Itkusurkuparku

Raskaushan sinänsä on mitä ihanin asia, mutta tulevalle äidille suodut olotilat ei aina niinkään...

Itselläni on todella voimakkaat tunnetilojen vaihtelut; tänäänkin olen huutanut, itkenyt, huutanut, itkenyt - ja toki rauhoittunutkin siinä välissä mutta... Yksi jos toinen asia pahoittaa mielen ja huomaan etten ole tässä asiassa ollenkaan oma itseni.

Sitten ei tarvitse kuin yksi ihminen sanomaan väärästä asiasta väärään aikaan; puhuin eräälle läheiselleni uuden, lapsiperheelle sopivamman asunnon katsomaan menosta, niin tämä totesi että älähän nyt innostu, sehän voi vielä mennä kesken! ...Ihan kuin en itse tietäisi että tämä riski on olemassa, en kaipaa siitä enää erikseen muistutusta. Enkä minä jaksa pelätä mahdollista keskenmenoa, jos tulee niin sitten on pikkuisella ollut joku huonosti ja suru tunnetaan vasta sitten, mutta ei etukäteen ja mahdollisesti täysin turhaan.

Huoh. Nytkään ei nukuta kun päivän ikävät tapahtumat pyörii mielessä. Ehkä huomenna on sitten parempi, tasaisempi päivä :)

Mutta, miten muilla nuo tunnetilat? Ja miten niiden kanssa tulee toimeen?
2334
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

No eilen illalla viimeksi tunteet sai vallan. Olisin itse halunnut seksiä, mutta mies torjui. Rupesin sitten itkemään ja sanoin miehelle, ettei hän halua minua enää, kun olen tälläinen norsumursuvirtahepo. Kieltämättä olen todella paljon itkuherkempi kuin aiemmin ja alkuraskaudessa sain myös raivareita. Ne ovat nyt onneksi tasoittuneet, kun puoliväliä mennään.

Äänestä
  • niin tutulta. Toivonpa minäkin että nämä tunnetilojen vaihtelut tasoittuisivat kun masu kasvaa... :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Juliett09 kirjoitti:

Raskaushan sinänsä on mitä ihanin asia, mutta tulevalle äidille suodut olotilat ei aina niinkään...

Itselläni on todella voimakkaat tunnetilojen vaihtelut; tänäänkin olen huutanut, itkenyt, huutanut, itkenyt - ja toki rauhoittunutkin siinä välissä mutta... Yksi jos toinen asia pahoittaa mielen ja huomaan etten ole tässä asiassa ollenkaan oma itseni.

Sitten ei tarvitse kuin yksi ihminen sanomaan väärästä asiasta väärään aikaan; puhuin eräälle läheiselleni uuden, lapsiperheelle sopivamman asunnon katsomaan menosta, niin tämä totesi että älähän nyt innostu, sehän voi vielä mennä kesken! ...Ihan kuin en itse tietäisi että tämä riski on olemassa, en kaipaa siitä enää erikseen muistutusta. Enkä minä jaksa pelätä mahdollista keskenmenoa, jos tulee niin sitten on pikkuisella ollut joku huonosti ja suru tunnetaan vasta sitten, mutta ei etukäteen ja mahdollisesti täysin turhaan.

Huoh. Nytkään ei nukuta kun päivän ikävät tapahtumat pyörii mielessä. Ehkä huomenna on sitten parempi, tasaisempi päivä :)

Mutta, miten muilla nuo tunnetilat? Ja miten niiden kanssa tulee toimeen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu