. aahh jne..
mut pieni huomautus tuosta, kirjoitit
"..on väärin, jos nämä henkilöt alkavat rajoittaa muitten elämää ja laatia muille yhtä tiukkoja elämänehtoja"
MUTTA sitten alempana alat heti kuitenkin kumoamaan edellä antamasi "neuvon" näin
--> "...eikä kytätä toistemme pikkuvirheitä ja erehdyksiä ja elämäntapoja."
Eli siis mitä - sanot ettei saisi "rajoittaa.." ja heti perään olet itse rajoittamassa!
Risiriita on sun opetuksessa.
missäpäin Suomea ko. "nuorten iltaa" vietettiin?