Olen itses lukiossa jo kolmatta vuotta ja on kyllä tullut huomattua joidenkin (huomio ei kaikkien) lukiolaisten ylimielisyys ja aliarviointi esim. ammattikoululaisia kohtaan. Varsinkin ensimmäisenä vuonna ollaan olevinaan jotain kauheen erikoisia ihmisiä, kun ollaan päästy niistä heikkolahjaisista amiksista eroon.
Tähän syyllistyy jopa osa opettajista. Eräskin opettaja sanoi, että eihän ammattikoulusta saa itselleen mitään kunnon tulevaisuutta ja että se on vaan paikka niille, jotka ei muualle pääse.
Ja nyt kuluvana syksynä/talvena olen huomannut kuinka ne kaikkein nirppanokkaisimmat lukiolaiset eivät edes voi harkita ammattikorkeakoulua, koska sinne pääsee myös "huonommasta koulusta" eli amiksesta. Eli pitää saada yliopistotutkinto, ettei vaan käy niin että amiksen käynyt ja lukion käynyt valmistuu samaan tutkintonimikkeeseen ammattikorkeakoulusta.
Ottakaa kantaa!
Tähän syyllistyy jopa osa opettajista. Eräskin opettaja sanoi, että eihän ammattikoulusta saa itselleen mitään kunnon tulevaisuutta ja että se on vaan paikka niille, jotka ei muualle pääse.
Ja nyt kuluvana syksynä/talvena olen huomannut kuinka ne kaikkein nirppanokkaisimmat lukiolaiset eivät edes voi harkita ammattikorkeakoulua, koska sinne pääsee myös "huonommasta koulusta" eli amiksesta. Eli pitää saada yliopistotutkinto, ettei vaan käy niin että amiksen käynyt ja lukion käynyt valmistuu samaan tutkintonimikkeeseen ammattikorkeakoulusta.
Ottakaa kantaa!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Onhan tuo kieltämättä ikävä asenne, mutta saattaa johtua lukion jonkin asteisesta inflaatiosta. Eli statusta yritetään pitää yllä näillä keinoin.
Ajallisesti jos katsotaan niin amiksen tielle lähtenyt saattaa valmistua yhtä aikaa yliopistosta kuin lukiolainenkin.
Esimerkkinä kaksi henkilö, joista toinen menee lukioon ja toinen amikseen (edellyttää että molemmilla on suurempia tavoitteita, kuin kaupan kassa tai korjaamon monttu). Valmistuvat omilla tahoillaan samaan aikaan ja lukiolainen lähtee yliopistoon ja amislainen AMK:hon. AMK:ssa menee nelisen vuotta jonka jälkeen insinöörinä pääsee sisään yliopistoon ja saa korvauspaketilla perusopinnot hyvitettyä. DI:ksi valmistuminen vie aikaa 2-3 vuotta riippuen hieman lukutahdista.
Eli molemmat voivat valmistua Diplomi-insinööriksi kuudessa tai seitsemässä vuodessa mikä ei normaalista valmistumisajasta paljoa poikkea. Kysymys kuuluukin sitten, että kumpi on halutumpaa ainesta työmarkkinoilla?
Usein on niin, että lukioon päätyvät sellaiset ihmiset, jotka ovat koko ala- ja yläasteaikansa tehneet töitä pärjätäkseen koulussa hyvin. Usein tuohon liittyy myös se tietty kypsyys, varsinkin kun ajattelee yläastelaisia. Yläasteella monista tulee sellaisia, että läksyjä ei tehdä, kokeisiin ei lueta, "koulu on p**seestä". Monet joutuvat ns. huonoille teille, ja sitten keskiarvo onkin jo niin huono, että lukioon ei pääsisi vaikka haluaisikin. Kaikille näin ei kuitenkaan käy.
Usein lukioon päätyvät ovat henkisesti hieman kypsempiä kuin ne, jotka taas päätyvät ammattikouluun. Ja tämä on fakta. Toki on myös niitä, jotka tietävät jo yläasteella haluavansa ammattikouluun ja heillä on selkeä tulevaisuudenkuva siitä, mihin ammattiin haluavat valmistua. Miksipä nämä ihmiset turhaan kävisivät lukion, kun he saavat haluamansa ammatin tai ainakin pohjan siihen ammattikoulussa. Ja nämä ihmiset voivat olla olleet yläasteella vaikka kympin oppilaita.
Yritän tässä siis sanoa, että juuri he, jotka ovat amikseen päätyneet ensiksi mainitulla tavalla, eivät juurikaan ole tulleet ajatelleeksi tulevaisuuttaan tarpeeksi ajoissa, koska ovat vasta yläasteella etsineet itseään ja omaa identiteettiään "kapinoimalla" syystä tai toisesta. Monet lukioon päätyneet, ehkäpä hieman vähemmän tai ei juuri ollenkaan yläasteella "kapinoineet", ovat onnellisia päästessään eroon näistä ehkä hieman lapsellisista tyypeistä.
Amiksessa on kuitenkin myös niitä toiseksi mainittuja. On tosiasia, että lukioon yleensä päätyvät hieman "fiksummat" ihmiset, mutta aina ei suinkaan ole näin. Fiksukin voi päätyä amikseen. Ihminen ei kuitenkaan juurikaan voi itse vaikuttaa siihen, millaiset lahjat on saanut.
Lukiolaisilla ei mielestäni ole mitään oikeutta arvostella ammattikoululaisia ja pitää heitä itseään huonompina tai ala-arvoisempina. Mutta toisaalta ymmärrän kuitenkin niiden kannan, jotka ovat iloisia ja helpottuneita päästessään eroon niistä, jotka eivät yläasteella ole tajunneet omaa etuaan, ja ovat saattaneet monenkin elämää hankaloittaa tyhmällä käytöksellään.
Tässäpä melkoinen kannanotto asiaan, toivottavasti se ei ketään loukkaa.
Ja kirjoittaja on lukion toisella luokalla.. :)
jotka eivät tiedä mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Siis tosi moni (myös minä) menin lukioon siks,että sais ne 3-4 vuotta lisää miettimisaikaa. Ammattikoulua en voinut edes harkita, koska minulla ei ysillä ollut mitään kuvaa mikä ammatti kiinnostais, joten menin lukioon. En siis halunnut ottaa riskiä ja valita summamutikassa jotain ammattikoululinjaa.
