Hei!
Alkaa pikkuhiljaa menna hermo tamanhetkiseen (ja aikaiseempaankin) olotilaani. Mika ihme vaivaa?
Vahan vaikea selittaa naita oireita, mutta yritetaan...
1) puhumisongelma : ihan niinkuin normaali puhuminen vaatisi jotain erityisponnisteluja, en ankyta mutta puhuminen on vaikeaa. Sanat tuntuvat juuttuvan kurkkuun, valilla saatan sanoa ihan vaaria sanoja tai en saa sanottua mitaan. Tuntuu etta jannitan jopa normaaleja puhetilanteita puolisoni kanssa.
2) nieleskely : sylkea erittyy hirveasti jonkinnakoisen jannittamisen seurauksena ja siita seuraa rasittavaa nieleskelya jota pyrin hallitsemaan.
Ahdistaa. Jotenkin en pysty rentoutumaan ja olemaan "normaalisti". En pysty hallitsemaan itseani ja ajatuksiani. Ensimmaiset oireet tulivat vuonna 2002. Tama ei ole aina jatkuvaa (saattaa kestaa esim. muutaman viikon) mutta viime aikoina oireet ovat pahentuneet, tuntuu etta "tartutan" myos puolisoni ja kaiken lisaksi olen raskaana. Tuntuu vaaralta etta en pysty edes keskittymaan raskauteeni kun mietin vaan naita asioita.
Toisinaan pystyn olemaan ja kommunikoimaan ihan normaalisti ja vaikeuksien kautta olenkin oppinut etta elamassa ei ole mitaan niin ihanaa kuin olla oma, normaali, rentoutunut itsensa.
En tunnista itseani, nama ongelmat estavat minua olemasta oma itseni.
Alkaa pikkuhiljaa menna hermo tamanhetkiseen (ja aikaiseempaankin) olotilaani. Mika ihme vaivaa?
Vahan vaikea selittaa naita oireita, mutta yritetaan...
1) puhumisongelma : ihan niinkuin normaali puhuminen vaatisi jotain erityisponnisteluja, en ankyta mutta puhuminen on vaikeaa. Sanat tuntuvat juuttuvan kurkkuun, valilla saatan sanoa ihan vaaria sanoja tai en saa sanottua mitaan. Tuntuu etta jannitan jopa normaaleja puhetilanteita puolisoni kanssa.
2) nieleskely : sylkea erittyy hirveasti jonkinnakoisen jannittamisen seurauksena ja siita seuraa rasittavaa nieleskelya jota pyrin hallitsemaan.
Ahdistaa. Jotenkin en pysty rentoutumaan ja olemaan "normaalisti". En pysty hallitsemaan itseani ja ajatuksiani. Ensimmaiset oireet tulivat vuonna 2002. Tama ei ole aina jatkuvaa (saattaa kestaa esim. muutaman viikon) mutta viime aikoina oireet ovat pahentuneet, tuntuu etta "tartutan" myos puolisoni ja kaiken lisaksi olen raskaana. Tuntuu vaaralta etta en pysty edes keskittymaan raskauteeni kun mietin vaan naita asioita.
Toisinaan pystyn olemaan ja kommunikoimaan ihan normaalisti ja vaikeuksien kautta olenkin oppinut etta elamassa ei ole mitaan niin ihanaa kuin olla oma, normaali, rentoutunut itsensa.
En tunnista itseani, nama ongelmat estavat minua olemasta oma itseni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käyhän lääkärissä, ei se ole mikään häpeä.
Olen itse käynyt alle 30vuotiaana lääkärissä mielenterveys ja potenssi ongelmien takia.
Myös muissa vaivoissa olen käynyt.
TSEMPPIÄ!!!!!!!!!!!