Liikennekulttuuria.

- Ajopeli, kääntyvyys ja jarrut kuin konsanaan vanhassa mossessa...
Suvikelillä ei kovinkaan kätevä?

enm kirjoitti:

- Ajopeli, kääntyvyys ja jarrut kuin konsanaan vanhassa mossessa...
Suvikelillä ei kovinkaan kätevä?

...juu, ei passaa sulakelille, siksipä tässä on vaihtoehto...*nauraa*

http://www.youtube.com/watch?v=roJzWYiXFtg

mitäs sanot, taiturista?

ennenkuin ehdit sormiasi napsauttaa. Joskus miettii missä autoilijan aivot?
Tarkoitan juuri tätä jonossa ajamisen vaikeutta. Emmekö ole siihen tottuneet vai miksi se ei suju?

täyttyy kirjoitti:

ennenkuin ehdit sormiasi napsauttaa. Joskus miettii missä autoilijan aivot?
Tarkoitan juuri tätä jonossa ajamisen vaikeutta. Emmekö ole siihen tottuneet vai miksi se ei suju?

Lue lisää

stressaantumisella. Välillä puren hammasta ja yritän olla manaamatta edes ajatuksissani (koska muuten oppisin kiroilemaan) ja venytän sitkeästi sen turvavälin uudelleen. Joskus se vaatii tiukkaa itsekuria. Vielä useammmin melkoista ylinopeutta, että pääsee ajelemaan itsekseen hitaammin kiiruhtavien ja tosi kiireessä ajavien ryhmien välimaille ja voi siirtyä oikeanpuoleiselle kaistalle.

Kiireessä vilkkaamman liikenteen aikaan olen asettunut ohituskaistalle ajamaan sen vetämää vauhtia ja poikennut päästämään tosikiireiset ohi kun oikealla kaistalla on kohtuullinen rako, jota käytän sen ohituksen ajan. Joskus jään pitkäksi aikaa junasta enkä pääse palaamaan. Hyväksyn sen ja uskon maksavani siten omalta osaltani hinnan parantuneesta liikenneturvallisuudesta. Kun 120 km/h rajoitusalueella ajetaan ylinopeutta, en salli itseni kiilailla mihinkään väliin, vaikka joskus se kieltämättä ottaa lujille.;))

optimisti-orvokki kirjoitti:

stressaantumisella. Välillä puren hammasta ja yritän olla manaamatta edes ajatuksissani (koska muuten oppisin kiroilemaan) ja venytän sitkeästi sen turvavälin uudelleen. Joskus se vaatii tiukkaa itsekuria. Vielä useammmin melkoista ylinopeutta, että pääsee ajelemaan itsekseen hitaammin kiiruhtavien ja tosi kiireessä ajavien ryhmien välimaille ja voi siirtyä oikeanpuoleiselle kaistalle.

Kiireessä vilkkaamman liikenteen aikaan olen asettunut ohituskaistalle ajamaan sen vetämää vauhtia ja poikennut päästämään tosikiireiset ohi kun oikealla kaistalla on kohtuullinen rako, jota käytän sen ohituksen ajan. Joskus jään pitkäksi aikaa junasta enkä pääse palaamaan. Hyväksyn sen ja uskon maksavani siten omalta osaltani hinnan parantuneesta liikenneturvallisuudesta. Kun 120 km/h rajoitusalueella ajetaan ylinopeutta, en salli itseni kiilailla mihinkään väliin, vaikka joskus se kieltämättä ottaa lujille.;))

Lue lisää

minäkin ajan ohituskaistaa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, ylinopeutta tietenkin. Siten saa vähän aikaa ajella rauhassa.

1943 kirjoitti:

minäkin ajan ohituskaistaa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, ylinopeutta tietenkin. Siten saa vähän aikaa ajella rauhassa.

jotka ihan turhaan kurvaavat etupuskurin eteen väläytin aikaisemmin useinkin pari kertaa valoilla huomautukseksi. Nykyisin olen alkanut varoa kaikkia mielenilmauksia, koska aina välillä näkee kaikenlaisia "sairaita" jotka yltyvät joskus pienimmästäkin ärsykkeestä temppuilemaan tosissaan.

Omaa rauhaa etsin minäkin sekä mainitsemallasi tavalla että joskus pikkuteitä ajellessa heti ensimmäisen auton takana huomattuani bussipysäkille väistämällä. Ellei ole kiirettä, on kiva katsella uusia maisemia yksinkin ajellessa, kun gps ohjaa tarvittaessa oikealle reitille.

Jossain vaiheessa luulin jo päässeeni huonosta tavasta ajaa joskus melkoistakin ylinopeutta. Harmikseni joudun aina välillä huomaamaan, että minäkin voisin sanoa: "Ajan kovaa, mutta huonosti". ;))