Joihinkin opiskelulaitoksiin päästäkseen lukio on yksi ehto. Itse menin samasta syystä lukioon kuin sinäkin, mutta ei se niin ole, että siitä syystä sinne mennään. Yleensä ne, jotka yläasteella sotkee oman opiskelunsa joutuu väistämättä amikseen, koska lukioon ne ei keskiarvoillaan pääse. Ja eikös asia oo niin, että jos yläasteella ei vielä oo tullu mitään käsitystä siitä, mihin ammattiin haluaa, niin sillon panostaa opiskeluun niin, että lukioon pääsee sitten varmasti. Ne, jotka pistää yläasteen läskiksi, ei yleensä jaksa ajatella tai ei tuu ajatelleeksi koko asiaa, siis tulevaisuuttaan. Ja sitten ne sinne mikaseen pääsee, tai joutuu.
"Usein lukioon päätyvät ovat henkisesti hieman kypsempiä kuin ne, jotka taas päätyvät ammattikouluun. Ja tämä on fakta."
Onko tälle faktalle olemassa jotain tieteellisesti hyväksyttyä tutkimustulosta?
Perustelin tämän juuri sillä, että niin monelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ammattikoulu, koska yläasteella on tullut tämä tarve kapinoida koulua ja kaikkea muutakin vastaan, ja siksi keskiarvokin on sitten tippunut, kun ei olla koulua kunnolla käyty.
Kun vertaa esimerkiksi poikia, jotka ovat menossa ammattikouluun ja poikia, jotka ovat menossa lukioon, on heissä usein isojakin eroja.
Tunnen aivan liian monta sellaista ihmistä, joka on yläasteella viitannut kintaalla koulunkäynnille, ja sitten katuu tekoaan kun ei olekaan päässyt lukioon ja joutuu menemään ammattikouluun vasten tahtoaan.
En yleistänyt, enkä väittänyt myöskään että näin on aina ja joka paikassa. Ja asialle ei tarvitse olla kenenkään tieteellistä tutkimusta, koska asian voi huomata ihan "tavallinenkin" ihminen, ja sen onkin huomannut moni. En siis vain minä tai minä ja vaikkapa kaverini.
Ihmisillä henkinen kehitys on yksilöllinen asia, ja se ainakin on tieteellinen tosiasia. Aivan kuten fyysinenkin kehitys tapahtuu ihmisillä eri tahtiin.
Tarkoitukseni ei ollut pilkata yhtään ketään, mutta tottakai piti arvata, että joku kyllä tarttuu ihan mihin vain saadakseen aikaan jonkinlaista kärhämää sen kummemmin tekstini tarkoitusperiä miettimättä.
Se että siihen "faktaan" tartutaan johtuu todennäköisesti siitä, että ainakin minun kokemukseni perusteella se ei ole faktaa nähnytkään.
Kohtuullisen laajassa kaveripiirissäni ne jotka eivät olleet miettineet tulevaisuuttaan ollenkaan, menivät yleensä lukioon sitä miettimään. Ne jotka tiesivät menivät johonkin sellaiseen kouluun joka valmisti tuohon kyseiseen toivottuun ammattiin. Toki osalla se tavoite vaati lukioon menemistä, mutta vain hyvin pienellä osalla niistä lukioon menijöistä.
Lukioon pääsemisestä: Saa kyllä olla aika saatanan surkea todistus ettei suomessa lukioon pääse. Suomessa pääsee lukioon jopa apukoulusta (tiedän tapauksen)
Mielestäni se että on selvät tavoitteen mielessä peruskoulun jälkeen, niin että osaa jo silloin valita sen alan jota haluaa lähteä opiskelemaan on paljon parempi kypsyyden merkki, kuin se että joko vanhempiensa painostuksesta, tai ihan vaan sen takia ettei tiedä mitä muutakaan haluaisi tehdä menee lukioon.
Toki amiksessa on muutama sellainen linja joihin noita jo koulussa syrjäytyneitä yleensä päätyy, mutta harvoinpa ne sielläkään kauaa viihtyy.
Edellisten takia en kuitenkaan väitä että amiksen aloittavat olisivat yleisesti lukion aloittavia kypsempiä.
Mutta kyllä tuo väite lukion aloittavien jonkunlaisesta kysyydestä on silti lähinnä huvittava.
Kyseleppäs vaikka aikas kuluks niiltä lukion alottavilta, että mikä susta tulee isona?
Voi olla yllättävän hiljasta...
Amiksen käynyt AMK:sta valmistunut...
Et tajunnut ollenkaan pointtiani. Ja esimerkiksi kaupungissa, jossa itse asun, pitää lukioon päästäkseen olla keskiarvona noin 7. Se ei tosiaankaan ole kaikilla sitä luokkaa!! Tarkoitin tulevaisuuden miettimisellä lähinnä sitä, että yläasteella elämänsä ranttaliksi laittavat eivät mieti, että pitää olla edes jonkinlainen todistus, että olisi enemmän kuin yksi vaohtoehto opiskelupaikan suhteen. He kun eivät ajattele tulevaa kovinkaan paljoa. Moni lukioon menevä taas tiedostaa etukäteen jo, että hei, minullapas ei ole tässä selkeää kuva siitä, nihin ammattiin haluaisin. Joten pitääpä kai mennä lukioon ja tehdä myös töitä sen edellyttämällä tavalla.
Itse väität, että kypsyyden merkki on se, että sinulla on toiveammatti jota tiedät haluavasi tehdä loppuelämäsi, jo n. 16v iässä. Noh, monilla yläasteilla on niin, että oppilaat eivät saa tarpeeksi tietoa mahdollisuuksista tulevaisuutensa nähden. On aika vaikeaa alkaa miettimään eri vaihtoehtoja, kun ei välttämättä tiedä mitään niistä.
