Kun täällä keskustellaan lamaveloista, aina on joku näsäviisas tähdentämässä, että "maksakaa velkanne siat, sillähän siitä selviätte" tai että "itsehän ne velat otitte".
Moni sai lamavelkansa sen kaikille tutun episodin kautta kun ministeri mainosti, että "tästä poikki, jos devalvoidaan". Ihmiset ottivat valuuttaehtoista lainaa ja markan romahduksen jälkeen jäi sitten kohtuuttomiksi kasvaneet velat. Jotka olisi pitänyt maksaa kansantalouden syöksykierteessä.
Kertokaa muita esimerkkejä, miten laman tullessa ihmisiä on joutunut velkaorjuuteen siten, että eivät ole itse voineet kohtuudella asiaan vaikuttaa.
Moni sai lamavelkansa sen kaikille tutun episodin kautta kun ministeri mainosti, että "tästä poikki, jos devalvoidaan". Ihmiset ottivat valuuttaehtoista lainaa ja markan romahduksen jälkeen jäi sitten kohtuuttomiksi kasvaneet velat. Jotka olisi pitänyt maksaa kansantalouden syöksykierteessä.
Kertokaa muita esimerkkejä, miten laman tullessa ihmisiä on joutunut velkaorjuuteen siten, että eivät ole itse voineet kohtuudella asiaan vaikuttaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Karmeat korot, parhaillaan taisi olla yli 25%. Pankkiherra väärensi pankkiasiakirjoja, korkoineen lisäkakkua noin 650000mk.
Omaisuus viety ilmaiseksi. Omaisuutta ei ilmeisesti edes kohdennettu velkohin.
Velkoja pyöritelty niin, että miljoonan velasta 2000000mk maksettu, 3000000mkjäljellä.
Siinäpä teille...Suomessa onnistuu kaikki..
Sain veljeni kuolintapauskorvauksia, henkivakuutus- ja sijoitusvakuutuksesta. Edunsaajana omaiset. Veljellä ei ollut lapsia ja puoliso oli kuollut. Testamentti oli sisaruksille ja nuo vakuutukset vakuutusyhtiö maksoi sisarille veljen perukirjan ja sukuselvityksen mukaisesti.
Kaksi vuotta veljen kuoleman jälkeen hänet vahvistettiin vainajana ulkopuolisen miehen isäksi, joka aloitti heti toimet pesässä. Pesänselvittäjän vaihtaminen ja uhkailut sisarille oikeudenkäyntikulujen maksajaksi joutumisesta sekä vakuutuskorvausten palauttaminen tälle ulkopuoliselle pesän ryöstäjälle.
Vakuutuskorvaukset oikeus tuomitsi vain minun osalta palautettavaksi perusteettomana etuna tälle tekaistullee perinnön hakijalle. Aikaa oli kulunut 5 vuotta, kun tuli vaatimus, että vakuutuskorvaukset on maksettava tekaistulle "rintaperilliselle". Olin korvausrahat käyttänyt ja eläkkeellä olevana en pystynyt maksamaan vaadittua palautusta. Jouduin ja tarkoituksellisesti järjestettynä (oikeus tuomitsi) velalliseksi ulosottoon. Vakuutuksiin oli ja on lisätty maksetut verot, korot, korolle korot ja tuottokorko takautuvasti, joten maksettavaa kertyi.
Olen 80-täyttävä pienituloinen eläkeläinen. En päässyt velkajärjestelyyn, kun riita korvauksista oli ratkaistu vainajalle isyyttä hakeneen eduksi.
Vakuutuskorvaukset eivät ole perintöön kuuluvaa, koska vakuutettu oli määrännyt edunsaajaksi omaiset. KKO:2004:40 ennakkoratkaisussa on avopuolisolle tuomittu vakuutuskorvaukset, kun lapsettoman miehen testamentti oli myös avopuolisolle. Minun tapauksessa ei otettu mitään huomioon, vaan kylmästi vain tuomio "vahingonkorvauksena" palautettava. Vakuutusehtojen mukaan kuolinhetki on se, joka määrää korvaukset, jos edunsaaja on määrätty. Muutoin vakuutukset menevät pesään ja perinnönjakoon.
Meitä on ulosottovelallisia muustakin kuin omasta syystä velallisen kirjoissa. Oikeusvaltiossa tehdään päivittäin päätöksiä ja tuomioita oikeuden vastaisesti ja siitä joutuu kärsimään syytön velalliseksi saatettu.
On aivan eri asia, jos on ottanut velkaa ja jättää velkansa maksamatta, kuin joutua oikeusmurhan kohteeksi ja siitä maksumieheksi ulosoton kautta LOPPUELÄMÄKSEEN.
Hei!
Voisihan tuossa yrittää tuomion purkua esim. ilmeisen väärän lain soveltamisen perusteella, jos tuomio on virheellinen. Näin verkossa asiaa on kuitenkin hankala arvioida.
