Löytyykö joukostanne muita surkeita kuin minä?
Ongelmani on: EN SOPEUDU KERROSTALO-asumiseen!
Asuin 24 vuotta omakotitalossa, joka oli rauhallisella paikalla puolen ha tontilla. Kolme taloa samalla mäellä, kaikilla isot tontit, oma rauha. Nuoruuteni 18 v asti asuin maalla vanhempieni omakotitalossa isolla tontilla, pari ha.
Avioeron (minä hain eron juoposta ukosta, alkoi olla hengenvaarallinen) vuoksi siirryin kerrostalo-asuntoon, kolmioon neljänteen kerrokseen.
Nyt tunnen olevani VANKILASSA. Ylhäällä ihmisiä, alhaalla ihmisiä, kolinaa, ääniä, koirat haukkuvat...olen ahdistunut. Ulos pääsen parvekkeelle, jonne kuuluu autojen äänet, juoppojen ärinätkin.
Omakotitalossa omistaa seinän ja sen ulkopuolella olevan pihan. Kerrostalossa vain tapetit, vaikka kuinka olen osakas. En tiedä, mitä saa tehdä, mitä ei. Kuukauden valittelun jälkeen isännöitsijä tulee tutkimaan veden vuoto-ääniä, sillä huoltomies ei paljoakaan välittänyt.
Mitään korjauksia juurikaan ei voi itse tilata, kerrostalossa ei ole tilaa säilyttää MITÄÄN. Pieni häkkikomero...
Omakotitalossa omisti katon itse, nyt yläkerta paukkuu pariskunnan riitelystä ja lasten ravaamisesta...
Minulla on suuria sopeutumisvaikeuksia, todella suuria.
Olen alkanut etsiä rivari-päätyhuoneistoa, ei olisi ainakaan katolla kukaan kolisemassa, vain yksi naapuri.
Ehkä en ole "ihan terve" tai sitten olen jo sen ikäinen, että en kykene sopeutumaan pieniin tiloihin, kaipaan metsiä, puita, kasvimaata...
Niin, mitäs erosit? Olisit roikkunut juopposi matkassa ja juossut tarpeen vaatiessa naapurin turviin...
Omat ovat valintani olleet.
Onko kukaan kokenut vaikeaksi isoista tiloista muuton kerrostalo-asuntoon???
Omakotitalosta
42
1530
Vastaukset
- HTZA
jolta loppuu rahat, muuttaa halvempaan kämppään.
Ei siinä valittamista ole, siinä kämpässä. varmasti "liiankin" terve;)
Tuokin on koettu, en kadehdi;( Sen sijaan toivotan onnea siihen rivaripäätyyn pääsemiseen. Muutos on suuri, hyvällä tuurilla valtava.- korvatulppa
rivitaloon ei sinusta ole kerrostalo asukkaaksi jos olet noin ahdistunut.
- Pirre*
melkoinen kettelemus sopeutua, ainakin vielä..en tiä sitten vanahana - tosvanhana :)
Ja, enpä ihmettele yhtään kun et pidä siitä kopperoasumisesta, olet siis terve :) - ylppy
Ymmärrän sinua tosi hyvin, se on varsin ahdistavaa asustaa kerrostalossa jos on tottunut , että kun ulkooven avaa on luonto heti siinä ympärillä.
Toisaalta kerrostalo on turvallisempi sinulle jos joudut pelkäämään miestäsi, mutta muussa tapauksessa aloita haaveilemaan rivitalosta joka sijaitsee lähellä puistoa tai metää.
Toivon sinulle onnea elämääsi - Laivat
Muutin vajaa vuosi sitten rivitalosta kerrostaloon ja viihdyn mainiosti. Ihanaa, kun huoltomies lapioi lumet ja ajaa ruohon. Ja sauna on valmiiksi pesty ja lämmitetty kun menen sinne. Ja kun ei ole minkäänlaista elintasokilpailua. Pihassa on yhtä hienoja autoja kuin rivarissakin, mutta en tiedä mikä on kenenkin. Tervehdin ihmisiä rapussa ja pihassa, mutta en tiedä heistä mitään eivätkä hekään tiedä mitään minusta. Ja se on ihanaa!
Minäkin pelkäsin, että joudun kuuntelemaan naapureiden perheriitoja, mutta onneksi tämä on vanha talo ja paksut seinät, ei kuulu mitään, tai sitten ovat sopuisaa sakkia. Viime viikonloppuna kuului ensimmäisen kerran häiritsevää biletystä. Ajattelin, että on ehkä tupaantuliaiset enkä mennyt valittamaan. Vähän ennen puolenyön kuului, kun asunnon ovea hakattiin raskaalla kädellä. Hetken oli rapussa liikettä ja humalaisten mekastusta, mutta sitten hiljeni.
Minäkin asuin lapsuuteni ja osan aikuisuutta omakotitalossa, kerrostalossa olen asunut vain lyhyitä aikoja nuoruudessa. Mutta ihmeesti sitä vain sopeutuu. Rivariin en muuta enää edes kilon kappaleina. Omakotitalo ja kerrostalo ovat ainoat asumsmuodot, joissa ihminen voi asua omassa rauhassaan. - kerrostaloon!
27-vuotta rinnetalossa.
163m2 ulkovarasto ja autotalli.
Pitemmät talviset poisaolot olivat öljylämmitystalossa hieman hankalia.
Olimme onnellisia päästessämme torpasta eroon ja muuttaessamme ydineskustan kerrostalon ylimpään kerrokseen.
73m2 riittää meille mainiosti.
Kahden seinänaapurin kanssa kävin muutaman neuvottelun.
Kun yhteistä näkemystä ei löytynyt kävivät poliisit pyynnöstäni konsultoimassa.
Sen jälkeiset vuodet ovat olleet hiljaisia ja naapurit ovat alkukuukausien jälkeen tervehtineetkin.
Säilytystilojen niukkuuteen oli sopeutumista.
Sitä helpottaa hieman 21m2:n autotalli mutta kamojen sijainti kolmessa eri paikassa tuntuu joskus hankalalta.
Kätevintä on lähteminen.
Kun vain muistaa jättää sisemmän oven auki postin vuoksi.- Laivat
Joo, ehdottomia kerrostalon hyviä puolia on, että nyt voin matkustella vapaasti, koti on lämmin kun palaan. Ja kesällä voin olla mökillä niin pitkiä aikoja kuin haluan, ei tarvitse tulla välillä kaupunkiin ruohoa leikkaamaan.
- viivi-amaldiina
nyt kerrostalossa asuvana.
Meillä tätä asiaa harkittiin reilu kaksivuotta, viimekesänä asia toteutettiin, olemme enempi kuin tyytyväisiä valintaamme.
Kerrostalo asunnosta on helppo lähteä reissuun ihan milloin vain, ei tarvi huolehtia asunnon lämmityksiä, ei lumitöitä.
