Tietoja tarvittas.

Kyllähän nuo dynaamisen kaiutinelemenin Thiele - Small -suunnitteluperiaatteet pätee kuten mainittu 70 -luvulla julkaistu Philipsin kirja kertoo, mutta paljon on tapahtunut tuon kirjan julkaisemisen jälkeen.

Nykyään elementeistä saa tarkat Q-arvot ja muut speksit joiden avulla voi simuloida kaiutinsuunnittelusoftalla tuota kotelosuunnittelua melko pitkälle.
Yhtä kaiutinta varten ei kannata mittauslaitteistoa hankkia.

Tuossa Philipsin kirjassa on myös joitakin juttuja (mm. refleksiputken sijainti sivuseinästä) joita ei nykyään enää noudateta.

Mm. Genelecin nykysubbareissa rflputki on koteloa kiertävä kanava.

Matias. kirjoitti:

Kyllähän nuo dynaamisen kaiutinelemenin Thiele - Small -suunnitteluperiaatteet pätee kuten mainittu 70 -luvulla julkaistu Philipsin kirja kertoo, mutta paljon on tapahtunut tuon kirjan julkaisemisen jälkeen.

Nykyään elementeistä saa tarkat Q-arvot ja muut speksit joiden avulla voi simuloida kaiutinsuunnittelusoftalla tuota kotelosuunnittelua melko pitkälle.
Yhtä kaiutinta varten ei kannata mittauslaitteistoa hankkia.

Tuossa Philipsin kirjassa on myös joitakin juttuja (mm. refleksiputken sijainti sivuseinästä) joita ei nykyään enää noudateta.

Mm. Genelecin nykysubbareissa rflputki on koteloa kiertävä kanava.

Särö johtunee huonosta vahvistemesta osiltaan, mutta...
Philipsin kirja pätee todella vieläkin.
Dynaamisen kaiuttimen ongelma on sen massa ja jäykkyys. Ilman muuta ollaan menty eteenpäin. Mutta aikamoisia noi säröarvot nykykaiuttimissa (LTY poikien mittaukset DVD Plazalla).
Aikoinaan AR:n huippukaiuttimissa oli bassosäröt pienempiä. Tosin ihminen kuule säröä aika erilailla eri taajuuksilla etc. Iskuäänet ovat hankalia painaville kartioille (massalla saadaan resonanssitaajuuta alas). Resonanssitaajuuden alapuoleela elementti ei toista kuin säröä tai sitten ei mitään kuunnollista.
Nykyiset pienet bassoelementit toimivat kyllä hyvin pienissä huoneissa, mutta isoissa huoneissa epäilen. Aikoinani kun tein itse kokeita erilaisilla kaiuttimilla 70-luvulla käytin verokkina AR:ää ja myöhemmin HIFI 85/3 kaiutinta. Jälkimmäisessä oli oman "studioni" paras mittauskäyrä.
Itse suunnittelin erään nykymalli kaksijako kaiuttimen elemttinä oli ITT : n 7 tuuman basso (matala resonanssi) ja philipsin dome diskantti virittämäälläni 35 litran kotelolla, 30 mm vaneria. Hinta/laatu suhde oli erinomainen siihen aikaan kun kaiuttimet oli todella kalliita ja huonoja. Ei vaan saanut 16 vuotiaana kaupallistettua hommaa.
Kelasin itse kuparikelat ja käytin eri jakosuodattimia ulkopuolelta. Lopullisena hommana käytin korvasäätöä. Laskostettuja ja resonaattori torvia tuli rakennettua, jotka käyttivät huoneen halkaisijaa viimeisenä "torvena" eli olit torvien sisässä, mittääähhhhhhhh.
No nyt saa paljon parempia kaiuttimia/elementtejä halvalla. Mutta...... muistan vieläkin kun kerran soitin Bachia kesällä ikkuna ja ulko-ovi auki 7 metriseen käytävään, eräs henkilö-auto pysähtyi ja sammutti moottorin ja hetken kuuneltuaan taputti. No kaikki kunnia Ensio Forsblumille ja 1 km kaittimille. Naapurin mummo 80 v. kilometrin päässä luuli maailmanlopun tulleen kun urkimusiikki soi kesäillassa.