Oletko ollut yhteydessä johonkin asianajajaan tms. ammattilaiseen, joka on arvioinut tulisiko em. kysymykseen?
Miksi lykkäsit nimes sellaseen papruun,oma vika,kannattaa katsoa mihin nimensä lykkää...
Entä ne tapaukset kun ei ole pistänyt nimeään minnekään ja kuitenkin tullaan velkomaan?
Kenen on syy, että sattuu syntymään perheeseen, jossa yksi sisaruksista jää lapsettomaksi ja asettaa vakuutukseensa edunsaajaksi ainoat omaisensa. Ulkopuolinen lähtee sitten hakemaan isyyttä vainajalle ja hakee vielä "omaiset" nimikkeellä vakuutusrahat, jotka eivät kuulu perintöön.
Kuinka usein tuomioistuimessa tehdään jopa kateudesta päätös, että tässäpä on oikeusmurhan paikka. Tuomarit ja asianajajat sopivat etukäteen ennen oikeudenistuntoa, että otetaan korvausrahat ja saadaan hieman liksaa, kun korvaukset tulevat korkoineen ulkopuolisen hakijan tilille.
Nimeä ei tarvittu mihinkään paperiin, kun vakuutusyhtiö maksoi korvaukset omaisille, kuten perukirjassa ja sukuselvityksessä ilmenee. Olisi pitänyt luopua nimellään korvauksista vaikka kulkukoirien yhdistykselle. Ulosotosta olisi säästynyt !
Nappasin tuosta vierestä tämän linkin. Eikös täälläkin mainita noita tapauksia.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_10_2 008_ke_p_5.shtml
Mitenkäs tällainen: yritystä perustettaessa pankki antoi lainaa asiantuntijaryhmänsä analysoiman ja hyväksymänsä liiketoimintasuunnitelman perusteella. Suunnitelma ilmoitti myös lainan tarpeen. Sopimus oli lainoituksesta vaiheittain, budjetoidun likviditeettitarpeen mukaan. Lainoituksen ensimmäinen vaihe toteutui ja toiminta käynnistyi. Yrityksellä meni ilmeisesti aivan hyvin, eikä toimintakonsepti ollutkaan mitenkään erityisen lamaherkkä. Eikä ole nykyäänkään. Pankki ei kuitenkaan antanut jatkolainoitusta (pankeilta taisivat niihin aikoihin loppua rahat...), vaikka oli tarpeen itse todennut ja hyväksynyt. Ja ensimmäinen lainoitusosuus tietenkin edellytti jatko-osuudenkin sujumista suunnitelmallisesti (eivätkä yrittäjät olisi toimintaa aloittaneetkaan, ellei rahoitus kokonaisuudessaan olisi ollut sovittuna). Yritys oli toiminut liian luottavaisesti. Kaikki muu toteutuikin, muuta rahoitus ei. Pankki keksi verukkeita, joiden perusteella muka ei voinut myöntää sovittua jatkorahoitusta, kun sen aika tuli. Kaikki verukkeet kävivät tyhjiin, mutta rahoitusta ei tietenkään tullut kun pankki ei kerran halunnut. No, yritys odotetusti konkurssiin likviditeettikriisin vuoksi. Rahoitus perintään.
Pankki oli tosi viisas kun antoi rahaa ja piti itse huolta, että ei saa sitä koskaan takaisin. Takaajia kyllä hätyytettiin, mutta ilmeisesti vain vähän pankki onnistui näiltä saamaan. Takaajien omaisuutta oli suurelta osin kiinni yrityksen perustamisen muissakin "momenteissa" ja hyödytti muitakin velkojia. Ja sitten kävi niin, että pankin oman laiminlyönnin vuoksi pääosa summasta pääsi vanhentumaan. Just! Rahoitusbisnestä ilman päätä! Tämä tapaus oli sikäli harvinainen, että velka ei jäänyt ikuisesti kummittelemaan, vaikka muuten tulikin kosolti vahinkoa. Muissa tapauksissa ei liene käynyt edes näin onnellisesti?
Täällä keskusteluissa on kuuluteltu rahoittajille ammattilaisvastuuta. Tässäkin em. tapauksessa sille olisi ollut tarvetta. Tämähän on vähän sama kuin lähettäisi astronautteja kuuhun. Laukaisun jälkeen he saavat kuulla, että kantoraketin toiseen vaiheeseen ei laitettukaan polttoainetta. Ja vika on vissiin astronauttien itsensä. Maksatetaan heillä se ensimmäinenkin vaihe. Jos selviävät putoamisesta hengissä.
Olin mukana pesänselvitysvaiheessa sen verran, että tapauksen kurja historia pääsi tulemaan esille. Näitä on muitakin, voisi vaikka kirjan kirjoittaa.
Vastuukysymyksiä voi miettiä sitäkin kautta, että takaajien lisäksi tässä tuli ongelmia kenties 30-50 työttömäksi jääneelle, jotka pääsivät työnhakuun sopivasti laman syvetessä.