Naapurit, osa oli jo ennestään tuttuja.
Hyvin viihdymme isossa kolmiossa parveke.
- q:ö-
Itse olen asunut vähän kaikissa asumismuodoissa, kaikissa ollut puolensa, hyvät ja huonot.
Se on pakko todeta, että kerrostalossa ehdottomasti pahimmasta päästä olivat nimenomaan ihmiset, jotka muuttivat omakotitalosta.
Valitusta ja narinaa joka asiasta, Jos on aamulla menossa töihin, ei saisi käydä suihkussa tai vetää vessaa jne. Niitä sanottiin ihan faktisestikin naapurikyttääjiksi.
Nyt asun rivitalossa. Toimiva kompromisssi omakotitalon ja rivitalon väliltä. Omaa pihaa ja rauhaa, kuitenkin yhteisö ympärillä, ei kuitenkaan liian lähellä.
Se kuitenkin täysyy muistaa, asunnon voi valita, naapureitaan ei koskaan.
Asuntoosakeyhtiöissä muuten ei jonkin ajan päästä saa tehdä omiinpäin oikeastaan muuta kuin malata seiniä ominpäin. Kaikkeen muuhun pitää olla taloyhtiön puolesta valvoja.
Et ole eläissäsi muuttanut tarpeeksi monta kertaa, äkki panee tuon sopeutumisen kanssa.
Itse kaipaisin jo vähitellen muutosta. Muutama vuosi jossain ulkomailla kiinostaisi taas vaihteeksi. Se ei kaiketi ole enää mahdollista, mutta jokin uusi kaupunki suomessa voisi olla jees.
=DW= - ent.tehtaantyttö
17vuotiaana kun minäkin "maailmalle",ensin systerien kanssa kimppaan, no ei se kimppa-asuminen kauan kestänyt.. ensimmäiset asunnot tai edes asunnoksi voi sanoa oli alivuokralaiskämpät..sitten päästiin oman porukan kanssa joilla ei myöskään asuntoa ollut niin Tannerila säätiön opiskeluboxeihin, vaikka ei mitään opiskelijoita oltu...no, muodollisesti oltiin iltalukiossa aikuspuolella kirjoilla...työläisnuoria oltiin kaikki poliittisesti aktiiveja siksi saatiin siellä asua vähän niinku ohi sääntöjen...sitten systerin luokse omakotitaloon täällä Stadissa, ne kun lähti Ruotsiin ne kun palasi takaisin Stadiin, niin sieltä muutin avomieheni luokse...vasta 30 vuotiaana ensimmäinen kunnon koti kun menin naimisiin...45 m, Valkassa, tyttö siinä pienessä asunnossa ylioppilaaksi kirjoitti, vauva valvotti olohuoneessa. Hyvin mahduttiin joo, Stadin asuntotarkastajalle kun siitä huomautin, niin sanoi tylysti, että tilaahan teidän perheellä on, isompaa turha hakea, koska isompaa ei tarjolla...no, sieltä lähdin kundin kanssa ensin Vantaalle kerranki tilaa 60m. Sain asunnon ammattiliittoni kautta. Mies ja tyttö perässä sieltä sit takaisin Stadiin kolmen vuoden jälkeen..sen jälkeen asunnoissa on vaihtamalla tuota tilaa ollut ihan sopivasti..Enkä valita. Pääasia et on HIMA. Nyt meillä tilaa 70 m2 ja rauhalliset ja mukavat naapurit tässä. Rauhallinen rappu muutenkin. Talossa kun vain yksi rappu.
t.friidu- Keltainen kuu
Nuorena kakskymppisenä muutin miehen kanssa yhteen kerrostaloon asumaan. Äitiysloman jälkeen aloitin talonmiehen hommat, kolme lasta ja kaksi äitiyslomaa, joista toisen aikana olin osittain töissä, kukaan ei halunnut talvella lomittaa. Tammi- helmikuun pakkasissa "toppasin" rintoja ja tein lumitöitä ja kävin välillä imettämässä. Nyt lähentelen viittäviittä ja edelleen kerrostalossa ja talonmiehenä. Aaamulla taitaa kello soida 5.30, näkyy olevan sen verran lunta.
- ent.tehtaantyttö
Keltainen kuu kirjoitti:
Nuorena kakskymppisenä muutin miehen kanssa yhteen kerrostaloon asumaan. Äitiysloman jälkeen aloitin talonmiehen hommat, kolme lasta ja kaksi äitiyslomaa, joista toisen aikana olin osittain töissä, kukaan ei halunnut talvella lomittaa. Tammi- helmikuun pakkasissa "toppasin" rintoja ja tein lumitöitä ja kävin välillä imettämässä. Nyt lähentelen viittäviittä ja edelleen kerrostalossa ja talonmiehenä. Aaamulla taitaa kello soida 5.30, näkyy olevan sen verran lunta.
että, paikallislehdessä näin ilmoituksen, Vuosaarta kun kovasti silloin rakennettiin, etsi tuo Isännöitsijätoimisto pariskuntaa, siihen kiinteistöön. Kuusi taloa siinä oli. Aamuisin minäkin nuo rappujen edustat kolasin...muut pihatyöt hoiti isännöitsijän toimisto. No, päästin siihen sit hommiin mekin..kolme vuotta siinä asuttiin, kunnes haettiin Stadilta isompaa asuntoa..no, tuota aluetta kun rakennettiin, niin päästiin ensimmäistä kertaa isoon asuntoon 70m ja ihan uuteen kerrostaloon... sitä on tavallisen ihmisen aina ollut pakko sopeutua ja olla tyytyväinen asuntoonsa täällä Stadissaki. Ei kaikilla tuota mahdollisuutta tuohon omaan omistusasuntoon ollut silloinkaan...Aravalainaa hitsi meillekin vasta sitten tarjottiin kun ensimmäinen avioliittoni oli karilla ja finito, sitten oltaisiin tuo aravalaina saatu:) no joo, jälkeenpäin tietysti ajattelen että, hyvä oli ettei saatu, milläs minä yh-jalta olisin sen lainan pystynyt maksamaan? ...tosin muista syistä kun johtui tuo ero kun asumisesta...enpä oikein näitä itkuja ymmärrä..moni kun täällä on ilman asuntoa ja ainainen asuntopula täällä...Stadissakin aina ollut. Vähän nyt tuohtuneena tämän kirjoitan..
