Jännittää, pelottaa, ahdistaa. Nimittäin tulevat yo-juhlat. Pelkkä ajatuskin et joudun hakeen yo-todistuksen koko salin kiinnittäessa huomionsa muhun, saa mussa aikaan suoranaisen paniikkireaktion. Tärisen, sydän pamppailee, heikottaa. En kertakaikkiaan tajua, miten mä tuun selviytymään siitä tilanteesta. Koko tilanne näyttäytyy mulle ylitsepääsemättömänä. Meidän koulussa kun on vielä tapana, et lakitettavat jää todistuksen haon jälkeen lavalle seisomaan loppu juhlan ajaks, eikä menekään takaisin paikoilleen istumaan, niinku useimmissa kouluissa taitaa olla tapana. Mä varmaan pyörryn sinne lavalle.. Vanhemmat ja mummo on kuitenkin tapahtumasta ihan innoissaan, joten en mä voi pettää heitä olemalla poiskaan.
Ja entäs sitten ne itse juhlat? Asunto täynnä ihmisiä, joiden kanssa pitäis vielä kaiken jännityksen keskellä pystyä keskustelemaan JÄRKEVÄSTI ja olla siinä sitten kaiken keskipisteenä. Mukana sukulaisia, joiden seurassa mun olo on vähintäänkin vaivautunut. Uteluita tulevaisuuden suunnitelmista, joita ei kertakaikkiaan ole. Kaiken lisäks jokaisen paniikkireaktion jälkeen mä oon niin TAJUTTOMAN väsynyt, et voisin nukahtaa ja päätä alkaa särkeä.
Ja kun mä olen väsynyt ja jännittynyt, on mun olo todella sekava. Mä varmaan änkytän jotain, tai käyttäydyn kuin idiootti. Kivat juhlat siis tiedossa..
Miten ihmeessä pääsisin tästä jännityksestä eroon?
Ei ois oikein rahaa käydä lääkärilläkään. Onko mitään kotikonsteja ja/tai itsesuggestio-keinoja, jotka vois parantaa tilannetta? Auttakaa pliis kiltit ihmiset!!
Ja entäs sitten ne itse juhlat? Asunto täynnä ihmisiä, joiden kanssa pitäis vielä kaiken jännityksen keskellä pystyä keskustelemaan JÄRKEVÄSTI ja olla siinä sitten kaiken keskipisteenä. Mukana sukulaisia, joiden seurassa mun olo on vähintäänkin vaivautunut. Uteluita tulevaisuuden suunnitelmista, joita ei kertakaikkiaan ole. Kaiken lisäks jokaisen paniikkireaktion jälkeen mä oon niin TAJUTTOMAN väsynyt, et voisin nukahtaa ja päätä alkaa särkeä.
Ja kun mä olen väsynyt ja jännittynyt, on mun olo todella sekava. Mä varmaan änkytän jotain, tai käyttäydyn kuin idiootti. Kivat juhlat siis tiedossa..
Miten ihmeessä pääsisin tästä jännityksestä eroon?
Ei ois oikein rahaa käydä lääkärilläkään. Onko mitään kotikonsteja ja/tai itsesuggestio-keinoja, jotka vois parantaa tilannetta? Auttakaa pliis kiltit ihmiset!!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä sinun pitää ottaa joku pilleri, onhan niitä monenlaisia. Pillerin kanssa ei sitten pitäisi ottaa viinaa, voi henki lähteä.
