Itse koen, että reagointini asioihin on jonkin verran hoitoputkessa muuttunut. Varmaan osittain hormonien laukaisemana, osittain sosiaalistumisen kautta. Tunnistan kyllä itsessäni aivan pienestä pitäen naistyyppisen reaktion ilmiöihin, mutta se on vahvistunut lisää.
Mikä sitten on naistyyppinen reagointitapa? Siihen kuuluu empatiaa ja spontaanisuutta. Myös kykyä muuttaa nopeasti mieltä.
Mikä sitten on naistyyppinen reagointitapa? Siihen kuuluu empatiaa ja spontaanisuutta. Myös kykyä muuttaa nopeasti mieltä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nopeasti mieltä tunnetaan myös nimellä mielialanvaihtelut...
Mielialanvaihtelut tarkoittaa jotain lievää maanis-depressiivistä vaihtelua. Mielen muuttaminen on taas mielipiteen muuttamista ,jos ja kun se osoittautuu perustelluksi.
muutosta. Ennen minulla oli mielipiteissä nopeasti muodostettu väittämä, josta pidin kiinni ja ei niin väliä vaikka todellisuus ei ihan sitä tukenutkaan.
Nykyisin tunnen että paitsi faktat myös tunteet, myös muiden vaikuttavat mielipiteisiini. Saatan muuttaa niitä helpostikin jos tulee uusia asioita. Nykyään ne ovat usein pragmaattisia kompromisseja.
Mutta tämä voi liittyä myäs yleiseen ihmisenä kasvamiseen.
Mies pyrkii olemaan oikeassa ja asettuu puolustusasemiin tai sitten hyökkäysasemiin. Naiselle on hyvät välit tärkeisiin ihmisiin merkittävämmät kuin teoreettinen oikeassa oleminen.
Tuntuu, että naisen on aina saatava olla oikeassa. Toisaalta miehenkin. Musta ne on aina olleet kiusallisia tilanteita, kun joku on tylysti töksäyttänyt, että olet väärässä, vaikka olen tiennyt olevani oikeassa. Sellasessa tilanteessa mä aina yleensä peräännyin ja annoin toisen pitää käsityksensä. Silloin elin tyttönä, mutta en tiedä miten nykyään suhtautuisin asiaan miehen roolissa. Ehkä mulla on nykyään kypsempiä ystäviä, tai ehkä mulle ei oo enää niin helppo töksäyttää asioita.
Olit opitussa ulkoisessa tytön roolissa. Tytön ei odoteta rupeevan väittelemään ainakaan miehen kanssa. Enkä minä siitä kärsi, että joustan. Mun äitini sanoo aina että fiksumpi antaa periksi.
Mua hävetti 17-vuotiaana kaverini puolesta, kun se intti pää punasena, että kyllä sen tv-sarjan nimi oli se ja se, eikä se mitä sä väität. Tyyppi oli nähnyt kyseisen sarjan nelivuotiaana, ja kai nyt järkikin sanoo, ettei muistot ole sillon niin tarkkoja. Mutta kun oikeessa piti aina olla. Ja omasta mielestään tyyppi oli meijän luokan kypsin.
kun reagointi ja jopa luonne tuntui muuttuneen. Päädyin kuitenkin siihen että kyseessä oli ulospäin näkyvät ominaisuudet. Niitä joutui peittelemään entisessä roolissaan. Nyt voi elää täysillä omien mieltymystensä ja luonteensa mukaan ja ulospäin näyttää kuin olisin muuttunut (myönteiseen suuntaan).
Miehet ovat olleet aika pitkään sellaisia yksinäisiä rastastajia, kun ei usko, että kukaan tulee avuksi, niin sitten on pakko olla selviytyä yksin.
Nainen taas voi luottaa oletettuihin taustajoukkoihinsa. Taustajoukkojen lukumäärä kasvaa ulkonäön funktiona.
Ruman naisen on vähän pakko olla äkäinen, jos meinaa selvitä.
Voisi sanoa niin, että omat ominaispiirteeni korostuivat, kuten herkkyys. Toisaalta taas jotkut piirteet, joita en omikseni tuntenut, kuten tietty ärtyneisyys, hälvenivät. En tiedä, johtuiko hormonaalisista vai psyykkisistä syistä..
Mutta sen voi varmaksi sanoa, että kyseinen prosessi kasvatti valtavasti, ja sitä myötä reagointikin eri asioihin muuttui. Opin näkemään ihmiset huomattavasti kokonaisvaltaisemmin ja sitä myötä suhtautumaan asioihin paljon ehdottomammin. Toki mukana on varmasti nuoren ihmisen luonnollista kasvua, mutta tuo prosessi edesauttoi sitä selvästi. Vaikka kokisi, että itse prosessi hankaluuksineen ja odotteluineen olisi kakkaa, niin kakassahan kukatkin mielellään kasvaa.