Onko nykybuddhalaisuudessa yhtään valaistunutta opettajaa?
Zen puolella taitaa vielä puu kukkia, ja varmaan tiibetissäkin on vielä jotain, mutta eikö tämä (länsi)budhismi ala olla jo aikansa elänyt. Jos ei valaistumista tapahdu niin traditio on kuollut. Tosin buddhan puusta on kasvanut niin monta oksaa ja niin monta hedelmää että kyllähän se on ainutlaatuinen, mikään muu opetus ei ole synnyttänyt niin monta uutta buddhaa. Mutta onko nyt käymässä niin että oikeita buddhia ei enää ole?
Zen puolella taitaa vielä puu kukkia, ja varmaan tiibetissäkin on vielä jotain, mutta eikö tämä (länsi)budhismi ala olla jo aikansa elänyt. Jos ei valaistumista tapahdu niin traditio on kuollut. Tosin buddhan puusta on kasvanut niin monta oksaa ja niin monta hedelmää että kyllähän se on ainutlaatuinen, mikään muu opetus ei ole synnyttänyt niin monta uutta buddhaa. Mutta onko nyt käymässä niin että oikeita buddhia ei enää ole?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pienet purot pitävät meteliä,
Suuret virrat virtaavat ääneti.
Zen-buddhalaisuuden länsimaisille kielille käännetyissä teksteissä on välillä käytetty termiä 'valaistuminen' hieman epätarkasti. Käsittääkseni useimmissa kenshoissa ja satoreissa ei ole kysymyksessä täydellinen, ylittämätön valaistuminen (sanskr. anuttara samyak sambodhi) vaan pikemminkin jonkinasteinen oivalluksen saavuttaminen [joka toki sekin on erittäin kunnioitettava saavutus].
Ihmettelin tätä pitkään zen-tekstejä lukiessani, kun niissä mainittiin vähän väliä jonkun munkin valaistuneen ja toisaalta esim. tiibetinbuddhalaisissa teksteissä tuota sanaa käytetään säästeliäästi.
Itse puhuisin mielummin vapautumisesta. Sen tason saavuttaneita länsimaalaisia lienee kohtalaisen paljon, mikä itsessään on todiste siitä että opetukset toimivat edelleen.
Varsinaista länsimaista buddhalaisuutta ei mielestäni vielä ole olemassa, on vain idästä tuotuja perinteitä, jotka ovat hiljalleen sopeutumassa tänne.
Suomessa käy Korkeita Rinpocheja, kysyppä heiltä...
Luulen että Suomessa on paljon ihmisiä jotka ovat saavuttaneet 'siddhi':jä harjoittamalla samatha/vipassana tämäkin saavutus on jo ihmeellistä. Sekin myös on totta juuri tämä aika on helppo saavuttaa valaistuminen->kaikki on helppoa...
Esim Suomessa Dharma on vasta ollut vähän aikaa. Kaikki eivät ole ymmärtäneet perus buddhalaisuuden tarkoitusta kuten olla kokoajan hetkestä hetkeen läsnä, joten buddha mieli ei pääse esille. Mutta kyllä varmasti maailmalla on buddhia vaikka muille jakaa
Olin Thaimaassa ja epäilemättä tapasin yhden valaistuneen munkin - Bhikkhu Buddhadasa, Suan Mokkhin temppelissä. Hän perusti luostarin ja on nyt siirtynyt samadhiin. Ja epäilemättä retreatin vetäjä, joka nyt on luostarin apotti, oli valaistunut. Minusta usko valaistuksen helppouteen ja yleisyyteen auttaisi sinua valaistumaan. Jos sinulla on sellainen asenne, että tuskin kukaan siihen pystyy, sinun on vaikeampi edetä. On kuin vetäisit kivirekeä perässäsi, taakkasi on painava.
Me olemme kaikki jo valaistuneita. Emme vain huomaa sitä. Valaistuminen on luonnollinen olotila, tietämättömyyden eteen teemme kovasti ponnistusta.
Jokainen, joka mietiskelee säännöllisesti, tulee ennen pitkään kokemaan selkeyttä. Hajalla olevan ihmisen mieleenkään ei tulisi säännöllisesti istua ja tarkkailla. Jo se että ymmärtää selkeyden merkityksen on jo jonkinlainen valaistuminen.
En todellakaan voi uskoa valaistumisen helppouteen, kun kaikki opettajat sanovat sen olevan vaikein asia ihmiselle. Mutta eivätpä he pyytäneetkään uskomaan! Rennosti vaan..mutta en ole vielä valmis päästämään irti kaikesta ja lopettaa ponnistelut, jonka klimaksi on vielä edessä.