t.friidu - Eikä rivarissakaan
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
että, paikallislehdessä näin ilmoituksen, Vuosaarta kun kovasti silloin rakennettiin, etsi tuo Isännöitsijätoimisto pariskuntaa, siihen kiinteistöön. Kuusi taloa siinä oli. Aamuisin minäkin nuo rappujen edustat kolasin...muut pihatyöt hoiti isännöitsijän toimisto. No, päästin siihen sit hommiin mekin..kolme vuotta siinä asuttiin, kunnes haettiin Stadilta isompaa asuntoa..no, tuota aluetta kun rakennettiin, niin päästiin ensimmäistä kertaa isoon asuntoon 70m ja ihan uuteen kerrostaloon... sitä on tavallisen ihmisen aina ollut pakko sopeutua ja olla tyytyväinen asuntoonsa täällä Stadissaki. Ei kaikilla tuota mahdollisuutta tuohon omaan omistusasuntoon ollut silloinkaan...Aravalainaa hitsi meillekin vasta sitten tarjottiin kun ensimmäinen avioliittoni oli karilla ja finito, sitten oltaisiin tuo aravalaina saatu:) no joo, jälkeenpäin tietysti ajattelen että, hyvä oli ettei saatu, milläs minä yh-jalta olisin sen lainan pystynyt maksamaan? ...tosin muista syistä kun johtui tuo ero kun asumisesta...enpä oikein näitä itkuja ymmärrä..moni kun täällä on ilman asuntoa ja ainainen asuntopula täällä...Stadissakin aina ollut. Vähän nyt tuohtuneena tämän kirjoitan..
t.friiduole pakko olla naapureitten kanssa missään teklemisisää.
Tuossa pihalla tervehdin kun on pakko, muuten en tiedä heistä yhtään mitään.
Mulla on tuossa pikku kukkapenkki ja pikku pätkä ruusuaitaa, ja sen juurelle laitan porkkanaa sun muuta ja yrttipurkki on puutarhapöydällä.
En ole asunut kuin 2kk kerostalossa ja se riitti, kamalaa aikaa oli!
Käy kaupungintoimistossa ja pyydä asuntoluettelo sioeltä, sitten katot missä on sopiva rivari ja sitten laitat asuntohakemuksen juuri siihen osoitteeseen.
Tai entäs ositus, kai sulle kuuluu osa siitä omakotitalosta, paa se rahopiks ja hanki asumiosoikeusasunto, niitäkin on rivareissa. - ent.tehtaantyttö
Eikä rivarissakaan kirjoitti:
ole pakko olla naapureitten kanssa missään teklemisisää.
Tuossa pihalla tervehdin kun on pakko, muuten en tiedä heistä yhtään mitään.
Mulla on tuossa pikku kukkapenkki ja pikku pätkä ruusuaitaa, ja sen juurelle laitan porkkanaa sun muuta ja yrttipurkki on puutarhapöydällä.
En ole asunut kuin 2kk kerostalossa ja se riitti, kamalaa aikaa oli!
Käy kaupungintoimistossa ja pyydä asuntoluettelo sioeltä, sitten katot missä on sopiva rivari ja sitten laitat asuntohakemuksen juuri siihen osoitteeseen.
Tai entäs ositus, kai sulle kuuluu osa siitä omakotitalosta, paa se rahopiks ja hanki asumiosoikeusasunto, niitäkin on rivareissa.piti mennä varmaan tonne aloittajalle. Minä en valita siitä,että, asutaan kerrostalossa, ikäni kun olen asunut, yhtä vuotta lukuunottamatta. Asuttiin rivarissa. Ei ollut meidän perheen juttu.
- ::::::::::::::::::::::
Keltainen kuu kirjoitti:
Nuorena kakskymppisenä muutin miehen kanssa yhteen kerrostaloon asumaan. Äitiysloman jälkeen aloitin talonmiehen hommat, kolme lasta ja kaksi äitiyslomaa, joista toisen aikana olin osittain töissä, kukaan ei halunnut talvella lomittaa. Tammi- helmikuun pakkasissa "toppasin" rintoja ja tein lumitöitä ja kävin välillä imettämässä. Nyt lähentelen viittäviittä ja edelleen kerrostalossa ja talonmiehenä. Aaamulla taitaa kello soida 5.30, näkyy olevan sen verran lunta.
kodikkaita,kun tulee itsensä kanssa toimeen,hyvin viihtyy yksiössä.
Asuttiinhan ennen jopa yksiön kokosessa mökissä tai kerrostalossa,jopa suuren perheen kanssa.
Olen asunut isossa omakotitalossa kun oli perhettä,mutta nyt yksin yksiössä ja viidhyn hyvin.
Myös kulut pienet ja jää rahaa muuhunkin kun asumiseen.
Minulla löytyy kans kokemusta kaikista muista muttei rivarista. Rivitaloasunnosta olen kuullut niin paljon huonoa, etten koskaan ajatellut muuttavani sellaiseen.
Jos huono tuuri käy, niin naapurit ovat niin uteliaita, että kyttäävät ja vahtivat kaikki menosi ja vieraittesi menot. Kurkkivat pahimmillaan jopa ikkunoista poissaollessasi.
Autosi ja vieraittesi autojen parkista on aina huomautettavaa. Lapsenlastesi viikonloppu yökylät häiritsee ja vesimaksuista riidellään jos otat lapsen joskus hetkeksi hoitoon, puhumattakaan lemmikeistä, tupakoinnista, terassilla istumisesta edes yhden siiderin kanssa, huonolla tuurilla siis, paljon muuta...- ikkunoista .
Niinhän ne tekee ok-alueellakin. Ja jopa ampuvat ikkunoita rikki öisin, vaikka tekijät tiedetään niin vielä yli kolmeen vuoteen, ei maksajaa ole ilmaantunut rahojen kanssa.
- ent.tehtaantyttö
ikkunoista . kirjoitti:
Niinhän ne tekee ok-alueellakin. Ja jopa ampuvat ikkunoita rikki öisin, vaikka tekijät tiedetään niin vielä yli kolmeen vuoteen, ei maksajaa ole ilmaantunut rahojen kanssa.
tuon takia mekin rivarista, haluttiin pois. Aamulla hitsi, ei voinut keittiönverhoja pitää auki...naapurit kun uteliaisuutta, aina vilkuilivat sisään....mies minulla moiseen hermostui...täällä voi huoletta olla verhot auki..eipä näy naapuriin, ikkunaverhoja ei tarvittaisi lainkaan. Tuosta alueesta on paljon kiinni tämä kerrostaloasuminen myös, jos ihmiset eivät kokoajan muuttaisi vaan asuisivat pidempään, niin kerrostalo-asuminen myös rauhoittuisi...täällä ainut huono puoli on isomman lähkikaupan puute. Siihenkin tulee muutos, kun saadaan alueelle uusi ostari. No, tuossa eilen juttelin naapuritalon rouvan kanssa. Ovat asuneet yli 30 vuotta...ja hyvin hekin aina tässä viihtyneet. Näissä kaikissa neljässä talossa kun ihmiset ovat pitkään asuneet niin pihapiiri on nyt tosi rauhallinen lapset jo aikuisia. Eikä uusia asukkaita tule ellei joku lähde ns.jalat edellä ..jolloin asunto vapautuu..