Heippa.tiedän miltä sinusta tuntuu.mä sain paniikkihäiriön 27v.olen nyt 35v.se alkuaika oli hirveetä.häiriö meni jo niin pahaksi,että otin loparit töistä ja jumiuduin kämppään.en uskaltanu lähteä ihmisten ilmoille.loppujen lopuksi lähdin lääkäriin.ensin tehtiin kaikenmaailman kilpirauhaskokeet yms.niistä ei löytynyt mitään niin sain lääkkeet paniikkihäiriöön.lääkkeet alkoivat vaikuttamaan n.2viikon päästä jo vähän ja olo alkoi olemaan jo siedettävä.nyt olen elänyt taas niinkuin ennenkin,olen töissä yms.ahdistaa ja tärisyttää vieläkin,aina joskus,mutta harvemmin ja ahdistus ei ole kuitenkaan voimakas,kun on nuo lääkkeet.paniikkioireita aiheuttaa,jos otan stressin etukäteen jostain ja hyvät ja huonot asiat,mitä on tapahtunut,ne vaikuttavat kans,mutta paljon lievemmällä teholla.oireet jo kestää.on siedettävät.käy lääkärissä tai osta ensiapua luontaistuote kaupasta,jotain relaxia yms.kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.
olet saanut helpotusta oireisiisi. Mulla vaan on se tilanne, et periaatteessa selviän ihan kohtalaisesti normaali elämässä. Joskus muutama vuos sitten olin vielä neuroottinen jännittäjä, jolloin tavallisella oppitunnilla tai linkissä istuminenkin oli yhtä tuskaa. Nykyään oon kuitenkin jotenkin päässyt noista oireista eroon, ja elämä sujuu siedettävästi. En siis usko et mulla olis varsinaista paniikkihäiriötä, sillä en oikeestaan jännitä muuta kuin joitain uusia sosiaalisia tilanteita sekä esillä oloa. Varsinaista paniikkia esiintyy tosi harvoin.
Luulen et terpia tekis hyvää, jo nyt huomaan miten helpottavaa on saada tää asia edes jotenkin ilmi. Mutta jaksamista sulle eteenkinpäin!
Itse olen ollut samanlainen panikoija kuin sinäkin. Pelkkä ajatuskin esilläolosta sai sydämen pamppailemaan ja ahdistus iski. Ajattelin itse aikoinani, että tämä ei voi jatkua näin. Sellaisia tilanteita, joissa joutuu ihmisten katseiden eteen, vaikka vain bussiin noustessa, tulee varmasti eteen. Niinpä otin härkää sarvista ja kohtasin niin rohkeasti kuin pystyin nuo tilanteet - välillä paremmalla välillä huonommalla menestyksellä. Henki ei kuitenkaan koskaan mennyt... :)
Joku aika sitten törmäsin "sattumalta" kirjaan, joka opasti minua elämään jännitystä aiheuttavat tilanteet etukäteen siten, että selviydyn niistä voittajana. Rentoudut ja kuvittelet vain itsesi sielusi silmin noihin tilanteisiin mahdollisimman elävästi ja liität kuvitelmiisi positiivisia ajatuksia. Kuvittelet esimerkiksi kuinka kävellessäsi yleisö katsoo sinua hymyillen ja ihaillen - tästä saa jo positiivista energiaa ja rohkeutta! Samoin kuvittelet juhlat kotonasi: näet itsesi hymyilevänä juhlasi tähtenä, jonka puolesta vieraat ovat aidosti onnellisia. Tulevaisuuden suunnitelmasi ovat tasan oma asiasi, siitä sinun ei pidä huolta kantaa, vaikka kyselijöitä varmasti riittää!
Kerronpa vielä senkin, että minä, ikuinen jännittäjä ja esiintymispelkoinen ihmispolo, valmistun nyt keväällä esiintyvään ammattiin eli opettajaksi! Että mikään ei ole mahdotonta, kun uskaltaa vain kohdata pelkonsa ja kääntää negatiivisuuden positiivisuudeksi. Tuo lukemani kirja on muuten Annastina Vrethammarin Ajattele elämäsi hyväksi. Kannattaa lukea! Tsemppiä sinulle! :)
todella tutulta kuulostaa!
tämä taitaa olla fiksujen ihmisten "tauti"niiden jotka ajattelevat liikaa...
mutta toi on hienoa että olet opettajaksi valmistumassa täytyypi kokeilla tota mielikuvitushommelia..itse olen joskus voittanut pelkoni olemalla huvittunut omasta itsestäni ja alituisesta jännittämisestä ja ajatellut että paskankos väliä miten esiinnyn..ja se on auttanut!
myös opettajan ammatti käynyt mielessä..koska pidän ihmisille juttelemisesta ja vaikuttamisesta!
kiitos sain uutta potkua tulevaisuus-suunitelmiin!=)
Mikä ei ehkäpä ole paras mahdollinen, mutta päätin jättää kirjoitukset kokonaan väliin.