Onhan noita kaikenlaisia meditaatio-opettajiakin jotka näyttävät melkein valaistuneilta, mutta luulen kuitenkin sen olevan melko harvinaista.
Meditaatiolla saavuttaa rauhaisan mielen ja tyynen olemuksen, mutta vapautuminen on kaukana pelkästä no-mindista. Satorikin lienee aikasen helppo juttu, vaatii vähän kurinalaisuutta medi harjoituksissa ja terävän tietoisuuden. Mutta sekin on vain pieni makupala siitä oikeasta. On vain yksi valaistuminen eikä mitään puolikkaita. Valaistunut ego on ihan toinen juttu, kuin oikea mestari. Ja näitä valaistuneita egoja tuntuu olevan kyllä aika paljon. Erityisesti länsibuddhalaisissa piireissä.
Lue Nisargadatta Maharaj'n "Valvetilasi on unta", niin huomaat, miten helpoksi valaistunut kuvailee valaistumisen.
Hän painottaa juuri sitä, että me olemme jo valaistuneita, mutta emme ymmärrä luopua turhista mielen taakoista ja siksi elämme harhassa. Hän kuvailee kaiken olevan hyvin yksinkertaista, koska kerran luonnollinen olotila on valaistunut. Eli itse asiassa käytämme kaiken energiamme siihen, ettemme eläisi valaistuneena. Niin helppoa se on: jättää vain harhaluulot, niin valaistuminen tapahtuu hyvin luonnollisesti ja helposti.
Mainitsemani retreatin vetäjä sanoi minulle henkilökohtaisessa keskustelussa, että mietiskely on helppoa, kun löytää oikean mietiskelyn. Kun tavallaan pääsee alkuun, kaikki on helppoa. Meillä vain on niin paljon käsityksiä oikeasta ponnistuksesta.
Olen samaa mieltä kyllä, että lännessä valaistuminen tapahtuu kovin harvoin. Aasialaiset ovat valovuoden meitä edellä.
http://www.saunalahti.fi/~torsson/Nisarga.html
Usko siihen että olemme jo valaistuneita ei paljon auta. Vai oletko itse saavuttanut valaistumisen?
Valaistuminen tapahtuu luonnostaan ja helposti ilman edes yhtäkään ponnistusta, mutta vasta sitten kun on valmis siihen. Ei Buddhan monien erakkovuosien ponnistelut olleet turhia. Vasta kun joka ikinen kivi on käännetty ja kaikki inhimillisesti mahdollinen ponnistus on tehty niin vasta sitten, kun EI ole ENÄÄ MITÄÄN mahdollisuutta jäljellä, voi ihminen rentoutua. Tällöin valaistuminen sitten kai tapahtuu, itsestään ja luonnostaan.
Voi olla että mainitsemasi Nisargadatta on tehnyt nämä ponnistelut menneissä elämissään ja nyt tässä elämässä saavutti valaistumisen helposti.
http://www.wisdom-books.com/ProductDetail.asp?CatNumber=4968
Erittäin mielenkiintoinen kirja.
Valaistuminen on kiinni itsestään kuinka aktiivisesti pyrkii. Aasilaiset eivät ole yhtään sen parempia tai huonompia. Kaikki aikanaan jos on jotenkin edes perillä asiostaan
jos on kuullut sanan buddha ja muistaa sen, jo tästä saavuttaa puhtaan maan ja valaistuu? mitä sanot? Näin ainakin itse uskon... ehkä olen väärässä
voi olla että tässä on tulkinta virhe. Tuon voisi ajatella niinkin että kun on kuullut buddhasta/valaistumisesta, siis todella kuullut. Ja antanut buddhan ja mahdollisuuden vapaudesta vajota syvälle sisimpään, niin silloin kuoleman hetkellä on mahdollisuus ottaa tuo loikka.
Ei, ei - ei vasta sitten kun joka ikinen kivi on käännetty.
Yritän laittaa huomion tähän ylösalaiseen perusasetelmaan - kuvittelemme että meidän täytyy ponnistella, mutta tosiasia on, että meidän täytyy lopettaa väärä ponnistus. Me elämme ylösalaisin olevassa asetelmassa ja siksi luulemme, että meidän täytyy ponnistella enemmän. Ei, vaan tavallaan antaa luonnollisen tapahtua, antaa valaistumisen tapahtua. Ja sen edellytys on, että uskomme itseemme. Uskomme. että luonnollinen olotila on valaistunut (eli että olemme jo valaistuneita mutta tietämättömiä siitä).
