Olen ollut lähes koko elämäni sinkku, muutamaa lyhyttä seurusteluyritystä lukuunottamatta. Olen ollu silti ihan tyytyväinen, en ole erityisemmin pitänyt suurimmasta osasta ihmisistä ikinä. Muutama kaverini on myös luonnehtinut minua energiseksi ja elämäniloa pursuvaksi.
Nyt sitten reiluna parikymppisenä tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni assipiirteiseen naiseen ja kun tajusin mistä oli kyse, koin tuon ihmeellisen asian, ensirakastumisen, ja tunne-elämäni mullistui aivan uudenlaiseksi. Ikävä kyllä tämä assinainen on jo naimisissa. Välillä luulin jo päässeeni tuosta rakastumisesta yli, vaan olin väärässä. Yhteen väliin olin tarkoituksella näkemättä tätä ihmistä melkein pari kuukautta, luulin että se auttaa, mutta havaitsin että se vain pahensi tätä ongelmaa.
Edeltävästä seurasi sitten masennus ja opiskelujen keskeytyminen. Tällähetkellä olen opiskelut keskeyttänyt työtön ja vakavasti masentunut, lisäksi väärinkäytän sillointällöin diatsepaameja ja unilääkkeitä alkoholin kanssa sammuttaakseni sisäisen tuskan. Enää mikään ei kiinnosta, ainoastaan ystävien seura. Mihinkään muuhun motivaatiota ei ole. Tässä on nyt sitten kituuteltu jo yli puoli vuotta.
Traagista, vai mitä? Kaikki menee perseelleen tunteiden takia. No en varmaan ole kuitenkaan ensimmäinen.
Muita assikohtalotovereita?
Nyt sitten reiluna parikymppisenä tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni assipiirteiseen naiseen ja kun tajusin mistä oli kyse, koin tuon ihmeellisen asian, ensirakastumisen, ja tunne-elämäni mullistui aivan uudenlaiseksi. Ikävä kyllä tämä assinainen on jo naimisissa. Välillä luulin jo päässeeni tuosta rakastumisesta yli, vaan olin väärässä. Yhteen väliin olin tarkoituksella näkemättä tätä ihmistä melkein pari kuukautta, luulin että se auttaa, mutta havaitsin että se vain pahensi tätä ongelmaa.
Edeltävästä seurasi sitten masennus ja opiskelujen keskeytyminen. Tällähetkellä olen opiskelut keskeyttänyt työtön ja vakavasti masentunut, lisäksi väärinkäytän sillointällöin diatsepaameja ja unilääkkeitä alkoholin kanssa sammuttaakseni sisäisen tuskan. Enää mikään ei kiinnosta, ainoastaan ystävien seura. Mihinkään muuhun motivaatiota ei ole. Tässä on nyt sitten kituuteltu jo yli puoli vuotta.
Traagista, vai mitä? Kaikki menee perseelleen tunteiden takia. No en varmaan ole kuitenkaan ensimmäinen.
Muita assikohtalotovereita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kai sen ymmärrät ettei nainen ollut sinua varten kun oli naimisissa. Tiedän, että se sattuu.
Kun on suuria tunteita, eikä saa vastakaikua. Eikä tajua lopettaa. Itsensä pettämistä pahimmillaan.
Assi?