Kulttuurijuttu tämä, ennen ihmiset asuivat pitkään samalla alueella. Nyt ei enää niinkään. Syitä siihen kun monia. Tämä muuttojuttu myös mielestäni tuo tätä levottomuutta. Ihmiset eivät ns. juurru.Paikoilleen kuten ennen.
t.friidu - ikkunoista .
ent.tehtaantyttö kirjoitti:
tuon takia mekin rivarista, haluttiin pois. Aamulla hitsi, ei voinut keittiönverhoja pitää auki...naapurit kun uteliaisuutta, aina vilkuilivat sisään....mies minulla moiseen hermostui...täällä voi huoletta olla verhot auki..eipä näy naapuriin, ikkunaverhoja ei tarvittaisi lainkaan. Tuosta alueesta on paljon kiinni tämä kerrostaloasuminen myös, jos ihmiset eivät kokoajan muuttaisi vaan asuisivat pidempään, niin kerrostalo-asuminen myös rauhoittuisi...täällä ainut huono puoli on isomman lähkikaupan puute. Siihenkin tulee muutos, kun saadaan alueelle uusi ostari. No, tuossa eilen juttelin naapuritalon rouvan kanssa. Ovat asuneet yli 30 vuotta...ja hyvin hekin aina tässä viihtyneet. Näissä kaikissa neljässä talossa kun ihmiset ovat pitkään asuneet niin pihapiiri on nyt tosi rauhallinen lapset jo aikuisia. Eikä uusia asukkaita tule ellei joku lähde ns.jalat edellä ..jolloin asunto vapautuu..
Kulttuurijuttu tämä, ennen ihmiset asuivat pitkään samalla alueella. Nyt ei enää niinkään. Syitä siihen kun monia. Tämä muuttojuttu myös mielestäni tuo tätä levottomuutta. Ihmiset eivät ns. juurru.Paikoilleen kuten ennen.
t.friiduolemme asuneet ainakin tällä paikkakunnalla varmasti. Ja en ole jaksanut etsiä kuinka pitkään näitä meidän juuria on täällä johon "kaupunki" rakennettiin vasta 1854 vuodesta lähtien.
Noista naapureista tosiaan on lähteneet vaaka asennossa edelliset omistajat, ja niihin on muuttaneet uusia omistajia, ja heidän kullannuput nyt terrorisoi tässä tätä aluetta. - kuka käy ja kuinka pitkään,
kukaan ei kyttää ikkunoista kun ikkunat on sijoitettu silleen, ettei voi kurkkia sisään!
jA MUA EI AINAKAAN KIINNOSTA PÄTKÄN VERTAA MITÄ NAAPURI TEKEE, NIINKAUAN KUN PYSYY OMALLA PUOLELLAAN JA HILJAA...KUTEN NÄMÄ 20V ON OLLEET, KOKO TALOSSA! ohosori, hirtti caps lock kiinni....sori! - ent.tehtaantyttö
ikkunoista . kirjoitti:
olemme asuneet ainakin tällä paikkakunnalla varmasti. Ja en ole jaksanut etsiä kuinka pitkään näitä meidän juuria on täällä johon "kaupunki" rakennettiin vasta 1854 vuodesta lähtien.
Noista naapureista tosiaan on lähteneet vaaka asennossa edelliset omistajat, ja niihin on muuttaneet uusia omistajia, ja heidän kullannuput nyt terrorisoi tässä tätä aluetta.täällä tämä asuinalue taas on rauhoittunut;) kuulemma asukkaiden mukaan...ja paljonkin. Jossain vaiheessa täällä oli kuulemma rauhatonta. Takaisin kun takaisin omille syntymä juurilleni 30 vuoden jälkeen. No, tosin täällä Stadissa aina. Lukuunottamatta kolme vuotta Vantaalla...
Juureni isäni suvun puolelta kun vahvasti täällä monen sukupolven ajalta..ja tuo äidin sukukin alunperin täältä lähtöisin...mitä nyt ensin menivät Espooseen ja sieltä sitten Vaasaan..ja Naantaliin..
t.friidu
- alima
jo valmiiksi pelkkä ajatuskin siitä, et pitäisi asua kerrostalossa.
Toisaalta olis tosi kiva asua keskikaupungilla, missä olisi kaikki palvelut lähellä, mutta kun muistan mitä se kerrostaloasuminen on niin, ei, ei ja vielä kerran ei.
Mulla tulis ongelmaksi nuo ihan samat asiat, kuin sullakin.
Sitte vielä rappukäytävissä haisee toisten ruoat, mitkä ei läheskään aina tuoksu herkullisilta.
Muutenkin pitää päästä ulos suoraan omasta ovesta jne.
Olen asunut kerrostalossa kauemmin syntymästä asti, kuin omakotitalossa ja tiedän, etten enää sopeutuisi.
Vielä vähemmän siten, että miehen kanssa pitäis muuttaa. Olisimme kuin häkkieläimiä.
Mitään muuta vaihtoehtoa ei meilläkään ole, kuin rivari jostain. Se sitte tarkottaa laitakaupungille muuttoa, mut jostain on pakko tinkiä.
Toivottavasti asia ei tule meille ajankohtaiseksi vielä vuosiin.
Jos joutuisin johonkin palvelutaloon, pieneen yksiöön, niin toivoisin kuolevani välittömästi, hui. Ei sellaisessa pysty elämään täysjärkisenä.
Meillä yksi sijoitetuistakin jarruttaa pois muuttoa, kun pelkää sitä kerrostaloelämää ja pientä asuntoa, kun on tottunut, että on tilaa ympärillä.
Hänen tuloillaan ei ole varaa vuokrata isoa lukaalia.- .....
olen asunut omakotitalossa koko ikäni melkein.Eron jälkeen kerrostaloissa.Keskellä suurta kaupunkia ensin ja sitten muutin luonnonläheiseen lähiöön.
Voin kertoa,että viihdyn oikein hyvin ny.Ei yhtään taloa vastapäätä ja näkymä kauas,luontoa ja taivasta.
vaikka kotini on pieni,se ei haittaa,ei tunne oloaan yksinäiseksi,kuten suuressa asunnossa.
Tärkeintä,ettei ole heti taloa vastapäätä,näin on tilan tuntua.
Mielummin yksin kerrostalossa kun kaksin omakotitalossa,jossa ei parisuhde toiminut.
Ruokien käryt,on ainoa asia mikä "potuttaa"kerrostalossa,miksi ei kukaan ole vielä keksinyt rappujen raikastajaa.Kaikista kauhein on maustettujen ruokien kokki naapurissa :),vaikka muuten olis mukava. - alima
..... kirjoitti:
olen asunut omakotitalossa koko ikäni melkein.Eron jälkeen kerrostaloissa.Keskellä suurta kaupunkia ensin ja sitten muutin luonnonläheiseen lähiöön.