Uskominen on aina vaarallista ja vahingollista.
Jos minä uskoisin että olen jo valaistunut, niin se olisi selvästi ristiriidassa oman kokemukseni kanssa. Minulla on ego ja jos siihen lisätään usko valaistumisesta niin tulos on valaistunut ego! Seuraus on jakautunut persoona. Silloin kun olen hereillä pystyn pitämään uskon hengissä ja ylhäällä, mutta heti kun vajoan epätietoisuuteen niin alitajunta ja muu tulee esiin ja usko unohtuu.
Tuli mieleen yksi Zen tarina juuri tästä aiheesta.
Kerran eräs oppilas tuli mestarin luokse ja kertoi innostuksen valtaamana että on oivaltanut totuuden. "minä olen jo valaistunut!" Mestari katsoi kylmän rauhallisesti mesoavaa oppilasta, otti kepin ja löi sillä häntä lujaa päähän. Oppilas ryhtyi vaikeroimaan ja valittamaan vihaisena. "miksi löit minua?"
Mestari vastasi, "Jos olet valaistunut, miksi sinua sitten reagoit ja olet vihainen?"
Tarkoitus on sanoa että usko omaan valaistumiseen unohtuu yllättävissä tilanteissa. Varsinkin jos on uhattuna, jotain tapahtuu ruumiille, joku loukkaa egoa.
Totuutta ei tarvitse muistaa, jos se on oma kokemus.
Miten voi ei-valaistunut spekuloida, millaista on valaistuminen? Eikö se nimenomaan ole USKOMISTA?
Jos katsoo, mitä valaistunut sanoo valaistumisesta (kuten esim. Nisargadatta), niin en ole löytänyt mainintaa, että se olisi vaikeaa.
Eikö sellainen, mikä on ikuista, ole aina olemassa? - Jos siis valaistuminen on ajasta ja paikasta (tai samaistumisista) vapaa, niin eikö se ole jo olemassa? Miten sellainen mikä on ikuista voi tulla ja mennä? Eikö se olekaan aina olemassa?
Me olemme valaistuneita, vain tietoisuus siitä puuttuu. Mutta tarkastelemme asiaa väärästä perspektiivistä. Ja siksi luulemme sen olevan vaikeaa.
Tietämättömyys on arvailua, ja tietoisilta sekä myös toisiltamme me arvailijat odotamme puhetta, joka herättäisi meissä oivallusta.
Ei valaistuminen varmastikaan ole vaikeaa, eihän kuolemakaan ole vaikeaa. Mutta valaistuminen on monta kertaa kuolemaa pelottavampaa, itsesuojeluvaisto, analyyttinen mieli, vallan ja vastuun harhat, niistä ei luovuta niin vain, hypäten ja uskoen, että maailma jatkuu vaikka minun mieli luovuttaakin...
Brittisyntyinen Shangharaksita on ehkä kovin länsibuddhalaisuuden osaajakirjoja löytyy paljon esim.valaistumisen ihanne 283 kirjastoissa.
katsoa
http://www.ex-cult.org/fwbo
muitakin sivuja aiheesta löytyy, näin sitä käy kun alkaa isottelee
Buddhalaisuudessa niin kuin kristinuskossakin ja kaikissa muissa uskonnoissa on käynyt niin että kun alkupeäinen opettaja kuolee, niin kauppamiehet pääsevät tekemään tihutöitään ja ennen pitkää ns. uskonto onkin vain tapa hankkia elanto tai riistää muita. Todellinen "uskonto" on elossa vain niin kauan kuin opettaja elää, sen jälkeen se muuttuu harhaopiksi. Näin on kaikkien ns. uskontojen tila nykyään.
vähän buddhalaisia opetuksia, niin selviää yksinkertaisuus.
Monesti mainitaan että olemalla läsnä omassa kokemuksessa on opettaja. Mutta tällaiset henkilökohtaiset asiat on jokaisen itse selvitettävä.
Moi! Olikohan Jeesuksella jotain tekemistä
budhalaisuuden kanssa, ajatukset olivat kovin itämaisia.
Samoin ne itämaan tietäjät?
Näinköhän ne etsi jonkun "karmapan" jälleensyntymää?
Jeesus vaikutti aika valaistuneelta ja hiffas olevansa osa maailman kaikkeutta, siis ns jumalan poika.
No siinähän on yksi.
ei muuta ku puun alle mietiskelemään.
opinpyörän pitäisi toimia ilman opettajia.