Satuttaa, satuttaa niin pirusti.. tieto siitä ettei ole mahdollista saada lasta, ei nyt eikä ehkä moneen moneen vuoteen. Huoh. Tekee mieli vain itkeä.. Ja ihmisten ajattelemattomat mielipiteet satuttavat myös " ehkä hyvä ettet saa lasta" , " olet itsekäs" ynms. ( olen kirjoittanut " tarinanin " joskus internettiin enkä saa muita kuin ilkeetä palautetta.)Tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai edes tahdo ymmärtää miten raskasta on elää pelossa. Päivät pelossa, pelko siitä että milloin tahansa voi tulla puhelu. puhelu jossa saan kuulla että mieheni on mennyt parempaan paikkaan, nukkunut pois...
Kyseessä ei ole minun sairaus vaan miesystäväni on kuoleman sairas. Pitääkö minun vain odottaa kultanin pois nukkumista jotta toive siitä että joskus elämäni aikana löytäisin uuden rakkaan jonka kanssa saisin ehkä sen toivotun lapsen.. En halua ajatella tuollai. En halua olla muiden kuin oman kultani kanssa.
Ja tämä tieto "odottamisesta" repii tuhansiksi paloiksi. Se että tiedän että tässä on odotettava ehkä vielä 10 vuotta..
Pahoittelen viestiäni, tai sekavuutta.. oli vain pakko purkaa tunteitani jonnekkin. Tuntuu vaan niin pirun pahalle.. enkä osaa käsitellä asiaa vaikka pitäisi käsitellä koko asia...
Tahtoisin vain vähän ymmärrystä ja ehkä neuvoja ja tukea, mutta tuntuu ettei kellään ole parempaa sanottavaa kuin negatiivisia kommentteja.. huuh tuntuu etten kestä tämmöistä.
Tämän viestin paikka ei ehkä ole täällä mutta en tiennyt minne muualle kirjoittaa, ainoat jotka voisivat ehkä ymmärtää ovat naiset joilla on vaikeuksi saada se oma lapsi .. ja te ihmiset jotka yritätte sitä plussaa ja on mahdollisuus saada lapsia.. olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on.. kaikilla ei ole asiat niin hyvin kuin teillä, kaikilla ei ole mahdollisuutta saada se oma pieni enkeli syliinsä.
Kyseessä ei ole minun sairaus vaan miesystäväni on kuoleman sairas. Pitääkö minun vain odottaa kultanin pois nukkumista jotta toive siitä että joskus elämäni aikana löytäisin uuden rakkaan jonka kanssa saisin ehkä sen toivotun lapsen.. En halua ajatella tuollai. En halua olla muiden kuin oman kultani kanssa.
Ja tämä tieto "odottamisesta" repii tuhansiksi paloiksi. Se että tiedän että tässä on odotettava ehkä vielä 10 vuotta..
Pahoittelen viestiäni, tai sekavuutta.. oli vain pakko purkaa tunteitani jonnekkin. Tuntuu vaan niin pirun pahalle.. enkä osaa käsitellä asiaa vaikka pitäisi käsitellä koko asia...
Tahtoisin vain vähän ymmärrystä ja ehkä neuvoja ja tukea, mutta tuntuu ettei kellään ole parempaa sanottavaa kuin negatiivisia kommentteja.. huuh tuntuu etten kestä tämmöistä.
Tämän viestin paikka ei ehkä ole täällä mutta en tiennyt minne muualle kirjoittaa, ainoat jotka voisivat ehkä ymmärtää ovat naiset joilla on vaikeuksi saada se oma lapsi .. ja te ihmiset jotka yritätte sitä plussaa ja on mahdollisuus saada lapsia.. olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on.. kaikilla ei ole asiat niin hyvin kuin teillä, kaikilla ei ole mahdollisuutta saada se oma pieni enkeli syliinsä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eipä kyllä osaa ees sanoa mitään... senverran ikävältä tilanteelta kuulostaa :(
hmmh... no viestin perusteella vaikutat niin kultaselta ihmiseltä että en voi toivoa sulle kuin että löydät maailman parhaan miehen sen jälkeen kun nykynen miehes jättää tän maailman..
...sinun on pakko saada oma lapsi? Adoptoikaa sellainen. Silloin ei tarvitse juosta vieraissa, ja joku koditon lapsi voi saada tulevaisuuden. Samalla kuolemansairas miehesikin saattaa ehtiä olla isä vielä jonkin aikaa. Ei tähän maailmaan tarvita enää yhtään lisää ihmisiä.
Tuo juuri on aivan käsittämättömän ääliömäistä ja itsekästä, että aina on saatava se OMA lapsi. Mitä helvetin väliä sillä on, kenen reiästä se lapsi on maailmaan pakotettu, kun kuitenkin sitten itsellenne perustelette hoivaviettiänne halullanne olla hyvä ja solidaarinen ihminen. Olisitte edes rehellisiä ja myöntäisitte haluavanne pohjimmiltaan vain turvata surkeiden geenienne jatkuvuuden.
Ja sitten meitä vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään itsekkäinä... Voi vittu, sanon vaan.
Kiitos sinulle myös viestistäsi.
Olemme ottaneet asiasta selvää ja valitettavasti on tullut kielteinen päätös mieheni sairauden takia. Lasta ei saa adoptoida perheeseen jossa mahdollisesti on ennustettu toiselle vanhemmalle vähän elin ikää.
Siis jos miehesi on kuolemansairas. Miten sinulla on voimia ajatella tässä tilanteessa jotain lasta? Minusta selvästi pelkäät yksinjääntiä ja ajattelet lapsen olevan sen korjaava asia? Lapsi ei ole ratkaisu. Eikö nyt olisi otettava asia kerrallaan. Vauva vaatii hirveästi energiaa ja voimavaroja, sinulla ei juuri nyt niitä ole.
Joku pimeä tyyppi ehdotti adoptiota, mutta eihän tätä pariskuntaa oteta edes jonoon, jos toinen on kuolemassa. Sinä olet terve ja voit saada lapsia. Miksi ajattelet asian toteutuvan vasta 10 vuoden kuluttua? Minusta olet aivan turhan pessimisti. Jos haluat lapsen parisuhteessa, voit joutua odottamaan muutaman vuoden. Jos olet valmis yksinhuoltajuuteen, anna palaa...Mutta ei ennekuin olet suremiset surenut, oma elämä järjestyksessä ja valmis uuteen haastavaan asiaan elikkä äitiyteen!!
No,nyt on kulunut 9vuotta viestistäsi.
Joko sinulla on oma kullannuppu elämässä? Vieläkö miehesi on täällä?
Kauheasti voimia jos sama tilanne edelleen kuin tuolloin 9 vuotta sitten :( .