Voin kertoa,että viihdyn oikein hyvin ny.Ei yhtään taloa vastapäätä ja näkymä kauas,luontoa ja taivasta.
vaikka kotini on pieni,se ei haittaa,ei tunne oloaan yksinäiseksi,kuten suuressa asunnossa.
Tärkeintä,ettei ole heti taloa vastapäätä,näin on tilan tuntua.
Mielummin yksin kerrostalossa kun kaksin omakotitalossa,jossa ei parisuhde toiminut.
Ruokien käryt,on ainoa asia mikä "potuttaa"kerrostalossa,miksi ei kukaan ole vielä keksinyt rappujen raikastajaa.Kaikista kauhein on maustettujen ruokien kokki naapurissa :),vaikka muuten olis mukava.sikälis vähän eri asia, että on muutenkin isompi elämänmuutos.
Nautit varmaan siitä omasta rauhasta niin paljon, että ympäristöllä ei ole niin suurta merkitystä, kunhan saat olla oma "herrasi".
Totta sekin, että yksin ei niin paljon tarvi tilaa ympärilleen. Onpahan vähemmän siivottavaakin.
Vähän orvolta tuntuu nytkin ajatus siitä et jään kymmenen päivän ajaksi melkein kokonaan yksin tähän isoon taloon.
Lapset tulevat viikonloppuna pyörähtämään, mut muun ajan olen yksin, kun mies lähtee kotimaahansa remonttia suunnittelemaan ja kartottamaan mitä tarvii ja mistä hommataan jne.
Meillä on yleensä aina ovet auki sekä alhaalla ja yläkerrassa.
Lapsilla ei ole vielä koskaan ollut esim. kotiavainta.
Nyt haluan, että laitetaan ovet lukkoon ja saavat
alkaa käyttää avaimia.
Tuskin tänne kukaan poikkeaa, mutta haluan tietää, et jos yläkerrasta kuuluu ääniä, et sinne on tultu avaimilla.
Meidän talo on metsän keskellä ihan yksin, joten naapureihinkaan ei ihan heti saa yhteyttä.
Lähin naapuri on parinsadan metrin päässä.
Yleensä täällä ei liiku ketään, mutta näin talviaikaan näkyy hiihtäjiä menevän ja moottorikelkkailijoita saattaa pyyhkiä pitkin yötä tosta ohi.
meille aivan riittävän hyvä ja naapuritkin ylhäällä ja sivulla yksinäisiä, henkilöitä, koskaan ei ole mitään kuulunut, onnea on ollut v. 1967.
Lapsistakin tuli menestyviä, kuten 3.4.ja viidennen kerroksen lapsistakin.
(mailmamme voi muutua kun 75v yläkerran neiti joskus kuolee, mutta ei näytä vielä mitään merkkejä)
on tästä hyvä lähteä matkoille oli kesä tai talvi.
jos sinulla on häiriöitä,
olet valinnut väärältä alueelta ja väärän talon.
Rivarissa on hiljaisempaa, mutta usein kylmä lattia, ja jos on katokin kylmä, tulee vetoa ja aina se lihaksisto kärsii vedosta, vaikka mittari näyttäisi tasan 22.
Pienissä raivareissa on myös ongelma, kun on vanhoja ja vaivaisia, heidän ilonsa on vain rivarin korjaukset, muutokset, ehostukset, kun heillä on rahaa polttavat sitä huoletta ja muut kärsivät, heidän mielipuolisesta asenteestaan.- uk-ko
viihtyminen on paljon omasta päästä kiinni, asenteesta. Ehkä siitä, onko valmis muutoksiin.
Minä ymmärrän sua hyvin. Erosin 2 vuotta sitten ja lähtö tuli omasta ok-talosta maalla, hehtaari tonttia ja naapurit sopivan etäällä. Rakastin kovasti sitä elämisenmuotoa, varsinkin kun olin hesasta lähtenyt sitä tavoittelemaan.
Eron myötä tuli eteen uuden asunnon etsintä. Suurin pelkoni oli, että joudun takaisin johonkin lähiöön. Käytin paljon aikaa asunnon etsintään. Löysinkin sitten pientaloratkaisuja, tosin kyhytaikaisia. Muutin vuoden sisällä kolme kertaa.
Tämä on nyt hyvä': kolmas paikka. Pieni ok-talo vuokralla syrjästä.
Ihminen on valmis erilaisiin muutoksiin eri elämän vaiheissa. Vapaaehtoiset muutokset on helppoja, kuten minulla muutto kaupungista maalle aikoinaan. Mulle olisi ollut todella, todella vaikeaa sielullisesti joutua kerrostaloon pakosta. Onneksi jotenkin älysin pitää kiinni siitä, mikä oli mulle aidosti tärkeää, ja olen säilyttänyt jotenkin itselleni sopivan elämänmuodon.- aloittaja jatkaa...
Omistan kolmioni, erosta jäi riittävästi rahaa asuntoon, mutta kiireissäni hosuin. Olisi pitänyt voida seurata asuntoilmoituksia pidempään, mutta en halunnut asua vuokralla vaan saada omaisuuttani kiinni kiinteään.
Kaikki tiedätte tämän päivän asuntokaupan tilan. Nyt saisi suht halvalla ostaa/myydä, mutta kauppa ei käy. En halua kahden asunnon loukkuun. Pitäisi saada ensin myytyä, ennen kuin ostaa uuden asunnon.
Surkeinta on oman pihan kaipuu, kasvimaat, kukkapenkit, kissa, linnunlaulu, luonnonrauha...
Tämän kerrostalon edessä ei ole toista taloa, mutta parkkipaikka, pieni viheralue, autotalleja ja niiden takana vilkas katu.
Palvelut ovat melko lähellä, mutta luonnonrauhaa pitää lähteä autolla etsimään. Omasta ovesta pitäisi voida päästä heti ulos, todella.
Puran luonnonkaipuutani runsailla viherkasveilla, keväällä laitan koko parvekkeen kukkimaan, pienen parvekekasvihuoneen myös...
Tulossa on jatkoa julkisivuremontille eli parvekkeiden korjaus ja laajennus eli 30 cm lisää ulottuvuutta, sekin tekisi paljon.
Hengissä minut pitää jatkuva myynnissä olevien rivarikolmioiden etsiminen ja seuranta, vielä vaihdan asuntoa, varmasti, sillä haluan multaa kynsieni alle, elävänä! - vaihtoehdot tarkkaan
aloittaja jatkaa... kirjoitti:
Omistan kolmioni, erosta jäi riittävästi rahaa asuntoon, mutta kiireissäni hosuin. Olisi pitänyt voida seurata asuntoilmoituksia pidempään, mutta en halunnut asua vuokralla vaan saada omaisuuttani kiinni kiinteään.