Ps älkää soittako lujaa tai kuulo heikkenee.
Isäni sanoi tosin kerran kuuneltuaan maanjärjetyskaiuttimiani:
"Kyllä Kannaksen diskossa oli kovemmat ämyrit, mutta se on toinen juttu se...."

onkin aikamoinen särö kirjoitti:

Särö johtunee huonosta vahvistemesta osiltaan, mutta...
Philipsin kirja pätee todella vieläkin.
Dynaamisen kaiuttimen ongelma on sen massa ja jäykkyys. Ilman muuta ollaan menty eteenpäin. Mutta aikamoisia noi säröarvot nykykaiuttimissa (LTY poikien mittaukset DVD Plazalla).
Aikoinaan AR:n huippukaiuttimissa oli bassosäröt pienempiä. Tosin ihminen kuule säröä aika erilailla eri taajuuksilla etc. Iskuäänet ovat hankalia painaville kartioille (massalla saadaan resonanssitaajuuta alas). Resonanssitaajuuden alapuoleela elementti ei toista kuin säröä tai sitten ei mitään kuunnollista.
Nykyiset pienet bassoelementit toimivat kyllä hyvin pienissä huoneissa, mutta isoissa huoneissa epäilen. Aikoinani kun tein itse kokeita erilaisilla kaiuttimilla 70-luvulla käytin verokkina AR:ää ja myöhemmin HIFI 85/3 kaiutinta. Jälkimmäisessä oli oman "studioni" paras mittauskäyrä.
Itse suunnittelin erään nykymalli kaksijako kaiuttimen elemttinä oli ITT : n 7 tuuman basso (matala resonanssi) ja philipsin dome diskantti virittämäälläni 35 litran kotelolla, 30 mm vaneria. Hinta/laatu suhde oli erinomainen siihen aikaan kun kaiuttimet oli todella kalliita ja huonoja. Ei vaan saanut 16 vuotiaana kaupallistettua hommaa.
Kelasin itse kuparikelat ja käytin eri jakosuodattimia ulkopuolelta. Lopullisena hommana käytin korvasäätöä. Laskostettuja ja resonaattori torvia tuli rakennettua, jotka käyttivät huoneen halkaisijaa viimeisenä "torvena" eli olit torvien sisässä, mittääähhhhhhhh.
No nyt saa paljon parempia kaiuttimia/elementtejä halvalla. Mutta...... muistan vieläkin kun kerran soitin Bachia kesällä ikkuna ja ulko-ovi auki 7 metriseen käytävään, eräs henkilö-auto pysähtyi ja sammutti moottorin ja hetken kuuneltuaan taputti. No kaikki kunnia Ensio Forsblumille ja 1 km kaittimille. Naapurin mummo 80 v. kilometrin päässä luuli maailmanlopun tulleen kun urkimusiikki soi kesäillassa.

Ps älkää soittako lujaa tai kuulo heikkenee.
Isäni sanoi tosin kerran kuuneltuaan maanjärjetyskaiuttimiani:
"Kyllä Kannaksen diskossa oli kovemmat ämyrit, mutta se on toinen juttu se...."

Tuosta olen samaa mieltä että elementin resonanssitaajuuden alapuolella toiston laatu on heikko.
Nykyään onkin outo suuntaus ainakin harrastajapuolella simuloida sokeasti tietokoneruudulla käppyröitä ja vesiputousnäyttöjä tulkiten kaiuttimia.
Toistoa rasittaa mainitsemasi särö sekä varsin heikosti hallittava rfl-kaiuttimen vaiahekäyttäytyminen ko. taajuusalueella.

Nykyään on hyviä 5-7 tuuman elementtejä jotka pelittävät hyvin keskiäänialueellakin, mutta ala-äänten toistossa hävitään vanhoille isoille kartiollle. Vaikka mittauksetkin näyttävät että taajuustoistoa löytyy, ns. ison kaiuttimen ääntä niistä on turha odottaa.
On menty siihen että hyvä ja laadukas kolmitiekaiutin kymppituuman bassolla on nykyisellään vähän turhan kallis toteuttaa.

85/X -sarja on tuttu. Itse pidän c ja d -malleja onnistuneimpina.

Kaikki kiitos ja iso käsi Kannaksen diskossa olleille!