Mainitsin myös kirjoituksessani sen, että on monia sellaisia ihmisiä, joilla on toiveammatti, johon päästäkseen heidän on syytä mennä ammattikouluun, eikä lukioon. Toki he voisivat mennä lukioonkin, mutta mitä järkeä, kun he saavat ammatin ammattikoulusta. Helpommallahan he niin pääsevät. Ja he ovat voineet olla vaikkapa kympin oppilaita yläasteella.
Mutta totuus on se, että lukioon pitää yleisesti olla parempi keskiarvo kuin ammattikouluun, mikä on ihan ymmärrettävää, koska lukio on yleissivistävä laitos, ja siellä jatketaan enemmän samoilla linjoilla kuin amiksessa. Moni on unohtanut yläasteella, että hei, oppimassahan täällä koulussa ollaan, ja kun sitten ysillä huomataan, että todistus on sellainen jolla ei pääse vaikkapa lukioon, niin sitten mennään joko amikseen jollekin linjalle, jolle nyt edes jotenkuten voi kuvitella menevänsä, tai sitten mennään kymppiluokalle korottamaan arvosanoja.
Nuo ihmiset tajuavat asiat liian myöhään, koska ovat puuhanneet mitä lapsellisimpia juttuja koko yläasteen ajan opiskelemisen sijaan. Näitä ihmisiä on moni ammattikoulu pullollaan. Niin se vain on.
Itse menin lukioon, koska mikään ammattikoulussa tarjottavista limjoista ei minua kiinnosta lähes ollenkaan. Lukion käyneenä minulla on sitten ovet taas avoinna useaan paikkaan, ja voin sitten miettiä että mitä oikeasti haluan tehdä. Mielummin istun sen kolme vuotta lukiossa, kuin menen ammattikouluun ja hankin sellaisen ammatin, jota en todellakaan halua tehdä loppuelämääni.
Koulumenestyksen perusteella ei voi suoraan vetää johtopäätöksiä ihmisen älykkyydesta, saati sitten henkisestä kehityksestä. Joillakin lukiolaisilla todellakin nousee vähän liikaa hattuun ja aika usein nämä ovat jostain syystä tyttöjä. Itse katselen lähinnä huvittuneena niitä lukiolaisia jotka luulevat olevansa jotain, koska opiskelevat nyt lukiossa, vaikka fakta on se, että jokainen pääsee nykyään lukioon halutessaan.
Terveisin YO -03
Jokainen joka lukioon haluaa ei todellakaan sinne pääse. Tai no ehkä pääsee, mutta ei välttämättä halua muuttaa sen takia aivan toiselle puolelle Suomea ihan vaan sen takia, että jossakin on joku lukio, johon on mahdollisuus päästä.
Ja jos vaikkapa yläasteikäinen ryyppää kaiket viikonloput, vetää röökiä jossain koulun nurkan takana, haistattelee opettajille ja ivaa toisia koulun oppilaita mitä törkeimmillä tavoilla vaikkapa jonkinlaisen erilaisuuden takia, niin onko tällainen ihminen henkisesti kovinkin korkealla kehitysasteella?! Minusta ei. Jos sinusta on, niin hyvä niin.
Itselläni ei ole koskaan noussut hattuun se, että olen lukiossa, koska lukio on yleisestikin ottaen yliarvostettu. Mielestäni lukiossa olemisessa ei ole mitään niin kovin kummoista.
Ja mitä älykkyyteen tulee, niin onhan ihmisiä, jotka eivät tajua vaikkapa lukion pitkästä matematiikasta mitään, hyvä jos tajuavat lyhyestäkään, vaikka kuinka yrittäisivät. Joku ihminen voi olla älykkäämpi kuin toinen, esimerkiksi ratkaistessaan matematiikan tehtävää. Mutta älykkyyttäkin on monenlaista, ja se, että osaat ratkaista matemaattisia pulmia paremmin kuin toinen, ei tarkoita sitä, että olet kaikin puolin älykäs tai älykkäämpi kuin toinen. Toki esimerkiksi matemaattisia lahjojaan voi jossain määrin kehittää, mutta asia vain on niin, että toisille tätä älykkyyttä on suotu enemmän kuin toisille. Ja ne, joilla on tällaisia älynlahjoja, pärjäävät usein paremmin koulussa, ja siksi ehkä menevätkin lukioon.
Se ei kuitenkaan ole ihmisen mitta. Enkä niin ole missään vaiiheessa väittänytkään.
En tiedä oliko tarkoituksenasi kärjistää, mutta matematiikka on ehkä kaikkein huonoin esimerkki älykkyyttä osoittavasta aineesta. Matemaattinen lahjakkuus on nimittäin erittäin kapea älykkyyden osa-alue, mistä johtuu, ettei matemaattinen lahjakkuus todellakaan ole mikään älyn tae (kuten ei toki ole matemaattinen lahjattomuuskaan mikään tyhmyyden tae). Matematiikka vaan on omiinkin kokemuksiin perustuen todella hassu aine - jotkut osaavat, toiset eivät, ja esimerkiksi päädyin omalle alalleni juuri siksi, etten koskaan ollut matematiikassa erityisen hyvä (olen lukenut aikoinaan pitkän matikan), mutta kuuluin siihen porukkaan, joka todella hallitsi muut luonnontieteelliset aineet kuin omat taskunsa, mikä sinänsä on erikoista, mutta osoittaa hyvin, kuinka kapea ala matematiikkakin on. Ainakin omana lukioaikanani kiinnitin huomiota siihenkin, että matikassa hyvin pärjäävät eivät välttämättä kuitenkaan ymmärtäneet esimerkiksi fysiikan teoriapuolta, eivätkä näin ollen osanneet juurikaan ratkaista fysiikan tehtäviä, joita taas me lääkikseen päätyneet tumpelot ratkoimme tuosta vain (omasta kaveripiiristä päätyi lääketiedettä lukemaan moni matematiikassa keskinkertainen, mutta muita luonnontieteitä taitava).
Toinen yleinen harhakäsitys on, että kielellinen lahjakkuus ja matemaattinen lahjakkuus ovat jotenkin toisensa poissulkevia. Itse muistan monia sekä matematiikassa että kielissä hyvin pärjännyttä kaveria. Itsekin kirjoitin aikoinaan äikästä ja kahdesta pitkästä kielestä laudaturin, vaikka jo tuolloin pidin itseäni pääasiassa luonnontieteilijänä.
