Tammikuussa armeijaan! Jes, vihdoinkin jotain tekemistä.
Ei varmasti monikaan ajattele näin. Itsellä kuitenkin tilanne toinen.
Lyhyesti:
Kärsin pari vuotta masennuksesta jonka johdosta olin sairaslomalla. Tämän vuoksi on myös jäänyt koulut kesken. Nyt tammikuussa armeijaan ja odotan sitä todella. Nykyään kuntoilen ahkerasti ja harrastan kamppailulajeja. Masennus sun muut on saanut kokonaan jäädä. Ei niistä pelkoa. Ongelma tulee siinä, kun joku alkaa armeijassa (oli se sitten tupatoveri tai kersantin haastattelu) kyselemään, että mitäs olen ennen tehnyt. Jos vastaan rehellisesti, niin varmasti toiset katsovat kieroon. Lisäksi saa heittää pois unelmat AUK:kista ja RUK:kista...
Ja kiitoksia jos joku jotain aiheellista kirjoittelee.
Ei varmasti monikaan ajattele näin. Itsellä kuitenkin tilanne toinen.
Lyhyesti:
Kärsin pari vuotta masennuksesta jonka johdosta olin sairaslomalla. Tämän vuoksi on myös jäänyt koulut kesken. Nyt tammikuussa armeijaan ja odotan sitä todella. Nykyään kuntoilen ahkerasti ja harrastan kamppailulajeja. Masennus sun muut on saanut kokonaan jäädä. Ei niistä pelkoa. Ongelma tulee siinä, kun joku alkaa armeijassa (oli se sitten tupatoveri tai kersantin haastattelu) kyselemään, että mitäs olen ennen tehnyt. Jos vastaan rehellisesti, niin varmasti toiset katsovat kieroon. Lisäksi saa heittää pois unelmat AUK:kista ja RUK:kista...
Ja kiitoksia jos joku jotain aiheellista kirjoittelee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
järkevää sanottavaa ole.
Mutta intissä arvostus ei perustu todistukseen.
... mutta jos asenteesi vielä intissäkin on tuo niin pärjäät kyllä. Palvele omana itsenäsi. Älä pinnaa, mutta älä myöskään niuhota yli voimiesi. Käytä järkeäsi annettujen tehtävien suorittamisessa. Jos kaverit ihmettelevät niin anna heidän ihmetellä, sillä Sinulla ei ole hätää mitään kun tiedät mitä teet.
Terveisin: kersatti Vesa, Pohjois-Karjalan Patteriston joukkosidontapaikalta, saapumiserästä 3/1972.