parisuhde kun toisella on lapsia.. kaivataan mielipiteitä..

Kovin ailahteleva on tyttöystäväsi ja mietin et hän saattaa olla epävarma suhteestanne kun on toi aikamoista sumplimista ja kun ajat esim. noiden töihden suhteen on aika epävarmaa ja se voi aiheuttaa stressiä.Sinuna joku ilta kun kumpikin on vapaalla ja suht rauhallinen nostat rauhallisesti syyttelemätä, kiistelemättä kissan pöydälle.Sanot että välität, mutta juuri kirjoittamasi asiat rassaavat ja haluat että niihin tulisi muutosta.Jos menee kilpahuudoksi ja siihen, että aletaan toisesta etsimään syyllistä tähän soppaan kannattaa miettiä vakavissaan haluaako tuhlata energiaa ja aikaa suhteeseen jossa on paha olla...

aikoinaan omalla kohdalla, kun kotileikki vielä oli käynnissä, kymmenen vuotinen sota.
silloinen ämmä huusi kerrankin klo 00.30 kuin hyeena."Kun sinä et tykkää vanhemmista lapsistani yhtä paljon kuin omistasi, sinä olet hirviö". kun raivohullun huutavan ämmän kanssa kaikki ns. järkevä keskustelu oli täysin toivotonta, ja toisaalta en tuossakaan tilanteessa halunnut käyttää väkivaltaa ja tukkia huutavaa kitaa. niinpä hyppäsin autoon ja lähdin ajelemaan kesäyöhön vailla päämäärää, vain pois kuuntelemasta järjetöntä huutoa...loppusaldo oli: ainoa vastaantuleva auto oli poliisiauto tutka päällä. 130 eur. sakko ylinopeus ja liikenteen vaarantaminen...
en tiedä olisiko ämmän hampaat tulleet halvemmaksi...
sen tulen sanomaan aina, ja kaikille jotka harkitsevat ns. uusioperhettä. kannattaa harkita todella perusteellisesti ja pitkään. ja jos se "nuorikko" on kovin pitkältä, ja siinä henkilöhistoriassa on paljon ns,harmaita alueita,
jos siihen sisältyy nyyhkytarinaa ilkeästä, kaikkeen syyllisestä edellisestä aviomiehestä......suosittelen harkitsemaan häitten lykkäämistä. jos nuorikon edellisen liiton lapset hyppivät silmille, ja siinä tilanteessa näiden äiti kuittaa asian,"sinä olet vanhempi sinun pitää ymmärtää"...Siinä vaiheessa kannattaa avioliittohanke unohtaa...jos vielä käy niin, että joku noista lapsista on äidilleen muita tärkeämpi, ja tuo lellikki keksii esm.iskulauseen:"kunnioitus pitää ansaita"...keskenkasvuinen hemmoteltu mukula, ja alkaa hokea tuota aikuiselle miehelle, äitinsä siunauksella ja säestämänä.......siinä vaiheessa anna remmiä solkipäällä, tai jätä koko hullunmylly siihen paikkaan.......jos siellä sattuu olemaan joku lahkosysteemi vielä mukana, ei kannata edes kusta siihen suuntaan...

Tyttöystäväsi vaatimukset ovat loputtomia. Jos olisit yhdessä asiassa täydellinen, hän huomaisi toisen, jossa et sitä ole. Syy löytyy tyttöystäväsi kasvamattomuudesta, mikä saattaa kestää vielä vuosikymmeniä -toisilla koko elämän. Hanki siis oma elämä ja elä se unelmiesi mukaisesti lähellä lapsiasi. Kun sen aika on, tulet löytämään myös kaipaamasi olkapään.

vastauksen.

Ota neuvosta vaari ja unohda kaikki nartut vakihommassa. Nauti lapsien kanssa olosta ja kun siltä tuntuu niin tee kuin kissat:

Pure niskasta ja pane takaapäin. Tosikolli ei kysele vaan ottaa. Naisia tässä maailmassa riittä. Pimppiä kerkee rassata loppuelämänkin, mutta lapset ovat lapsia vain lapsena.

tulevaisuutta. Kannattaa harkita tarkoin mikä on tärkeintä.