Ei kirjoituksia --> ei salin edessä seisomista (meilläkin pitää jäädä sinne eteen seisomaan), todistusten hakemista eikä YO-juhlia.
Joskin tämä oli vain yksi syy. Toista en nyt jaksa kertoa tänne.
Toivottavasti selviät YO-juhlistasi ja että kaikki menisi hyvin.
Voimia Sinulle.
AION selvitä kunnialla! Vaikka kieltämättä pelottaa et nolaan taas itseni.. Mä olen jo kirjottanut joten pakko noi juhlatkin on järjestää. Varmaan ihmiset leimais mut oudoks linnuks, jos ei mitään juhlia oltais järjestetty.
Pakko siis selvitä tästä vaan. Voimia myös sinulle!
Hei tuossa jo joku kertoikin, itsesuggestio eli itsensä rentouttaminen auttaa hiukan.
Sitten on luonnonlääkkeitä;
*L-TEANIINI antistressitekijä rauhoittaa
Se vähentää stressiä ja kiihtymystä sekä lisää oppimis- ja keskittymiskykyä.
Antistressitekijän L-teaniinin tarvetta lisäävät ahdistus, hätätila, stressi, uupumus, ramppikuume ja rimakauhu. Teaniinia kaipaavat muun muassa opettajat, näyttelijät, kokeisiin osallistuvat opiskelijat sekä arkipäivän "jännittäjät". *
*ANTISTRESS rentouttaa väsyttämättä, laukaisee jännitystä, vähentää stressiä ja rauhattomuutta.
AntiStress ei aiheuta väsymystä.
Tuotteen vaikuttavavana aineena on L-teaniini, jota esiintyy pieninä pitoisuuksina vihreän teen lehdissä. Teaniini läpäisee veri-aivo-esteen ja solukalvot. Siksi sen vaikutus elimistössä on nopeaa. Rentouttava vaikutus alkaa jo noin 40 minuutin kuluttua tuotteen nauttimisesta*
Kokaiseppa noita mitä ne tekevät.
Sitten yksi mahdollisuus on se, että jos sinulla on fyysiset oireet tuon jännittämisen takia kamalat(sydämen tykytys, käsien vapina, hikoilu, punastuminen, huimauksen tunne ym) niin voisit kysyä lääkäriltä sellaista lääkettä kuin propral.
Propral ei ole psyyken lääke vaan se on ns. verenpainelääke, joka auttaa noihin jännitysoireisiin. Terveyskeskuslääkäri varmasti määrää tuota lääkettä jos kerrot mihin ja mitä tarvitset.
Toivotan nyt onnea sinulle kirjoituksiin ja kyllä se lakin hakeminen sieltä onnistuu.
Otappa ajoissa selvää mikä noista aineista auttaisi sinua.
Lykka till
Kiitos vinkistä!! Toi antistress vaikuttaa hyvältä. Varsinkin jos vaikutus on noin nopeaa. Lääkärille tuskin kerkiän, (juhlat jo perjantaina) Täytyypä kokeilla. Mistä sitä muuten saa ja paljonko maksaa? En mä oikeestaan jännitä varsinaisesti sitä lakin hakemista, eniten mä jännitän sitä kun täytyy jäädä sinne eteen ihmisten töllisteltäväks. Toki käveleminen ja syöminenkin on toisten nähden välillä tosi hankalaa, mutta mä olen päättänyt selvitä siitä! Tuntu miltä tuntu..
Terapia auttaisi varmasti sinua. Itse olen myös jännittäjä ja käyn terapiassa. Tietenkin lääkkeitä voi harkita, mutta kyllä sullakin voi olla käsittelemättömiä tunteita, joiden purkaminen vapauttaisi oireista.
Tunnen suurta myötätuntoa sua kohtaan tuon tilanteen takia. Itsekin jännitin todistuksen hakemista, ja tuntui että sen huomasi minusta. Onneksi ei tarvinnut jäädä lavalle pyörtymään.
Ja yo-juhlia mulle ei onneksi järjestetty,koska meidän perhe ei ikinä ole paljon yhteyttä sukuun pitänyt. Olisin luultavasti tekeytynyt sairaaksi jos olisi tuollainen tilanne ollut edessä.
Nuo rentoutumisharjoitukset auttavat kyllä myös!
Tsemppiä! Muista että olet hieno ja herkkä ihminen, ajattelivat muut sinusta mitä tahansa!
Kiitos RoSe kannustavista sanoista! Sitä mä juuri tarvitsen. Luulen et terapia vois kyllä auttaa, mutta kun ei olis oikein varaa sellaseen. Lääkkeet taas tuntuu jotenkin liian lopulliselta ja vieraalta ratkasulta. Näitä oireita ja paniikkitilanteita kun ei oikeestaan esiinny muuten kuin tilanteissa joissa joutuu oleen ihmisten esillä (varsinkin jos niitä ei tunne) tai tilanteissa jotka on uusia. Voit kyllä uskoa, miten mäkin olen miettinyt tota sairaaksi tekeytymistä, mutta kaikesta huolimatta joku osa musta haluaa kuitenkin kokee sen pelottavankin tilanteen ja selvitä siitä voittajana. Joo, ja juhliin on kutsuttu yli 50 vierasta, vanhempien ihana idea, sen verran sisua mulla vielä kuitenkin on, etten kehtais peruuttaa viime hetkellä noita juhlia.
Tänään kyllä oli taas hysteerinen päivä, kun mietinkin koko asiaa. Oli vähällä etten pillahtanu hysteeriseen itkuun, kun äiti alko hössöttää jotain ruusujen väristä. Välillä taas nauroin jollekin tosi typerälle jutulle. No mutta parempi kokee se jännitys nyt näin etukäteen, ku että se tulis vasta paniikkina ite juhlassa.
saisit varmaan kelan tukea terapiaan, joten se ei sulle tulisi maksaan mitään tai ainakaan juuri mitään. itse käyn kolme kertaa viikossa ja omakustannus per kerta on 2,8 euroa. riippuu terapeutin hinnasta tuleeko omakustannuksia.
käy kelasta kyselemäs lisää!
tsemppii!
kerro sitte miten juhlat meni!
totta, on parempi jännittää etukäteen...
mä kerron sitten miten selvisin. Ellen tee viime hetken katoomistemppua ; ) Tää asia on vaan kasvanut mun mielessä valtaviin mittasuhteisiin.
Mä en tiennytkään et kela korvaa niitä, ehkä mäkin joku päivä uskaltaudun sit terapeutille. Harmi vaan ettei taida tähän hätään ehtiä. Mutta eiköhän se tästä..
Ekaksi sun pitää käydä lääkärin arvioinnissa, joka arvioi sun terapian tarpeen. se voi tietysti hävettää/jännittää, ainakin mua alkuun hävetti ongelmistani kertominen. mutta siihen on aina suhtauduttu myönteisesti ja empaattisesti, joten en enää häpeile paljastaa jännittämistä.
Jos haluat maksuttomaan arviointiin, nuorisopsykiatrian numeroihin kandee soitella ja kysellä.
Kannattaa todella rohjeta!