Toki näitä tietynlaisia monilahjattomuuksiakin on, mutta heidänkin kohdallaan on ehkä aiheellista miettiä, onko lukio sittenkään oikea ratkaisu. Omasta ylioppilaaksitulostani on aikaa jo kymmenen vuotta, mutta suhtautuminen lukioon ei näytä muuttuneen millään tavalla. Sama El-dorado-status sillä vieläkin tuntuu peruskoulunsa päättävien nuorten keskuudessa olevan.
Kommenteistasi muuten paistaa läpi tietynlainen tekopyhyys, mikä ehkä johtuu siitä, että olet nuori ja ilmeisesti myös lukiossa menestyvä (ja äskettäin aloittanut?).
Noh, ei muuta kuin hauskaa joulunodotusta teille pilteillekin.
Vai että tekopyhäkin vielä.. Saisiko toki perusteluja tuolle? Ja itse en itseäni enää kovin "PILTTINÄ" pidä, joskaan eivät kovin monet muutkaan sitä tee. Ikää on kuitenkin aivan kohta tuo 18v.
Tekopyhää on lähinnä sanoa lähes kaikkia itseään nuorempia pilteiksi; itse ainakin käsittäisin piltillä jonkun 0-5-vuotiaan. Emmehän me nuoretkaan sano kaikkia itseämme vanhempia vanhoiksi kävyiksi tai muuksi sellaiseksi.
Mitä koulumenestykseeni tulee, ihan hyvin on tämä lukio mennyt, kun olen jaksanut jonkin verran tehdä töitä sen eteen. Kielet sujuvat parhaiten, muiden aineiden kanssa saa töitä tehdä ihan tosissaan.
Sinulla saa toki olla oma mielipiteesi asioihin, mutta niin on niihin oikeus myös minulla ilman, että joku tulee minua niiden perusteella arvostelemaan "tekopyhäksi piltiksi." Varsinkaan joku, joka ei minua tunne.
On mahdollista, että hieman kärjistin esimerkeissäni, mutta jos siihen pitää takertua sen sijaan, että miettisi, mitä todella olen yrittänyt ajatuksillani viestittää, niin syytä olisi miettiä että josko itsessä(kin) sitten asustaa pieni riidanhaluinen piltti...?
Pidin sinua fiksumpana, mutta ilmeisesti aiheettomasti. No ei siinä mitään, olen minäkin ollut "aivan kohta 18v". Ihmetyttää vain, että vedät vesimelonin nenääsi, koska pidän kommenttejasi tekopyhinä. Vielä enemmän sinua tuntuu ärsyttävän "piltti"-nimitys, mitä en käsitä, koska en todellakaan käyttänyt nimitystä vihamielisessä mielessä. Ettei vain olisi näin, että kommentissani olisi jotakin perää?
Eniveis, pyydän anteeksi jos loukkasin, ei ollut tarkoitukseni. Vastauksesi meni melkoisesti asian vierestä.
[Kirjoittaja on erikoistuva lääkäri]
Itse en juurikaan mennyt lukioon miettimään mitä haluan tehdä. Lähinnä menin lukioon sen yleissivistävän koulutuksen takia. Minulle oli pienestä pitäen itsestäänselvyys, että menen lukioon, siksi en edes tiedä paljoa amiksen mahdollisuuksista. Mutta sen, mitä olen omista entisistä yläasteen aikaisista luokkatovereistani huomannut on se, että ne "kapinoijat", jotka pärjäsivät yläasteella huonosti menivät amikseen, ja ne hiljaisemmat tyypit ketkä pärjäsivät koulussa hyvin, eikä ollu tarvetta kapinoida, menivät lukioon. Lisäksi monet kavereistani tiesivät jo melko pian, että haluavat esim. kauppakorkeaan, oikikseen, lääkikseen... mihin ammattikoulusta ei ihan yhtä helposti pääse. Itse opiskelen tällä hetkellä politiikkaa ulkomailla, ja veikkaan että tuskin olisin ainakaan suoraan ammattikoulusta tänne päässyt.
Tuota teiniksi nimittelyä ( siis ilkeilymielessä) kuulee kyllä nykyaikana ihan tarpeeksi, sillä tarkoittaen, että ihminen on täysi kakara ja typerys jne. Tietty leima sillä nimityksellä kuitenkin on. Piltti viittaa kyllä käsittääkseni melkein samaan suuntaan. Ja mietippä, kovinko moni 18-vuotias pitää tästä nimityksestä?! Ja kun väität, että nimitys ei ollut "vihamielinen", niin ehkä ei ollutkaan, mutta irvaillahan sinä sillä halusit.
Paljon ikäisekseni kokeneena en pidä itseäni niin kovin pilttinä, ja moista nimitystä en itsestäni ole koskaan miltään suunnalta kuullut. Ehkäpä pikemminkin niin, että tämä "piltteys" on minulta jäänyt väliin, kun olen joutunut asioista ottamaan vastuuta niin nuorella iällä. Mutta en kuitenkaan usko, että tämä "piltti-vaihe" on minuun silti nyt iskenyt. :D (Hieman varsinaisen aiheen vierestä tämä, mutta kuitenkin.)
Mielestäni rasittavia ovat ihmiset, jotka tekevät tuollaisia johtopäätöksiä ilman, että tuntevat ihmistä alkuunkaan. Mielipiteilläni ja mielikuvillani on kuitenkin perusta, eivätkä ne ole mitenkään tuulesta temmattuja.
Itse kummasti halusit korostaa sitä, että itse olet oikein erikoistuva lääkäri.. Mistähän johtuu?
Mutta kuitenkin, toki saa sinullakin edelleenkin olla mielipiteesi, ja saat vetää aivan millaisia johtopäätöksiä haluat.
"Paljon ikäisekseni kokeneena en pidä itseäni niin kovin pilttinä"
80% teineistä on mielestään kokenut paljon elämässään ja 90% teineistä on mielestään keskimääräistä kypsempi.
Teineillä on kovat luulot itsestään.
