Mua ärsyttää tämä jatkuva P-aukisuus.joskus on tullu tehtyä velkaa.nyt on saanut huomata,että minkä taakseen jättää,sen edestään löytää.Valitettavasti.Olen miettinyt ja menettänyt yöunetkin,miettiessä raha asioita.Mulla olisi haaveena,kokeilla elää velatonta elämää.ei aina menisi kaikki laskuihin.sen verran pitää jättää euroja,että pärjää syömisen kanssa seuraavaan tilipäivään.Hoh,hoijakkaa.Koko aihe välillä jo kyllästyttää,mutta kun ei sieltä lotostakaan mitään koskaan voita.Onko kohtalotovereita?
perintään
Köyhä
1190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomessa ei tarvitse kuolla nälkään jos mämmää taloudellisesti - vaikka juuri minkään asian suhteen ei olla yhtä armottomia kuin taloudellisen epäonnistumisen.
Kun laskut jäävät maksamatta, joutuu lopulta ulosottoon, kuten hyvin tiedämme. Ulosotolla on kuitenkin rajansa. Sinulta ei saa viedä niin paljon, ettei ruokarahaa jäisi. Joskus on viisainta luovuttaa: lähetät velkojille kirjeen että rahaa ei oo ja maksuja ei tuu. Samalla huolehdit siitä, että mahdollisista maksuneuvotteluista jää kirjalliset todisteet. Paperinen kirjeenvaihto on siis se, joka nyt pätee. Muutamassa kuukaudessa byrokratia pyörittää sinulle ulosottopäätöksen.
Sitten seuraa vaihe kaksi. Oikeuden päätöksellä voit päästä velkasaneeraukseen. Sitä anotaan oikeudelta. Jos saa myönteisen saneerauspäätöksen, velalliselle määrätään tavallisesti 5 vuoden maksuohjelma. Sen aikana kaikista tuloistasi viedään määräosuus velkojen hoitoon. Ohjelman jälkeen olet vapaa veloistasi ja voit aloittaa puhtaalta pöydältä. Aikuisen ihmisen elämässä viisi vuotta ei ole lopulta kovinkaan pitkä aika. Velkasaneeraukseen pääsyllä on tietenkin omat edellytyksensä, mutta tunnen tapauksen, jossa työssä käyvä mies käytti vuokrarahansa ryyppäämiseen ja lopulta pääsi saneeraukseen. Kevytkenkäisessä velkautumisessa pitää siis pystyä osoittamaan, että on kuitenkin tehnyt parhaansa velkojen hoitamiseksi. Tähän tarvitset mustaa valkoisella.
Jees. Sama kohtalo on minulla edessä, jos ei uutta duunia löydy, ja pian. Näillä eväillä se ei ole kovin todennäköistä - ainoa mitä osaan, on kirjoittaminen, enkä siinäkään ole ammattilainen. Kaikesta kuulemastani, kokemastani ja murehtimisestani oppineena en aijo jäädä tappelemaan murheitteni kanssa. Jos ei maksaminen suju niin sitten lopetetaan omistaminen. Maailmassa on muitakin iloja kuin elintaso. Eihän vähävaraisuus tietenkään nannaa ole, ei omasta eikä muitten syystä. Mutta vuoren varmaa on, että jos koittaa murehtia ja tapella itsensä kanssa toivottomassa rahatilanteessa, tekee itselleen vielä pahempaa kuin tyytymällä vähään ja etsimällä elämäänsä sisältöä jostain muualta kuin omistamisesta.