Tämä on mun suurin ongelmani; Tapaan jatkuvasti töissä ja muuallakin paljon kiinnostavia ja ihania naisia, mutten uskalla lähestyä heitä!
Joistakin päättelen ulkonäön tai käyttäytymisen perusteella että voisivat teoriassa kiinnostua, mutta pelkään lähes hysteerisesti torjutuksi tulemista, ja yleensä annan asian olla, seuraan ja ihailen kauempaa, vältellen katsekontaktia.. Onko teillä joskus ollut samoja ongelmia, miten olette päässeet eroon niistä?
Tiedän, ettei yrittämättä ainakaan jää mitään käteen, mutta pelkään älyttömästi että minut leimataan "tyrkyksi" tai vastaavaksi..
Samoja fiiliksiä?
Joistakin päättelen ulkonäön tai käyttäytymisen perusteella että voisivat teoriassa kiinnostua, mutta pelkään lähes hysteerisesti torjutuksi tulemista, ja yleensä annan asian olla, seuraan ja ihailen kauempaa, vältellen katsekontaktia.. Onko teillä joskus ollut samoja ongelmia, miten olette päässeet eroon niistä?
Tiedän, ettei yrittämättä ainakaan jää mitään käteen, mutta pelkään älyttömästi että minut leimataan "tyrkyksi" tai vastaavaksi..
Samoja fiiliksiä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama tauti, paitsi että en nyt niin pilvin pimein tapaa ihania naisia - ihastun todella harvoin. Heihin suhtaudun kuin sinä. Muut ovat mukavia, viihdyn heidän kanssaan ja he minun. En ole päässyt eroon tästä "epätyrkkyydestä", olen itseni kanssa aika avuton.
Mietin usein Kouvolassa kävellessäni kun katselen vastaantulijoita, voisikohan tuo olla Wini (?) Mullakin itää paha lähestymisongelma ja torjutuksi tulemisen pelko. Terkkuja sinulle tummalta kauniilta naiselta!