Lukioon todellakin pääsee kuka vaan. Sellaisia lukioita on paljon eri puolilla Suomea. Joku voisi sanoa ettei kaikilla ole mahdollisuuksia yliopistoon, vaikka pärjäisivät koulussa, koska omassa kylässä ei ole yliopistoa eikä halua muuttaa pois kotoa. Sieltä kotoakin voi muuttaa pois jos opiskelut sitä välttämättä vaativat. Vuodesta toiseen osalla lukiolaisista näyttää nousevan hattuun.
En tosiaankaan aio alkaa kertomaan koko Suomen kansalle, mitä sitä oikein on elämässäni tapahtunut. Se riittää että itse sen ainakin tiedän. En pidä itseäni mitenkään tavallista kypsempänä, mutta kypsänä kuitenkin. Mistäpä muuten nuo prosenttiluvut, oletkos jonkun tutkimuksen oikein tehnyt? ;) Kuten sanoin, olen paljon joutunut vastuuta jo nuorena ottamaan sekä itsestäni kuin myös muistakin ihmisistä, vanhemmista ja nuoremmista. Kyllä se jossakin näkyy, sen olen kuullut sanottavankin moneen kertaan.
Mutta kuten sanottu, en ole niin kovin kiinnostunut siitä, mitä te "aikuiset" täällä minusta ja henkisestä kyspyydestäni ajattelette.
Ja mitä tulee lukioon pääsemiseen.. Kaikki eivät tosiaankaan pääse lukioon, sillä kaikissa kaupungeissa kun ei todellakaan ole sellaisia lukioita, joihin millä tahansa keskiarvolla pääsee. Ja kaikki eivät välttämättä vielä 15-16 vuoden iässä ole valmiita muuttamaan toiselle puolelle Suomea lukiossa opiskelua varten. Itse en ainakaan olisi ollut. Sitten kun on lukio käyty, niin on jo vanhempi ja aikuisempi, ja on helpompi pohtia sitä toiseen kaupunkiin muuttamistakin. Ja yleensä se onkin edessä suurimmalla osalla.
kyllä jokainen halukas pääsee lukioon. Opetushallituksen kevään 2003 tilastojen mukaan ensisijaisista lukioon hakijoista valittiin 92.98%
Että ei se lukiooon pääsy sinällään mikään meriitti tai laadun tae ole.
oli tuota perustelua mukana. :) Ja lukio ei tosiaankaan ole laadun tae, siitä olen samaa mieltä, koska omasta lukiostammekin löytyy niitä, jotka eivät vieläkään ymmärrä että mitä se opiskeleminen noin käytännössä tarkoittaa. Valittavat vaan opettajille kun on liikaa kokeita ja kaikkea ja ei mukamas ehdi jne. Mutta kyllä ainakin omasta kaveripiiristäni jäi useampi lukioon halunnut ilman opiskelupaikkaa. Onneksi tuo prosenttiluku kuitenkin on noin suuri.
Ja onhan kaupungeissa eroa, joissakin kaupungeissa on lukioita, joihin pääsee helpommin, ehkäpä koska lukioita on joissakin kaupungeissa enemmän. Mutta edelleen vaan mietin, että kuinka moni 15-vuotias on valmis muuttamaan toiselle puolelle Suomea päästäkseen johonkin lukioon.. Ehkäpä jotkut sitten ovat :)
Ai et ihan suoraan? No mitä sanoo sinulle se että lukio ja ammattikoulu antavat yhtäläiset jatko-opintokelpoisuudet 3-asteen oppilaitoksissa, sillä erotuksella, että lukiolainen ei voi siirtyä suoraan työelämään.
Ei ilmeisesti paljoakaan. Nykyaikana valkolakin saaneilla ei ole etuajo-oikeutta. Mutta jos tykkää ajatella, tosin minun ei tarvinnut.. minusta tuntui että miten joku tyhmä ei voi tuota asiaakaan osata.(Siis kun istuin lukiossa)
itse valitsin lukion, koska en löytäny sopivaa linjaa amitsusta...ei ollu vielä varmaa tietoa tulevaisuuden toiveammatista ja menin lukioon miettimään. en kadu ja koska asun kaupungissa jossa tehdään paljon yhteistyötä koulujen välillä ajattelin mahdollisesti suorittaa kaksoistutkinnon ja ottaa amitsun kursseja tai siis opintoviikkoja ens vuonna. mulla itelläni osa kavereista valitsi amitsun ja nykyään lähinnä v**tuilee siitä että "meilläpä ei amitsussa oo rankaa, te vain raadatte lukiossa..." ja sitä rataa... vapaaehtoinen valinta, hei haloo!
Älkääpä nyt riidelkö hiekkalaatikolla siitä, kummalla on komeampi ämpäri. Tosiasia on, että molempia kautta voi kouluttautua kätevästi haluamaansa ammattiin ja opintojaan jatkaa vaikka tohtoriksi saakka, jos vain haluja ja motivaatiota riittää.
Tärkeintä on, että itse tietää, mitä haluaa tai mille alalle kyvyt parhaiten soveltuvat. Kaikkien ammattien ja koulutustasojen osaajista on tarvetta, vaikka työpaikkojen tarjonta kausittain vaihteleekin.
"molempia kautta voi kouluttautua kätevästi haluamaansa ammattiin"
-> Väärin, lukiosta et saa pätevyyttä mihinkään ammattiin. Tosin pääset minne tahansa jatkokoulutukseen, jos vain olet jaksanut päntätä parempia numeroita kuin 5.
"molempia kautta voi kouluttautua kätevästi haluamaansa ammattiin" = totta. "Setä" tuskin tarkoittikaan, että ammatin saa heti lukion jälkeen, vaan että lukionkin käynyt voi kouluttautua samaan ammattiin kuin ammattikoulun valinnut. Lukion käyminen ei luo minkäännäköisiä esteitä mihinkään opiskelupaikkaan pääsemiselle. Siispä molempia KAUTTA, korostan sanaa kautta, voi kouluttautua haluamaansa ammattiin. Jos et ymmärtänyt.