Itse otin "eronneen ja karanneen" miehen jolla oli jo lapsi. Tiedostaen itse sen jo alun alkaen että toisella lapsi on ja se menee aina minun edelle. Toki, nyt kun meille tulee oma lapsi menee molemmat lapset minun edelle tasavertaisina ja minä vasta sitten. Ok, koska homma näin toimii. En voi kuvitella että kieltäisin isää olemasta lapsensa kanssa, vaikkahan tuo muuttaisi lapsi meille kokonaan asumaan. Lapsi siis. Mieshän toki asuukin jo kanssani.

Meillä ukko järjestää meille myös kahdenkeskistä parisuhdeaikaa ja ymmärtää huomioida että meidän elämä on nyt meidän elämää ja vaikka se lapsi siellä entisessä elämässä sitoo mies elää elämäänsä kuten itse haluaa. Osin lapsensa ehdoilla. Ja rakentaa kuitenkin elämää ja tulevaisuutta nyt minun kanssa.

Riidellään kyllä mekin, mutta ei koskaan sodita siitä onko lapsi tärkeämpi kun minä. Tottakai on.

Jos toinen kokoajan hakee riitaa enemmän tai vähemmän tyhjästä syystä kannattaa miettiä jaksaako sitä loppuikäänsä kuunnella tuskin se loppuu jos on päässyt jo alkamaan. Minä meillä en juurikaan naputa miehelle vaikka joskus sitä on ikävä kun se on niin paljon pois kotoa ja ikävä voi tulla jos vaikka viettää muutaman päivän muksunsa kanssa jolloin saan itse vähemmän huomioita mieheltä. Halipula tulee äkkiä. Ei se aina mukavaa ole, toki perhe-elämästä se käy mutta ehtii siinä jo ikävöimään kahdenkeskistä aikaa :)

Kaiken korvaa kun mies muistaa huomioida satunnaisesti kun tajuaa sen itsekin että siedän asioita ja annan periksi hänen suuntansa. Osaa mies sotkea taloa ja kiristää hermoja omilla tekemisillään kuten kaikki miehet mutta niin vain tuota sikapossua rakastan yli kaiken ja vaikka välillä suututtaa ja kiukuttaa en pura sitä huutelemalla mitä sattuu miehelle. Pyydän keskustelua jos tunnen niin tarpeelliseksi tai menen itseeni ja mietin onko se nyt niin kamalaa jos en aina ole huomioin keskipiste. Mies tykkää että keskustelen järkevästi ja siksi ymmärtää nykyään huomioida sitten kun aikaa minulle on. On sanonut että on tosi hieno juttu etten suutuspäissäni huuda ja raivoa vaan odotan hetkeä ja keskustelen jos mieltä painaa.

Ja hyvin on mennyt tällainen suhde. Huumorilla heitin aamullakin että pittää melkoinen kukkapuska näin naistenpäivänä ilmestyä että jaksan illalla miestä rutistella kun on taas ollut näitä "miestenpäiviä" aika pitkään ja minä vaan siivonnut pyykännyt isän ja lapsensa jälkiä. Ruuat laittanut ja saunat lämmittänyt viimeisillään olevan vauvamahan kanssa.. Tuli kukkapuska, ja huikean komea tulikin ja kunnon halit ja pusut päälle. Ja illaksi luvassa vielä ravintolaan syömään.. Melkein tuli tippalinssiin kun en tosiaan ole tottunut tällaiseen huomioon.

Että voi se toimia, parisuhde lapsellisen miehen kanssa. Se on naisen omastakin asenteesta kiinni.

Tyttö ystäväsi on hyväksyttävä sinut sellaisena kun olet...sillon se on oikeeta rakkautta..

Tunnustan,olen itse toiminut samoin kritisoin miestä. Mutta tajusin sen itse ja syyn..
Joskus on mietittävä omia tekoja ja itseään ennen kaikee..
Olen kokenut suhteissa kovia niin fyysisesti ja henkisesti. Mutta ei ole syy syylistää toista ja nalkuttaa...

Anna itsellesi ja lapsille aikaa, älä unohda heitä. Sun voimat menee suhteseen ja jossain vaiheessa lapset kärsii siitä.
Älä anna vaihtoehtoja tyttö ystävälle vaan ole mies ja sano mitä haluat häneltä jos et kelpaa anna sen mennä...Kunniota hyvä mies itseesi älä alistu moiseen