Kertokaas nyksät mikä

kun mieheni lähti uuteen elämään nuorikkonsa kanssa. Lapset kärsivät, minä kärsin. Itkimme, sairastimme, mutta välillemme muodostui entistäkin vahvempi side lasteni kanssa. Pikkuhiljaa pääsimme jaloillemme ja elämä jatkuu. Välillä on rankkaa kun yksin pitää pärjätä. Välillä se tuntuu raskaalta ja väärältä. Sitä se yksinhuoltajuus on.

En ole suu mutrussa, miksi olisin? Yh-tittelin olen "hankkinut" koska mies ilmoitti ettei aio yhteishuoltajaksi, eikä lastenhoito enää kiinnosta. Mikä olisi mielestäsi ollut vaihtoehto? Tukiaisia tulee se älyttömän suuri 46 euroa / kk. Korvaako se mielestäsi sen mitä rahallisesti menetettiin? Ennen oli miehen tulot 2000 minun tuloni 1600 lapsilisä. Menoja; vuokra, lapsen hoitomaksu ja muut elämän kulut. Nyt on minun tuloni 1600 yh-korotus 46. Menot entisellään. Ei muita tukia. Oletko koskaan ajatellut asiaa kenenkään muun kantilta kuin omaltasi?

Kuka on sinun mielestäsi tilanteessa voittaja, sinä? Lapset? Isä? Äiti?

oli tulla jätetyksi kirjoitti:

kun mieheni lähti uuteen elämään nuorikkonsa kanssa. Lapset kärsivät, minä kärsin. Itkimme, sairastimme, mutta välillemme muodostui entistäkin vahvempi side lasteni kanssa. Pikkuhiljaa pääsimme jaloillemme ja elämä jatkuu. Välillä on rankkaa kun yksin pitää pärjätä. Välillä se tuntuu raskaalta ja väärältä. Sitä se yksinhuoltajuus on.

En ole suu mutrussa, miksi olisin? Yh-tittelin olen "hankkinut" koska mies ilmoitti ettei aio yhteishuoltajaksi, eikä lastenhoito enää kiinnosta. Mikä olisi mielestäsi ollut vaihtoehto? Tukiaisia tulee se älyttömän suuri 46 euroa / kk. Korvaako se mielestäsi sen mitä rahallisesti menetettiin? Ennen oli miehen tulot 2000 minun tuloni 1600 lapsilisä. Menoja; vuokra, lapsen hoitomaksu ja muut elämän kulut. Nyt on minun tuloni 1600 yh-korotus 46. Menot entisellään. Ei muita tukia. Oletko koskaan ajatellut asiaa kenenkään muun kantilta kuin omaltasi?

Kuka on sinun mielestäsi tilanteessa voittaja, sinä? Lapset? Isä? Äiti?

Elämä ei ole voittamisen kilpailu. Ainoa missä neuvotaan kilpailemaan, on toinen toisensa onnelliseksi tekemisessä.

Mihin se aina unohtuu? On turhaa selittää, että toinen lähti vain nuoremman onnen perään. Kyllä sitä on edeltänyt aika, joka olisi voinut tukea tapahtumia myös täysin päinvastaiseen suuntaan.

Jos taas olet sitä mieltä, että edeltäneessä ajassa ei ollut mitään pielessä, joko sinun ja entisesi käsitykset siitä ovat olleet täysin päinvastaiset ja jostain syystä olette olleet kyvyttömiä niistä keskustelemaan - tai sitten se ukko on häntäheikki, joka kyllä jättää sen uudenkin nuorikkonsa.

Ei sen myöntäminen paha asia ole, jos näkee myös mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Se on vain apu tulevaa elämää varten. Kumpi sinun mielestäsi hylkää pahemmin - se joka hylkää avioliitossa toisen tarpeineen, täysivertaisena kumppanina, vai se joka hylkää lähtemällä? Kummassakaan useimmiten ei kysytä mitä hylätyksi tullut olisi halunnut.

Ihmetyttää silti, mistä ex-ukkosi on ollut sinulle niin vihainen, että on niin typerästi valinnut ettei lastenhoitokaan kiinnosta. Aika keskenkasvuiselta vaikuttaa, ainakin näin tarjoiltuna kuin kirjoitat. Jos se pitää paikkansa, ole onnellinen että hänestä pääsit.

Mikään raha ei korvaa sitä mikä on aitoa.

pielessä. kirjoitti:

Elämä ei ole voittamisen kilpailu. Ainoa missä neuvotaan kilpailemaan, on toinen toisensa onnelliseksi tekemisessä.

Mihin se aina unohtuu? On turhaa selittää, että toinen lähti vain nuoremman onnen perään. Kyllä sitä on edeltänyt aika, joka olisi voinut tukea tapahtumia myös täysin päinvastaiseen suuntaan.

Jos taas olet sitä mieltä, että edeltäneessä ajassa ei ollut mitään pielessä, joko sinun ja entisesi käsitykset siitä ovat olleet täysin päinvastaiset ja jostain syystä olette olleet kyvyttömiä niistä keskustelemaan - tai sitten se ukko on häntäheikki, joka kyllä jättää sen uudenkin nuorikkonsa.

Ei sen myöntäminen paha asia ole, jos näkee myös mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Se on vain apu tulevaa elämää varten. Kumpi sinun mielestäsi hylkää pahemmin - se joka hylkää avioliitossa toisen tarpeineen, täysivertaisena kumppanina, vai se joka hylkää lähtemällä? Kummassakaan useimmiten ei kysytä mitä hylätyksi tullut olisi halunnut.

