Olen koko ajan henkisesti väsynyt. Tavallaan minun pitäisi olla tyytyväinen elämääni. Minulla on ihania ystäviä, upea harrastus, mahtava koulu, perhe... Jostain syystä tuntuu, että olen väsynyt tähän kaikkeen. En jaksaisi lähteä aamulla kouluun, enkä edes iltapäivällä harkkoihin, vaikka koskaan ennen en ole niin ajatellut. Vanhempani ärsyttävät minua suunnattomasti, tuntuu kuin minulle olisi iskeytynyt joku jälkeis murrosikä. Joka päivä on todella pahaolla ja puran sen sitten itkemällä. En muista päivää jolloin en olisi itkenyt... Tuntuu, että kaikki menisi paremmin, jos vain voisi edes päivän olla tekemättä mitään. Lähtemättä kouluun tai harrastuksiin. Voisi vaan maata sängyllä ja pohti maailmanmenoa. Itsetuntoni on laskenut todella paljon. Kouluni menee huonosti. Haluaisin olla hyvä, mutta en ole. Tuntuu, että olen niin huono omassa lajissani. Kaikessa vertaan itseäni muihin. Ja aina löydän muissa paljon hyviä asioita, itsessäni en yhtään.
Onko kellään mitään neuvoja? Meneekö tämä ohi? Kohtalotovereita?
Onko kellään mitään neuvoja? Meneekö tämä ohi? Kohtalotovereita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinun kannattaisi ottaa lääkäriin yhteyttä,mulla oli samat fiilikset ja nyt käyn psykiatrian päiväosastolla kolmena päivänä viikossa keskustelemassa ja se on helpottanut oloani.Älä päästä oloasi pahenemaan...
Noi sun tuntemukset muistuttaa niin kovasti mun lukioaikaisia kokemuksia! Onneksi selvisin siitä, mutta jotain kaihertaa yhä mielessä. Se oli henkisesti ja fyysisesti uskomattoman raskasta aikaa. En pystynyt purkamaan olotilaani kellekään. Se olisi helpottanut asiaa suunnattomasti, mutta kukaan ei tuntunut ymmärtävän, miltä minusta tuntui. Loppujen lopuksi kävin lähellä itsemurhaa ennen kuin tajusin, miten pitkällä olin. Minut pelasti yo-kirjoitukset ja koulun loppuminen, kirjoitukset tosin menivät ihan penkin alle, mutta siinä tilanteessa en jaksanut välittää.
Seuraavan kesän kokosin itseäni ja nykyään saan lohtua hyvistä ystävistäni ja siitä, ettei minun todellakaan tarvitse olla muuta kuin olen. En tiedä, auttoiko tämä viesti sinua lainkaan, mutta toivottavasti...ainakin tiedät, ettet ole joukossa ainoa. Tuntuuko sinustakin pahalta, kun tapaat ihmisiä, jotka aina vain kehottavat että "Piristy!"? Se tuntuu masentavalta, koska ei itseään pakolla saa hyvälle mielelle.
Juttele asiasta ystäviesi kanssa, joihin luotat, tai jonkun muun kanssa. Mulla ei ollut ketään, jolle kertoa =(