Kaikki tiedätte tämän päivän asuntokaupan tilan. Nyt saisi suht halvalla ostaa/myydä, mutta kauppa ei käy. En halua kahden asunnon loukkuun. Pitäisi saada ensin myytyä, ennen kuin ostaa uuden asunnon.
Surkeinta on oman pihan kaipuu, kasvimaat, kukkapenkit, kissa, linnunlaulu, luonnonrauha...
Tämän kerrostalon edessä ei ole toista taloa, mutta parkkipaikka, pieni viheralue, autotalleja ja niiden takana vilkas katu.
Palvelut ovat melko lähellä, mutta luonnonrauhaa pitää lähteä autolla etsimään. Omasta ovesta pitäisi voida päästä heti ulos, todella.
Puran luonnonkaipuutani runsailla viherkasveilla, keväällä laitan koko parvekkeen kukkimaan, pienen parvekekasvihuoneen myös...
Tulossa on jatkoa julkisivuremontille eli parvekkeiden korjaus ja laajennus eli 30 cm lisää ulottuvuutta, sekin tekisi paljon.
Hengissä minut pitää jatkuva myynnissä olevien rivarikolmioiden etsiminen ja seuranta, vielä vaihdan asuntoa, varmasti, sillä haluan multaa kynsieni alle, elävänä!Olen myös avioeron myötä muuttanut omakotitalosta kerrostaloon. Tätä asuntomuotoa asustanut jo kohta 15v. Mietin tuossa vuosi sitten myös vaihtoa rivariin, mutta niitä tutkiessani mietintämyssy alkoi surista päässäni.
On paljon rivareita, joissa asukkaat tekevät yhteisten alueiden pihatyöt vuoroviikoin ja tappeluita kuulemma syntyy, joten kerrostalo sopii mulle. Onneksi meri on ihan lähellä. - ei kaikki halua
vaihtoehdot tarkkaan kirjoitti:
Olen myös avioeron myötä muuttanut omakotitalosta kerrostaloon. Tätä asuntomuotoa asustanut jo kohta 15v. Mietin tuossa vuosi sitten myös vaihtoa rivariin, mutta niitä tutkiessani mietintämyssy alkoi surista päässäni.
On paljon rivareita, joissa asukkaat tekevät yhteisten alueiden pihatyöt vuoroviikoin ja tappeluita kuulemma syntyy, joten kerrostalo sopii mulle. Onneksi meri on ihan lähellä.tehä itte, vaan maksavat kimpassa!
- mutta asiat
ei kaikki halua kirjoitti:
tehä itte, vaan maksavat kimpassa!
tuppaa muttumaan eli se mikä on tänään, niin kahden vuoden päästä voi olla toisin.
- ent.tehtaantyttö
aloittaja jatkaa... kirjoitti:
Omistan kolmioni, erosta jäi riittävästi rahaa asuntoon, mutta kiireissäni hosuin. Olisi pitänyt voida seurata asuntoilmoituksia pidempään, mutta en halunnut asua vuokralla vaan saada omaisuuttani kiinni kiinteään.
Kaikki tiedätte tämän päivän asuntokaupan tilan. Nyt saisi suht halvalla ostaa/myydä, mutta kauppa ei käy. En halua kahden asunnon loukkuun. Pitäisi saada ensin myytyä, ennen kuin ostaa uuden asunnon.
Surkeinta on oman pihan kaipuu, kasvimaat, kukkapenkit, kissa, linnunlaulu, luonnonrauha...
Tämän kerrostalon edessä ei ole toista taloa, mutta parkkipaikka, pieni viheralue, autotalleja ja niiden takana vilkas katu.
Palvelut ovat melko lähellä, mutta luonnonrauhaa pitää lähteä autolla etsimään. Omasta ovesta pitäisi voida päästä heti ulos, todella.
Puran luonnonkaipuutani runsailla viherkasveilla, keväällä laitan koko parvekkeen kukkimaan, pienen parvekekasvihuoneen myös...
Tulossa on jatkoa julkisivuremontille eli parvekkeiden korjaus ja laajennus eli 30 cm lisää ulottuvuutta, sekin tekisi paljon.
Hengissä minut pitää jatkuva myynnissä olevien rivarikolmioiden etsiminen ja seuranta, vielä vaihdan asuntoa, varmasti, sillä haluan multaa kynsieni alle, elävänä!Stadissakin on jaossa näitä vuorapalstoja, missä voi viljellä...onko se nyt Ulkoiluvirasto.
mistä voi kysellä.Pikkubroidillaki tossa oma palsta perheensä kanssa ihan kävelymatkan päässä ollut varmasti jo monia vuosia. Hänen vaimonsa kun on maaseudulta ja ínnokas viljelijä...eivät nuo palstavuokrat nyt omaisuuksia ole....
Kandee kysellä..niihinki kun vapasiin maapalstoihin on jono..Riippuu sit mistä päin tuon palstan ottaa..
t.friidu - henkireikä?
aloittaja jatkaa... kirjoitti:
Omistan kolmioni, erosta jäi riittävästi rahaa asuntoon, mutta kiireissäni hosuin. Olisi pitänyt voida seurata asuntoilmoituksia pidempään, mutta en halunnut asua vuokralla vaan saada omaisuuttani kiinni kiinteään.
Kaikki tiedätte tämän päivän asuntokaupan tilan. Nyt saisi suht halvalla ostaa/myydä, mutta kauppa ei käy. En halua kahden asunnon loukkuun. Pitäisi saada ensin myytyä, ennen kuin ostaa uuden asunnon.
Surkeinta on oman pihan kaipuu, kasvimaat, kukkapenkit, kissa, linnunlaulu, luonnonrauha...
Tämän kerrostalon edessä ei ole toista taloa, mutta parkkipaikka, pieni viheralue, autotalleja ja niiden takana vilkas katu.
Palvelut ovat melko lähellä, mutta luonnonrauhaa pitää lähteä autolla etsimään. Omasta ovesta pitäisi voida päästä heti ulos, todella.
Puran luonnonkaipuutani runsailla viherkasveilla, keväällä laitan koko parvekkeen kukkimaan, pienen parvekekasvihuoneen myös...
Tulossa on jatkoa julkisivuremontille eli parvekkeiden korjaus ja laajennus eli 30 cm lisää ulottuvuutta, sekin tekisi paljon.
Hengissä minut pitää jatkuva myynnissä olevien rivarikolmioiden etsiminen ja seuranta, vielä vaihdan asuntoa, varmasti, sillä haluan multaa kynsieni alle, elävänä!Oletko harkinnut mökillisen siirtolapuutarhapalstan hankkimista?
Henkireikä siihen saakka, kun saat oman asunnon rivi- tai paritalosta. - uk-ko
aloittaja jatkaa... kirjoitti:
Omistan kolmioni, erosta jäi riittävästi rahaa asuntoon, mutta kiireissäni hosuin. Olisi pitänyt voida seurata asuntoilmoituksia pidempään, mutta en halunnut asua vuokralla vaan saada omaisuuttani kiinni kiinteään.