"Väärin, lukiosta et saa pätevyyttä mihinkään ammattiin. Tosin pääset minne tahansa jatkokoulutukseen, jos vain olet jaksanut päntätä parempia numeroita kuin 5. "
Mitä vielä valitat ja jaksat selittää saman asian uudelleen kun hänkin sen kerta teki, minä selvensin, sinä selvensit. Jos käytetään että "Lukion tai ammattikoulun kautta pääset ammattiin"
syntyy väärinkäsitys että kun menen lukion "kautta" pääsen ammattiin, ja myös se oikea käsitys kun menen ammattikoulun "kautta" pääsen ammattiin.
Sama tilanne on myös tässä:
"Lukion ja ammattikoulun kautta pääset ammattiin."
Eli jos lause olisi "Kun käyt...**** ", se tarkoittaisi, että käyt kummankin kautta, et jomman kumman tahansa.
Mutta moista ilmausta voi käyttää, jos selittää menevänsä vielä yliopiston tai AMK:n "kautta" ammattiin. Eli oikeakielisyys.
Käyttämäni ilmaus oli tarkoituksellisesti "...molempia kautta voi kouluttautua kätevästi haluamaansa ammattiin..."
Ja koska Setä on paitsi varttunut ja virttynyt, on hän myös täysin tietoinen koulutuksen nykyreiteistä, jos kohta aiemminkin vallinneesta tilanteesta.
Näin on täysin tiedossa myös se, ettei pelkästään ammattikoulua käymällä pääse esimerkiksi insinööriksi tai maisteriksi, mutta kylläkin kokiksi tai koneistajaksi, tai pelkällä lukiolla mihinkään ammattiin, vaan jatkokoulutusta tarvitaan.
Mutta mikä on tärkeää, kummankaan reitin valitseminen ei sulje pois tai edes merkittävästi hankaloita jatko-opintoja mihinkään ammattiin, jos vain motivaatiota riittää.
...että lukio antaa paremmat valmiudet elämään, sivistävän koulutuksen ja mahdollisuudet pyrkiä sinne minne mieli vetää. Lukio ei ole niin ylivoimainen, nämä ammattikoululaisetkin olisivat selvinneet, jos he vain kehtaisivat vaivautua lukemaan. Ammattikoulusta he saavat itselleen löysän paikan opiskella muutamaksi vuodeksi, mutta ammattikorkeassa tilanne on jo taas toinen. Aiheesta riittää takuulla mielipiteitä, tässä vain yksi.
Löysä opiskelupaikka, amiska? Ei voi pitää paikkaansa. Siellä hankitaan käytännöllisiä taitoja työelämästä ja kiivetään loppujen lopuksi korkeammalle oksalle, jos pääsee töihin.
Lukiohan se löysä vasta onkin, kursseilla istuu tyhmiä ihmisiä, jotka luulevat jokaisen asian olevan niin tärkeää elämän kannalta. Itse en ole avannut kirjoja pitkään aikaan ja saan 9, 8, 7 numeroita. Turhaudun jumalattomisti kertaamisista, päivänselvien asioiden monimutkaiseksi tekemisestä, ainaisista teorioista ja kaavoista, joilla et saa tehtyä lasta etkä paskaa, etkä killingin killinkiä, kun saat valkolakin päähäsi.
Nämä ihmiset kärsivät vielä 10 tunnin univajeesta joka kasvaa exponentaalisesti joka viikko.
Ammattikouluun mahtuu monen sortin tallaajaa.. sinne siis... viisaat toteuttamaan itseään, mikään ei tunnu niin hyvältä kuin että saa tehdä sitä mikä todella kiinnostaa ja on palkitsevaa. Numerot eivät ole palkinneet minua enää pitkään aikaan.. ne ovat vain akateemikkojen miehen/naisen mitta ja ÄÖ:n perusta.
Mitenkähän moneen kertaan olen kuullut ammattikoululaisen suusta seuraavaa: "Miten sä jaksat olla lukiossa, siis siellähän pitää päntätä jne koko ajan, meillä on just rentoo"..
Kyllä lukiossakin joskus alkaa rasittamaan, kun siellä on sellastakin porukkaa, joka istuu vaikkapa ruotsin tunnilla käsittämättä vieläkään, miten taipuu "ykkösryhmän säännöllinen verbi." Mutta jos lukiossa haluaa pärjätä, on siellä töitä tehtävä. Ja erityisesti työmäärää lisäävät kaikenlaiset omatoimiset vapaa-ajalla tehtävät työt, tutkielmat jne.
Mutta kyllä ammattikoulussa aika vähällä pääsee, ainakin suurin osa niin antaa ymmärtää, jotka siellä opiskelee.
Tarkoitin tyhmillä ihmisillä sellaisia, jotka lukevat esim. ruotsin kunnolla, osaamatta kyseenalaistaa sen tärkeyttä. Eli jos on ihmisiä , joilta ei väänny nämä ekan taivutusluokan sanat, he eivät ole tyhmiä. He ovat laittaneet "toisen kotimaisen" boikottiin. Itse tein sen vuosia sitten kun tajusin sen hyödyttömyyden.
Ja mitä on sellainen työ, missä opetellaan kirjasta teorioita teorian perään, kokematta mitään konkreettista ja saamatta aikaan mitään hyödyllisen konkreettista.
No kumpiko lämmittäisi kädessä enemmän, YO - todistus ja ei pätevyyttä ammattiin, vai kokin pätevyys ja työpaikka olisi tiedossa samasta kaupungista. Palkka olisi ensin alhaisempi mutta kohoaisi 2000 e /kk
Mutta onhan se totta ettei monenkaan amislaisen tulevaisuus heti ole noin ruusuinen.
"No kumpiko lämmittäisi kädessä enemmän, YO - todistus ja ei pätevyyttä ammattiin, vai kokin pätevyys ja työpaikka olisi tiedossa samasta kaupungista."
noista vaihto-ehdoista ottaisin ne yo-todistuksen, koska minua ei pahemmin kiinnosta kokin pätevyys
se miksi minua ei kiinnosta kokin hommat johtuu siitä että se työ ei ole minusta kovinkaan mielenkiintoinen. tietty jonkun toisen mielestä se voi olla hyvinkin mielenkiintoinen työ.(tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö sitten osaisi tehdä itselleni ruokaa)
"Ja mitä on sellainen työ, missä opetellaan kirjasta teorioita teorian perään, kokematta mitään konkreettista ja saamatta aikaan mitään hyödyllisen konkreettista."
teoriaa sovelletaan käytäntöön ja käytännöstä sovelletaan uusia teorioita. eli ne kulkee käsi kädessä. jotkut hommat on todella vaikea tehdä käytännössä jos ei tiedä yhtään mitään asiasta teoriassa. kemisti/fyysikko voisi olla vaikka yksi esimerkki.