Ihmetyttää silti, mistä ex-ukkosi on ollut sinulle niin vihainen, että on niin typerästi valinnut ettei lastenhoitokaan kiinnosta. Aika keskenkasvuiselta vaikuttaa, ainakin näin tarjoiltuna kuin kirjoitat. Jos se pitää paikkansa, ole onnellinen että hänestä pääsit.

Mikään raha ei korvaa sitä mikä on aitoa.

valinnut omaksi tiekseni yksinhuoltajuuden ja hoidan "hommani" hymyssä suin. Ihmettelen tuota yh:den mutrusuiksi ja rahanahneiksi ämmiksi haukkumisen. Itse en ole kumpaakaan, enkä tunne yhtään sellaista toistakaan.

Se, mitä avioliitossamme tapahtui tai jäi tapahtumatta ei kuulu kenellekään, eikä vaikuta millään tavalla nykyiseen rahatilanteeseen eikä tukiaisiin. Minä olin valmis taistelemaan avioliittomme ja perheemme eteen, hän ei.

Minua ei kiinnosta enää ex-miehen ajatukset eikä hänen elämänarvonsa eikä hänen nuorikkonsakaan, mutta ärsyttää tällainen panetteleminen ja yh-äitien lokeroon asettaminen ja kaikki luultavasti yhden kokemuksen pohjalta.

oli tulla jätetyksi kirjoitti:

kun mieheni lähti uuteen elämään nuorikkonsa kanssa. Lapset kärsivät, minä kärsin. Itkimme, sairastimme, mutta välillemme muodostui entistäkin vahvempi side lasteni kanssa. Pikkuhiljaa pääsimme jaloillemme ja elämä jatkuu. Välillä on rankkaa kun yksin pitää pärjätä. Välillä se tuntuu raskaalta ja väärältä. Sitä se yksinhuoltajuus on.

En ole suu mutrussa, miksi olisin? Yh-tittelin olen "hankkinut" koska mies ilmoitti ettei aio yhteishuoltajaksi, eikä lastenhoito enää kiinnosta. Mikä olisi mielestäsi ollut vaihtoehto? Tukiaisia tulee se älyttömän suuri 46 euroa / kk. Korvaako se mielestäsi sen mitä rahallisesti menetettiin? Ennen oli miehen tulot 2000 minun tuloni 1600 lapsilisä. Menoja; vuokra, lapsen hoitomaksu ja muut elämän kulut. Nyt on minun tuloni 1600 yh-korotus 46. Menot entisellään. Ei muita tukia. Oletko koskaan ajatellut asiaa kenenkään muun kantilta kuin omaltasi?

Kuka on sinun mielestäsi tilanteessa voittaja, sinä? Lapset? Isä? Äiti?

muka?
Joka isä tai elatusturva maksaa, vai ovatko lapsesi jo täysi-ikäisiä?

olenkin kirjoitti:

valinnut omaksi tiekseni yksinhuoltajuuden ja hoidan "hommani" hymyssä suin. Ihmettelen tuota yh:den mutrusuiksi ja rahanahneiksi ämmiksi haukkumisen. Itse en ole kumpaakaan, enkä tunne yhtään sellaista toistakaan.

Se, mitä avioliitossamme tapahtui tai jäi tapahtumatta ei kuulu kenellekään, eikä vaikuta millään tavalla nykyiseen rahatilanteeseen eikä tukiaisiin. Minä olin valmis taistelemaan avioliittomme ja perheemme eteen, hän ei.

Minua ei kiinnosta enää ex-miehen ajatukset eikä hänen elämänarvonsa eikä hänen nuorikkonsakaan, mutta ärsyttää tällainen panetteleminen ja yh-äitien lokeroon asettaminen ja kaikki luultavasti yhden kokemuksen pohjalta.

Niin, en tiedä, mutta en itse kyllä ole ajatellut niin kuin väität yksinhuoltajista.

Lokerointia mielestäni on tosin myös täällä hyvin paljon nyksiä kohtaan, juuri tietynlaisten elämänarvojen suhteen.

Että kaipa sitä katsoo tällaisella palstalla kaikki omasta näkökulmastaan, vaikka tuskin kenelläkään se totuus on samanlainen siitä miten esim. juuri tietty uusperhe on syntynyt. Entisellä ja nykyisellä ja ihan sillä miehelläkin siinä välissä on todennäköisesti oma ajatuksensa siitä, miksi juuri nyt ollaa juuri tässä tilanteessa. Toivottavaa olisi ainakin. Ja seuraavalla uusperheellä synty on muodostunut taas hieman eri tavoin ja seuraavalla ja seuraavalla jne.

Kivahan se olisi ettei lokeroitaisi. Mitä se mitään kuitenkaan edes hyödyttää tai muuttaa tai auttaa. Eipä niin mitään.

Samaa mä olen harrastanut, ollut ystävällinen. Ja ihan piruuttani olen mennyt tutustumaan myös exän vanhempiin ja sisaruksiin ja ollut heillekin ystävällinen. Vaan exäpä kosti ja yksissä lapsen juhlissa oli ystävällinen mun äidilleni. Heillä tuntui juttua riittävän... varmaan ihan ilkeyttään...