KELAltakin voit siis kysellä lisäohjeista tästä asiasta,(kuntoutukseen liittyen) ja kelallehan sun ei tarvii ongelmistas tarkemmin kertoa.
Itse sain myös juuri Propral nimistä beetasalpaaja-lääkettä, jonka toivon auttavan esilläolotilanteiden läpi (en ole vielä kokeillut).
1. Varaat ajan lääkärille (terveyskeskusmaksu on noin 20 euroa)
2. Kerrot lääkärille avoimesti ongelmastasi (ei tarvitse olla häpeissään, lääkäreille maksetaan palkkaa siitä, että he auttavat tarvittaessa myös sinua, mikä ikinä ongelmasi ja oireesi onkin...)
3. Kerro että tarvitset jotain rauhoittavaa selvitäksesi kunnialla yo-juhlista
4. Lääkäri kirjoittaa reseptin, esim. Oxepamia
5. Haet lääkkeen apteekista (ei maksa paljon)
6. Kokeilet ennen juhlia kerran ko. lääkettä, niin että voit olla varma sen soveltuvuudesta itsellesi
7. Ja juhlapäivänä käytät sitä sitten toisen kerran (Oxepam alkaa vaikuttaa viimeistään 3 tunnin kuluttua ja vaikutus kestää sen jälkeen useita tunteja - ainoa sivuvaikutus jota olen itselläni havainnut on lievä väsymys)
8. Tulet yllättymään siitä, miten paljon nykyaikainen lääketiede voi auttaa sinua
9. Mutta pitemmän päälle pillerien popsiminen on tietenkin huono ratkaisu, eli kannattaa jossain vaiheessa tutustua jännittämistä käsittelevään kirjallisuuteen ja harkita pitkäaikaisempaa terapiaa
10. Ja tämähän on niitä ongelmia, jotka eivät parane pakenemalla, eli pyri hankkimaan kokemusta esiintymisestä yms. sosiaalisista tilanteista, niin vastenmieliseltä kuin se voi aluksi tuntuakin
kerkeisin lääkärille? Juhlat kun on jo perjantaina.. En mä noita lääkkeitä olekaan ajatellut lopulliseksi vaihtoehdoksi, sillä normaali elämästä mä selviän hyvin. Ainoostaan tällasten ylitsepääsemättömiltä tuntuvien tilanteiden varalle ne vois olla hyvä vaihtoehto. Onneks sentään ei tarvitse puhua siellä eessä mitään, se se vasta kamalaa oliskin. Tiedätkö paljon toi Oxepam suunnilleen maksaa?
Yksityislääkärille ehtisit varmasti (siis jos sellaisia asuinpaikkakunnallasi toimii...), se kyllä maksanee tuollaiset 60 euroa.
Voit tietenkin yrittää terveyskeskukseenkin, mutta silloin sinun pitää vakuuttaa ajanvarausta hoitava virkailija siitä, että kyseessä on todellakin iso ongelma, joka vaatii nopeaa ratkaisua.
Oxepam oli muistaakseni 10 euroa 30 tabletin paketti.
En mä tiedä, miksi sä et sais jännittää? Kai se on ihan normaalia tossa tilanteessa. Ja omissa juhlissa sun ei ainaskaan tarvii keskustella järkevästi. Tietty kaikki haluu onnitella sua mut ota pari lasii skumppaa, niin et turhia studaa. Et kai sä oo ainoo joka sen lakin saa? Ei se niin harvinaista oo, oot vaan ihan rela.
Itse kärsin myös esiintymispeloista. Anti-Stressistä ei ole minkäänlaista apua, ne ovat kalliita, itse taisin popsia "kourallisen" kerralla, eikä apua ollut. Lääkäriltä sain sitten Propral 40 mg-reseptin. Vasta 3 kpl niitä tuo minulle lievän rauhoittumisen, mutta olenkin "hyper-jännittäjä"...Ei se pelkoa vie, mutta auttaa ettei sydän tule kurkusta ulos. Todella edullinen lääke, 100 kpl muistaakseni alle 10 euroa.
en nyt kerkiä pahemmin vastailemaan erikseen kellekään. Mutta oon kyllä kieltämättä ihan paniikissa, vielä kun on vähän lämpöö, niin ei muutenkaan ajatukset kulje aivan normaalisti ja pysty analysoimaan sitä tilannetta järkevästi.