Olen itse töissä automaatiotekniikan puolella vääntämässä sellaisia yhtälöitä, joista varmaan joku olisi sanomassa, että ne ovat täysin turhaa teoriaa. Paitsi että ilman näitä yhtälöitä koko järjestelmää ei olisi saatu toimimaan.
Sama pätee hyvin moniin arkipäivän asioihin, kuten radio, puhelin, cd-soitin, tietoverkot jne., jota ei ilman "turhaa teoriaa" olisi koskaan syntynytkään. Joten pidän edelleenkin teoriaa ja sen hyvää osaamista hyvinkin käytännöllisenä.
No minua kiinnostaisi yhtälöt jos tunnelin päässä odottaisi insinöörin paperit. :D Mutta kun olen sellainen ihminen , pessimisti, en osaa ajatella laajakatseisesti tulevaisuuteen.
vai että pääsee ylemmälle oksalle? annat siis sellaisen kuvan, että amiksesta tulee menestyneempiä ihmisiä työelämään?
ota minkä tutkimuksen tahansa esille niin keskiverto yo tulee pärjäämään elämässä paremmin kuin keskiverto ammattikoululainen tai vastaava. lukio on vain välietappi korkeakoulujen lukutempoon. myönnän et valkolakilla ei paljoa tee, toisaalta lähtöpisteitä ko. kokeesta saa runsaasti moneen jatko-opiskelupaikkaan pyrkiessä.
ja vielä tosta palkasta : 2000e kuukaus (mikä on siis varsinaisesti olisi palkka muutaman vuoden kuluttua) teette töitä todennäköisesti noin 5-6 vuotta aiemmin kuin akateemikot eli tienaatte noin 22000 vuodessa ja ton ajanjakson aikana noin 110000-132000. jos akateemikko taas suorittaa kauppatieteiden maisterin tutkinnon hän saa ALKUPALKAKSI keskimäärin noin 3500 e kuussa. työelämässä nouseminen taas kuuluu kuvaan, joten voit kyllä itsekin laskea että kauhean kauaa ei kulu eron kuromista umpeen..
mut ei siinä mitään, jos nauttii oikeasti työstä johon koulutetaan ammattikoulussa niin siitä vaan. työssä tärkeintä nimittäin ei ole palkka vaan se mitä siitä saa irti.
Kummalta vaikuttaa kun aina kaikkea perustellaan palkan suuruudella.
Aina ei heti tarvitse olla maisteri! Oudoksun nykyajan meininkiä.. on väärin, että ihmiset tähtäävät aina huipulle, kun niin on tehnyt moni muukin jo vuosikymmenet aikaisemmin. Sanomalehdessä oli kirjoitus 27 v. naisesta jolla on oikeustieteen tutkinnot takana, ei vakituista työtä, ei omaa perhettä. Siinä se loistava tulevaisuus.. Häneltä vaadittiin TYÖKOKEMUSTA , jota hänellä ei ollut. Työtä ei satanut taivaasta.
Tällainen on edessä aika monella, ei ehkä heti, ei ehkä huomenna, ei seuraavana vuonna, mutta se on väistämätöntä.
Ammattikoulu ei millääntavalla ole huono sijoitus.
"Sanomalehdessä oli kirjoitus 27 v. naisesta jolla on oikeustieteen tutkinnot takana, ei vakituista työtä, ei omaa perhettä. Siinä se loistava tulevaisuus.."
se että onko perhe vai ei välttämättä pahemmin riipu koulutuksesta. tosin joskus tuntuu siltä että siihen pitäisi saada jokin koulutus, eli pitää olla pätevöitynyt asiaan että saa tehdä kakaroita. :) (en jaksa vatkoa vielä sellaista vaihto-ehtoa että hän ei edes haluiskaan perhetta. on sellaisiakin olemassa..)
ei henkilöllä joka on juuri päässyt ammattikoulusta ole helppoa jos joka paikkaan vaaditaan työkokemusta vähintään neljä vuotta. Eipä hänellekkään varmaan sada työpaikkaa taivaasta ;)
niin tuo on väistämättä edessä. mut korkeakoulut ovat valtion laitoksia ja näin ollen valtio voi puuttua peliin (ja tulee todennäköisesti puuttumaan) vaikeuttamalla opiskelijoiden pääsyä laitoksiin sisään -> mikä vähentää valmistuneita.
Lukiolaiset eivät todellakaan ole tyhmiä, ellet puhu itsestäsi. Millä perusteella muka pystyt todistamaan, että ammattikoululaiset ovat fiksumpia? Miksi olet valinnut lukion, jos se mielestäsi on niin surkea paikka kuin annat ymmärtää?
Poikaystäväni on ammattilukiossa. Kun ammattijakso alkaa, hänellä jää jakson aikana tunteja pois, kun tietty määrä on istuttu koulussa. Mistä tämä kertoo? Helppoudesta ja sitähän ammattikoululaiset hakevat.
Lukiota ja ammattikoulua ei oikeastaan kannata verrata, puhutaanhan niin erilaisista oppilaitoksista. Valkolakki tuo aikanaan, jos rohkeus ja jaksaminen riittää, oikean rahasammon, jos ja kun saa töitä korkeista viroista.
Valkolakilla saa pyyhkiä perseen heti kun siirryt työmarkkinoille.
Et muista puoliakaan siellä käydyistä asioista, eikä sinulla ole pätevyyttä mihinkään ammattiin.
Valkolakilla et voi tehdä kuin lyhyitä hanttihommia, kun esim. media-assistentin papereilla ja taidolla voit päästä hyvinkin pitkälle. Ja ammattikouluun ei opiskelu todellakaan katkea, sieltä pääsee korkeakouluihin ja yliopistoihin, eli nykyaikana ei valkolakin saaneilla ole mitään etuoikeuksia.
