Niinhän siinä sitten kävi, että tätä pientä poikaa ei meille syliin asti ollutkaan tarkoitettu elävänä. Elämän vaikein päätös on tehty. Keskeytykseen joudun. Vauvalla niin pahat nestekertymät ja muutokset aivoissa, että erittäin vaikea vammainen hänestä olisi tullut, jos synnytykseen asti olisi selvinnyt.
Tätä tuskaa ei kai voi tajuta itsekkään.. :`(
Tätä tuskaa ei kai voi tajuta itsekkään.. :`(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moi! Todella ikävää, että näin kävi:( Tollaista ei kenellekkään toivoisi käyvän. Erittäin paljon jaksamisia sinne päin.
kenellekkään en toivoisi moista.Voimia sinulle
Olen todella pahoillani. Voimia ja jaksamista teille!
paljon paljon paljon paljon voimia
Aivan hirvittävä tilanne. Olen pahoillani puolestanne. Kyyneleet tuli minunkin silmiin :(. Annoit hänelle kuitenkin elämän ja olemassaolon. Niin minä ajattelen kesällä kuolleesta pikkuisestani. Hän on nyt olemassa :).
Siis hirveätä! Ei vo iolla totta!
Varmasti olet shokkitilassa. Itse menisin ihan sekaisin tollasesta asiasta. Miten miehesi voi ja miten hän on reagoinut? Tietääkö lähipiiri? Yleensä tossa vaiheessa, ainakin mulla, raskaus näkyy jo aika lailla.
Kamalaa että sun piti käydä tollasta läpi. Oletko hakenut ammattiapua vai suositteliko ne sitä suoraan gyneltä? voisin kuvitella että ohjaisivat keskustelemaan psykologin tai psykiatrin kanssa. Ihan hirveetä.
Miten saat nukuttua ja syötyä?
Pahin mahdollinen kävi: oman lapsen kuolema.
Otit kuitenkin järkevän , rationaalisen vastuun lapsen elämästä: välitit niin paljon ettet sallinut hänen elävän tuskaisena täällä maan päällä. Sen ratkasun mäkin olisin tehnyt.
Todennäköisesti seuraava raskaus meneekin sitten normaalisti kun tilastollisesti valtaosa on kuitenkin normaaleja.
Voimahaleja sulle , en totea että elämä on sellaista kun kaikki sen muutenkin tietää ja se ei auta yhtään.
Rukoillaan kaikki puolestasi että saat jatkossa terveitä lapsia.
t. mamma
Kiitos pahoitteluista, niinkuin tietysti kaikille, jotka jaksavat voimia lähettää..
Molemmilla meillä mieheni kanssa taitaa olla shokkitila päällä, kun ei tätä voi eikä halua ymmärtää.. Hän selvästi on ottanut asiakseen minusta huolehtimisen, ehkä se on hänen tapansa yrittää selvitä tästä tilanteesta, josta ei ole vielä tiedetty viikkoakaan..
Luojan kiitos, että meillä on yksi, joka pitää meidät arjessa kiinni, kohta 2v poika..
Lähipiiri kyllä tietää, enkä näe tässä mitään salattavaakaan, kun totuus tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ilmi. Maha on näkynyt jo rv 15 lähtien jo "kaikille".. Potkut olen tuntenut rv 16 lähtien..
Huomenna saan sairaalasta esilääkityksen, joten siellä varmaan kertovat, ohjaavat ja neuvovat keskustelu- tai muusta avusta..
Nukkuminen on vähän ongelmallista, saan kyllä öisin jonkun verran nukuttua, mutta raskas univelka tuntuu jo nyt. Mutta kun unta ei saa päivisin ja pienen ajan vain yöllä, niin minkäs teet.
Syöminen maistuu onneks vielä jotenkin, luulen, että se on toi kaveri tuolla massussa joka pitää huolta siitä, että saa tarvitsemansa.. Vähän kyllä arveluttaa tuo synnytyksen jälkeinen aika, kun pahalla mielellä mua aina fyysisesti oksettaa ja vatsa menee kuralle "eikä sitten ole enää ketään, joka vaatisi mua syömään"...
Uusia lapsia on tällä hetkellä vaikea edes ajatella toivovansa, lapsettomuushoidoissa kun nämä kaksikin on saatu alulle ja jo näiden kahden välillä lapsettomuusongelmat olivat pahentuneet huomattavasti. Ehkä joskus, jonain päivänä, uskalletaan vielä lähteä siihen rumbaan, joka itsessään on jo henkisesti tosi rankkaa..
Mutta, ei kai ihmiselle anneta sen enempää taakkaa kannettavaksi kuin jaksaa kantaa, kaikella on kai joku tarkotuksensa, vaikkei sitä itse ymmärtäisikään.. Pakko on johonkin uskoa tai muuten menee järki.
:`(
...ja perheellenne :(
On paha olla puolestasi :(
Saitko tiedon lapsivesipunktiosta vai mistä??? Minä odottelen myös lapsivesi tuloksia kauhulla... Jaksamisia sinulle.
löytyivät poikkeavat löydökset ja Hesassa naistenklinikalla sitten varmistuivat.
Diagnoosi taitaa olla vaikea hydrokefalia (eli vesipää). "Viralliset" tuloksethan tulevat sitten vasta kuukausien päästä.
Mutta jokin tukos, todennäköisesti 3. ja 4. aivokammion välissä, oli jo tässä vaiheessa saanut aikaa 1. ja 2. aivokammion suuret laajentumat, 3. aivokammion laajentuman ja 4. aivokammio oli tyhjä. Myös pikkuaivot olivat poikkeavan kokoiset ja muotoiset. Yhtään lupausta älyllisesti tai motorisesta kehityksestä ei voitu luvata. Vesipäiset lapset voivat myös olla tuskaisia ja kivuliaita.
Vielä yksi tärkeä päivä on meidän perheellä aikaa viettää pienen poikamme kanssa, nytkin hän potkiskelee masussa...
Kyyneleet täälläkin nousi teidän puolesta... Ei voi muuta kuin toivotella jaksamisia teille.
En osaa sanoa edes mitään järkevää, elämä on joskus aivan liian epäoikeudenmukaista :(
kauheasti voimia sinulle ja miehellesi!!
iso halaus!!ihan tuli itku itsellenikin,olet jo melko pitkällä raskaudessa,minusta on niin hirveää
miksi tälläistä tapahtuu,miksi sen pikkuisen pitää
ensin kasvaa mutta jättää elämä niin varhain,ei tämmöistä pitäisi kellekkään tapahtua,teit oikean ratkasun kuitenkin,pikkuinen sai elää ja kasvaa hetken ja nytkin pääsee hyvään paikkaan.en tiedä mitä muuta sanoa kun jaksamisia ja olen hyvin pahoillani puolestanne!!