Kaikki tiedätte tämän päivän asuntokaupan tilan. Nyt saisi suht halvalla ostaa/myydä, mutta kauppa ei käy. En halua kahden asunnon loukkuun. Pitäisi saada ensin myytyä, ennen kuin ostaa uuden asunnon.
Surkeinta on oman pihan kaipuu, kasvimaat, kukkapenkit, kissa, linnunlaulu, luonnonrauha...
Tämän kerrostalon edessä ei ole toista taloa, mutta parkkipaikka, pieni viheralue, autotalleja ja niiden takana vilkas katu.
Palvelut ovat melko lähellä, mutta luonnonrauhaa pitää lähteä autolla etsimään. Omasta ovesta pitäisi voida päästä heti ulos, todella.
Puran luonnonkaipuutani runsailla viherkasveilla, keväällä laitan koko parvekkeen kukkimaan, pienen parvekekasvihuoneen myös...
Tulossa on jatkoa julkisivuremontille eli parvekkeiden korjaus ja laajennus eli 30 cm lisää ulottuvuutta, sekin tekisi paljon.
Hengissä minut pitää jatkuva myynnissä olevien rivarikolmioiden etsiminen ja seuranta, vielä vaihdan asuntoa, varmasti, sillä haluan multaa kynsieni alle, elävänä!jonkun verran. Ei talon hintaa, mutta pesämuna. Olen pitänyt säästössä ja katellut, josko ostaisin oman talon vielä. Ensi kesänä voisi olla hyvä hetki.
Pitäisi vaan päättää, missä sitä tahtoo asua. Sitä oon pohtinut nyt kaksi vuotta eikä ole ihan selvää vielä. Kovin montaa vuotta ei voi pohtia, jos meinaa lainaa saada. - -.,---
aloittaja jatkaa... kirjoitti:
Omistan kolmioni, erosta jäi riittävästi rahaa asuntoon, mutta kiireissäni hosuin. Olisi pitänyt voida seurata asuntoilmoituksia pidempään, mutta en halunnut asua vuokralla vaan saada omaisuuttani kiinni kiinteään.
Kaikki tiedätte tämän päivän asuntokaupan tilan. Nyt saisi suht halvalla ostaa/myydä, mutta kauppa ei käy. En halua kahden asunnon loukkuun. Pitäisi saada ensin myytyä, ennen kuin ostaa uuden asunnon.
Surkeinta on oman pihan kaipuu, kasvimaat, kukkapenkit, kissa, linnunlaulu, luonnonrauha...
Tämän kerrostalon edessä ei ole toista taloa, mutta parkkipaikka, pieni viheralue, autotalleja ja niiden takana vilkas katu.
Palvelut ovat melko lähellä, mutta luonnonrauhaa pitää lähteä autolla etsimään. Omasta ovesta pitäisi voida päästä heti ulos, todella.
Puran luonnonkaipuutani runsailla viherkasveilla, keväällä laitan koko parvekkeen kukkimaan, pienen parvekekasvihuoneen myös...
Tulossa on jatkoa julkisivuremontille eli parvekkeiden korjaus ja laajennus eli 30 cm lisää ulottuvuutta, sekin tekisi paljon.
Hengissä minut pitää jatkuva myynnissä olevien rivarikolmioiden etsiminen ja seuranta, vielä vaihdan asuntoa, varmasti, sillä haluan multaa kynsieni alle, elävänä!Jos käsitin, olet yksin. Yksineläjä ei tarvitse kolmiota muuten kuin muistoilleen. Ykiö riittäisi aivan hyvin.
Mieti elämäsi ja romut jotka olet eläissäsi hankkinut. Laskeskele jäljellä oleva terve elinaikasi.
Ja osta harkiten rivitalo kaksio, siinä on tilaa ruhtinaallisesti ja porkkanapenkinkin saa tehtyä.
Asuminen maksaa aina, jos ostat uudemman, hinta on kovempi. Jos vanhemman, remontteja tulosa jatkuvasti. Asuminen maksaa enemmän kuin pelkkä kauppahinta ja huoltovastike. Mikään ei ole ikuista.
Ehkä uudempi olisi viisaampi vaihtoehto. Asuisit siinä niin kauan kuin pystyt ennen laitosta, ehkä remontteja ei kerkeä tulemaan ja kustannukset ovat stabiilimpia.
Mummon mökin voi toki ostaa, kuinkahan kauan jaksat huolehtia siitä ja siinä vasta remonttia riittää.
Mutta. viisainta olisi odotella nousukautta. Kun kauppa lähtee käyntiin ja hinnat nousemaan. Myyt hyvään hintaan ja ostat "hyvillä kaupoilla" pienemmän, sopivamman.
Muuten, ei kerrostalo kolmiolla osteta rivari kolmiota kuin jostain takahikiältä.
=DW= - .,ö....
uk-ko kirjoitti:
jonkun verran. Ei talon hintaa, mutta pesämuna. Olen pitänyt säästössä ja katellut, josko ostaisin oman talon vielä. Ensi kesänä voisi olla hyvä hetki.
Pitäisi vaan päättää, missä sitä tahtoo asua. Sitä oon pohtinut nyt kaksi vuotta eikä ole ihan selvää vielä. Kovin montaa vuotta ei voi pohtia, jos meinaa lainaa saada.Pikapuoliin saa edullisesti. Mutta kokemuksestani sanoisin, että vasta parin vuoden päästä.
Kun lama on pohjalla, ihmisten ahdinko purkautuu pienellä viiveellä. Eli nousun kynnyksellä on halvinta, kun ihmiset ovat jo konkreettisissa vaikeuksissa ja omaisuus on vasaran alla.
Me ostimme -96, Huippu pyyntihinta toistavuotta sitten samassa yhtiössä samanlaisesta asunnosta oli 2,5- kertainen. Jos silloin olisi raskinut myydä, mennyt vuokralle ja pikapuoliin ostaisi smasta yhtiöstä samanlaisen asunnon, olisi netonnut rutkasti.
Mutta jossainhan sitä on asuttava.
=DW= - Alottaja
-.,--- kirjoitti:
Jos käsitin, olet yksin. Yksineläjä ei tarvitse kolmiota muuten kuin muistoilleen. Ykiö riittäisi aivan hyvin.
Mieti elämäsi ja romut jotka olet eläissäsi hankkinut. Laskeskele jäljellä oleva terve elinaikasi.
Ja osta harkiten rivitalo kaksio, siinä on tilaa ruhtinaallisesti ja porkkanapenkinkin saa tehtyä.
Asuminen maksaa aina, jos ostat uudemman, hinta on kovempi. Jos vanhemman, remontteja tulosa jatkuvasti. Asuminen maksaa enemmän kuin pelkkä kauppahinta ja huoltovastike. Mikään ei ole ikuista.