Väitteesi siitä, että valkolakki voi jossain vaiheessa olla todellinen rahasampo, olet kyllä aikamoinen sampo itse! Sillä sinä et rahaa tee vaikka kovasti haluaisit, se ei anna edellytyksiä työelämään saatikka elämään yleensä. Se rohkaisee vain opiskelemaan eteenpäin yliopistossa, mutta monenkohan kantti tuollaista putkea kestää? Ja monikohan todella iskee siihen rahasampoon jos suomessa eivät edes korkeasti koulutetut ansaitse kunnolla rahaa tai eivät saa töitä.
Siis työelämässä haetaan todellisia alansa osaajia, ei nippelitiedon hallitsijoita. Vaikka sekään ei ole pahitteeksi. Otetaan esimerkiksi Soneran pääjohtaja, nimeä en muista, ei ole istunut päivääkään lukiossa ja on aikamoinen rahasampo! Olisi vaikka muille jakaa!
Pian se arki koittaa sullekin.
Ja sinähän tiedät mitä MINÄ tulen muistamaan tulevaisuudessa. Lukiosta ei haetakaan pätevyyttä ammattiin, jos et ole sattunut huomaamaan. Sitä varten mennään ammattikouluun hakemaan niitä ns."alan osaamisentaitoja", millä sinä kutsut tätä.
Minulla on tavoitteita, sinulla niitä ei näemmä ole. Jos jotain haluaa, niin siihen tulee pyrkiä tarmokkaasti. Sinä ehkä luovuttaisit kehittäessäsi itseäsi, minä en.
Minulla on tavoitteita, minulla on haaveita, minulla on suunnitelmia. Sitähän sinä et ilmeisesti voi yhdistää minuun, koska minustahan tulee amis! Eihän heillä ole tavoitteita? Niinkö? Opiskelu ei lopu ammattikouluun, ainakaan minun osaltani. Sinun on turha tulla vetelemään mitään johtopäätöksiä sen pohjalta mitä olen täällä kirjoitellut.
Yksinkertaisesti, en luovu mistään. Mitä sinä pidät tavoitteenasi, ei ole minun tavoitteeni. Mene itseesi ja kysy itseltäsi, että mitä elämältäsi todella haluat. Toivottavasti saat oikean vastauksen.
Sitä ei kirjoitustesi perusteella uskoisi. Saattaapa ammattikoululaisillakin olla tavoite: Kunhan saa rahaa sen verran, että elää. Valitettavan monella ammattikoulu on elämän viimeinen koulu. Olen iloinen puolestasi, jos kerran jatkat eteenpäin. Itse olet antanut kuvan itsestäsi, älä toisia ala siitä syyttelemään. Mitä varten keskustelupalstat ovat? Jotta voidaan tehdä johtopäätöksiä ja antaa vastaväitteitä.
Samat sanat sinulle, mene itseesi, mieti mitä puhut ihmisille. Minä tiedän mitä haluan, sitä ei minun ei tarvi miettiä. Eikä sinun tarvitse sillä vaivata pikku päätäsi!
Minä kyllä olen ilonen kun saa heti aamutuimaan väitellä.
Sinulle siis kaikki on rahasta kiinni? Ja lukiossakin sinä istut vain rahan takia, koska saat siitä sen jälkeen itsellese rahasammon! Jos kerrankin menet työvoimatoimistossa käymään, niin papereissa kysytään ammatillista tutkintoa ja pätevyyttä. Lukiolla saat ruksattua vain yhden lisälaatikon yleissivistävän koulutuksen kohdasta.
Ja sitten kun etsitään niitä todellisia taitoja ja valmiuksia, sinulla menee sormisuuhun, kun toinen puoli, jossa kysytään ammattitutkintoa, jää tyhjäksi.
Itse en ole antanut itsestäni muuta kuvaa kuin sen, että lukio alkoi maistumaan puulta. Mikä siis tekee sen, ettet uskoisi sitä, että voin edetä tasantarkkaan samaa latua kuin sinä?
Sitten se yleissivistys ei ole 3 vuoden "istumatyön" ja kuuntelun takana. YO-tutkinto ei ole sen tae, että päässä olisi pitämistä. Uskoisit jo, kun tieto on kaikkien saatavilla.. sen hankkiminen luokkahuoneessa on järjetöntä. Ja kun se tieto ei tule lämmittämään kuin jotain aivolohkoa, et voi lämmittää sillä taloasi. Ja onko koskaan herännyt kysymys: Enkö minä jo ole tietoinen tästä asiasta?
Sinulle ei todellakaan makseta lukion jälkeen siitä , että olet jaksanut istua paikallasi kiltisti ja saanut paperit kouraan. Siitähän se istuminen vasta alkaakin, riippuu minne suuntaat.
Lukiota ei voi pitää edes tutkintona.. :)
Toisaalta: Nahkurinorsilla tavataan, siis helppoa elämää on kummankin turha odottaa :P
Alkaa mennä selittelyksi koko homma. En ole sanonut kertaakaan, että kaikki olisi vain rahasta kiinni. Sillä vaan nyt sattuu elämään täällä kalliissa Suomen maassa.
No jos lukiolaisena saan yleissivistyksen kohdalle ruksin, niin ammattikoululainen saa vain siihen ALKEELLISTEN ammattitaitojen kohdalle, ei sivistyksen. Lukiolainen hankkii ammattitaidon myöhemmin yliopistosta, jos sinne suuntaa, ammattikoululainen jää sille tielle. Ammattikoululainenkaan ei pärjää kehittämättä itseään elämässä, vaikka kuinka osaisi perusasiat. Lukiossa asiat käydään niin laajemmassa mittakaavassa, mistä ammattikoululainen ei tiedäkään.
Painotan edelleen, että EN OLE hakemassa lukiosta ammattitaitoja, vaan kunnon jatkomahdollisuutta yliopistoon ja sitä kautta työelämään. Haasteellisuutta hieman... Olen valmis istumaan vaikka 15 vuotta koulunpenkillä, kun tiedän että työ on sen arvoista.