Mutta, huomenna sinne on pakko vaan mennä, tuntu miltä tuntu. Siinäpähän sitten tärisen ja nolaan itteni viimisen kerran siinä koulussa jos paniikki sattuu iskemään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!
En tiedä, ehditkö tätä lukea enää ennen juhlia, mutta haluan toivottaa sinulle paljon onnea ja toivon, että kaikki menee hyvin!
Ainakin me kaikki tällä palstalla olemme sinun puolellasi. :)
Tule sitten myöhemmin kertomaan, miten meni. :)
No nyt se sit on melkein ohi (viimiset vieraat vielä kylässä) . Kaippa se ihan kohtalaisesti meni, vaik alussa kun jäin sinne lavalle seisoon ni käsi vispas muutaman minuutin ja olin varmaan ihan kalpee, mut sit sitä jotenkin rentoutu eikä se tuntunukaan niin pahalta mitä oli kuvitellu : )
Samoin mä otin sen tokarin väärinpäin, siis ylösalasin käteen, mutta eipä sitä kait kukaan toivon mukaan huomannut. No mutta, eipähän enää tarvii nähdä niitä ihmisiä ja palata siihen laitokseen IKINÄ!! Hienoa, et on saanu edes jollekin puhua tästä. Sekin auttaa jo paljon : )
Onneksi olkoon!
Minäkin haluan antaa muutaman neuvon vastaisuuden varalle. Lääkkeillä pystyy jännityksen voittamaan täysin (kokemusta on). Mutta pitää välttää sellaisia rauhoittavia lääkkeitä jotka voivat aiheuttaa riippuvuutta. Paras lääke on mielestäni betasalpaaja, joka on täysin turvallinen eikä aiheuta riippuvuutta. Itse otan 1-2 tablettia betasalpaajaa ennen "pahaa paikkaa", se todella auttaa. Kun lääkkeiden avulla on sitten selvinnyt näistä paikoista, yleensä huomaa ettei niissä olekaan mitään jännitettävää ja sitten voi vähentää lääkitystä. Ja sitten huomaakin yhtenä päivänä ettei muistanut ottaa sitä tablettia ja silti meni hyvin!
On hyvä jos pystyy pärjäämään ilman lääkitystä. Mutta jos jännitys haittaa todella paljon elämää, niin mielestäni tietyissä tilanteissa lääke on paikallaan ja sen avulla vaivasta voi jopa päästä eroon.
Kannattaa vaan rohkeasti jutella ihan vaan vaikka yleislääkärille!
Kiitos vinkistä. Kyllä mäkin olen nyt ajatellut et voishan sitä vastaisuuden varalle hankkia jotkut lääkkeet, tollasia oikein pahoja tilanteita varten. Toi kyl meni muuten ihan kohtalaisen hyvin, mut harmittaa kyllä se käden vispaaminen, mul oli vielä ruusu siinä kädessä, niin et se näky varmaan aika selkeesti. Hävettää miten kaikki on nähnyt sen, ja miten se menee ties kenen videolle jne.. On se jännä, et vaikka miten mieli oiskin miten tyyni ja rauhallinen siinä toisten edessä, niin sit kuitenkin alkaa joku jalka tai käsi tärisemään. Ehkäpä tää kuviteltu rauhallisuuskin on vaan tukahdettua jännitystä joka sit purkautuu tolla tavalla. Eikös no betasalpaajat vaikuta nimenomaan tärinään, hikomiseen yms?
nähnyt tätä ketjua aikaisemmin.
katso kuitenkin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000001155211