Ehkä uudempi olisi viisaampi vaihtoehto. Asuisit siinä niin kauan kuin pystyt ennen laitosta, ehkä remontteja ei kerkeä tulemaan ja kustannukset ovat stabiilimpia.
Mummon mökin voi toki ostaa, kuinkahan kauan jaksat huolehtia siitä ja siinä vasta remonttia riittää.
Mutta. viisainta olisi odotella nousukautta. Kun kauppa lähtee käyntiin ja hinnat nousemaan. Myyt hyvään hintaan ja ostat "hyvillä kaupoilla" pienemmän, sopivamman.
Muuten, ei kerrostalo kolmiolla osteta rivari kolmiota kuin jostain takahikiältä.
=DW=Tuota noin, en asu yksin. Mieheni, nykyinen, johon törmäsin neurologisia sairauksia käsittelevässä parlamentissa (netti), asuu kanssani kolmiossani.
Meillä on avioehto ja testamentti, eli siinä mielessä asiat ovat kunnossa.
Hän on ihan tyytyväinen, kunhan on tietsikka ja tuoli, sänky ja ruokaa. Ei käytä alkoholia, "sisäsiisti".
Muuttaisi toki mukanani, jos löytäisin sopivan asunnon, mutta emme tämän ikäisinä enää sijoita varojamme yhteisiin projekteihin - no uusi auto tuli hankittua, maksoin puolet ja olen II-haltija rekisteriotteessa.
Molemmat hoitelevat omat rahansa, talousmenot puoliksi.
Vain minä olen innostunut luonnosta, rauhasta, tuntuuhan tuo ukollekin kelpaavan, jos valmiina saa.
Tuo maininta yhdessä postissa "siihen saakka kunnes laitokseen joutuu" oli hyvä. Olemme lähempänä laitosta kuin moni teistä, olemme liikuntarajoitteisia, mutta olen koko ajan tsempannut pitääkseni itseni jaloillani - kaikesta huolimatta.
Mukavinta sinänsä on se, että en/emme ole riippuvaisia paikkakunnasta, olkoon sitten vaikka takahikiä, voisimme muuttaa minne tahansa. Nyt asunto on Hämeessä, ennen asuin Itä-Uudellamaalla, olemme seuranneet asuntoilmoituksia Juupajoelta, Mäntästä...Lappi on vain rajana.
Vai muuttaisko Espanjaan! Ole...!
Ps. Tosi on, että nyt on syytä seurata taloustilannetta yleensäkin...rauhallisesti. - uk-ko
.,ö.... kirjoitti:
Pikapuoliin saa edullisesti. Mutta kokemuksestani sanoisin, että vasta parin vuoden päästä.
Kun lama on pohjalla, ihmisten ahdinko purkautuu pienellä viiveellä. Eli nousun kynnyksellä on halvinta, kun ihmiset ovat jo konkreettisissa vaikeuksissa ja omaisuus on vasaran alla.
Me ostimme -96, Huippu pyyntihinta toistavuotta sitten samassa yhtiössä samanlaisesta asunnosta oli 2,5- kertainen. Jos silloin olisi raskinut myydä, mennyt vuokralle ja pikapuoliin ostaisi smasta yhtiöstä samanlaisen asunnon, olisi netonnut rutkasti.
Mutta jossainhan sitä on asuttava.
=DW=pahemmalta kuin tahtoisin. Omatunto alkaa puhua pahaa... minusta. Olisinko niin kylmä että käyttäisin ihmisten ahdinkoa hyväkseni?
Mutta noin se kai on, jos sen suoraan sanoo.
Sitä mieluummin ajattelee markkinoina, hintatasoina, kuin ihmisten ahdinkona...
- ymmärrän hyvin
Ymmärrän miltä tuntuu. Itsekää en osaisi asua kerrostalossa. Monet osaavat, ja viihtyvät hyvin, onhan toki kerrostalossa hyvätkin puolensa. Mutta meidänlaisille, joille on tärkeää oma palanen luontoa ja mahdollisuus puuhailla omassa rauhassa ja väljemmässä tilassa kerrostalo on ahdistava. Minua ahdistaa kyläilykin kerrostaloasunnossa, jossa ei voi muuta kuin istua sohvalla neljän seinän ympäröimänä.
Mutta tee elämästäsi itsellesi sopiva, jatka suunnittelua ja toimimista sen hyväksi että pääset rivitaloon tai pientaloon. Tee kaikkesi. Juuri nyt ei asuntokauppa käy, mutta varmaan taas parin vuoden kuluttua. Tähtää sinne, ja jos panet tämän asunnon nyt myyntiin, voihan se ostaja yllättäen löytyä hetikin. Rohkeasti vaan, olet oman elämäsi herra!- hyvin
olen maalla syntynyt ja kasvanut. Kerrostalossakin olen asunut, rivarissa ja okt:ssa.Ehdotan sinulle pienen maapaikan hankkimista. Mummonmökki, siirtolapuutarha tai kesämökki. Siellä voit hengittää, kun alkaa kerrostalossa ahdistaa.
- maijakaisa,,
Ikäni olen asunut omakotitalossa, sitten rivitalossa ja nyt elämäni PARHAASSA asunnossa. Talo on hiljainen, nurkkahuoneustoni on upea, ei naapureita suoraan seinän takana millään taholla. Valtavan iso, lasitettu parveke, mikä kesäiltaisin on ihanan vilpoinen ja täynnä kesäkukkiani ja piilossa naapureilta. Eteläinen ilmansuunta, länsi-ikkunoita ei ole. Helppoa asumista tällaiselle selkävaivaiselle, kun palvelutkin ovat minuuttien kävelyn päässä. Olen todella tyytyväinen kerrostaloasumiseeni, mutta tiedän, että kaikki kerrostalot ja rappukäytävät eivät ole yhtä rauhallisia kuin omani.
- uyftjufr
yugiubgfyi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tirkistelijä T...
Tirkistelijä T... ei ole sokeutunut, vaikka näin juorutaan. Asuu nykyään Limingassa ja jatkaa sekopää touhujaan ainakin42003Liian kiltti.. ?
Tässä jo jonnunaikaa olen tuumaillut tätä kiltti ja kunnollinen juttua. Siis miksi oikeasti kiltit eivät muka kelpaa?2541687Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.24816201982 syntynyt Mahdi Alcheikh tuomittiin törkeästä lapsenraiskauksesta
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mies-raiskasi-15-vuotiaan-uimahallissa-turussa/8964984 Yli 4 vuotta vankeutta Oike541574Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1051438- 281361
- 1571197
- 661183
Kansan vihaama elokapina aikoo pysäyttää moottoritien ruuhka-aikana
Mielenosoitus alkaa perjantaina kello 15 Länsiväylän ja Porkkalankadun risteyksessä. On se kummallista, että tuollainen2821182Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä401084