mitkään lapsuuteni aikaiset jutut, joita yritän kertoa.
0Äänestä
alima
meidän lapsia on kiinnostanut kovasti. Heille oli parasta, kun iltapäivisin koulun jälkeen istuimme keittiön pöydän ääressä, kahvilla tai kaakaolla ja kerroin heille juttuja. Omasta lapsuudesta sekä myös vanhempieni aikaisesta sen mitä olin heiltä kuullut. Monia juttuja pyysivät kertomaan uudestaan ja uudestaan. Lapsenlapset ovat sen verran vielä, tai ainakin toinen pieniä, etteivät kovin pitkään juttuun jaksa keskittyä, mutta pieninä annoksina kylläkin. Kerron usein siten, et kun jotain tehdään tai puhutaan jostain, niin saatan mainita, et miten ennen tehtiin jne. kyllä heitäkin tuntuu kiinnostavan, tai heistä se on ihan jännää, et ennen on ollut niin erilaista. Eihän ne pienet esim. voi ymmärtää, ettei ole ollut kännyköitä tai tietokoneita ym. koska heillä ne on ollut aina. Kehitys on mennyt niin nopeaa vauhtia, että meidän elinaikana on muuttunut lähes kaikki, tekniikan alueella ja monessa muussakin.
0Äänestä
Mietteliäs U
alima kirjoitti:
meidän lapsia on kiinnostanut kovasti. Heille oli parasta, kun iltapäivisin koulun jälkeen istuimme keittiön pöydän ääressä, kahvilla tai kaakaolla ja kerroin heille juttuja. Omasta lapsuudesta sekä myös vanhempieni aikaisesta sen mitä olin heiltä kuullut. Monia juttuja pyysivät kertomaan uudestaan ja uudestaan. Lapsenlapset ovat sen verran vielä, tai ainakin toinen pieniä, etteivät kovin pitkään juttuun jaksa keskittyä, mutta pieninä annoksina kylläkin. Kerron usein siten, et kun jotain tehdään tai puhutaan jostain, niin saatan mainita, et miten ennen tehtiin jne. kyllä heitäkin tuntuu kiinnostavan, tai heistä se on ihan jännää, et ennen on ollut niin erilaista. Eihän ne pienet esim. voi ymmärtää, ettei ole ollut kännyköitä tai tietokoneita ym. koska heillä ne on ollut aina. Kehitys on mennyt niin nopeaa vauhtia, että meidän elinaikana on muuttunut lähes kaikki, tekniikan alueella ja monessa muussakin.
Niin, tässä se vitsi piilee, meillekin on ollut kaikikki (radio, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri.. Leevi and the Livings), jo niin pitkään normaalia käytäntöä, vaikka kun ajattelee, ei se aika niin hirveän pitkä ole.
Miten meidän jälkipolvet voisivat meitä ymmärtää ?
Joskus hirvittää oma ikänsä.. huh, huh !
0Äänestä
Aatami Autuas
alima kirjoitti:
meidän lapsia on kiinnostanut kovasti. Heille oli parasta, kun iltapäivisin koulun jälkeen istuimme keittiön pöydän ääressä, kahvilla tai kaakaolla ja kerroin heille juttuja. Omasta lapsuudesta sekä myös vanhempieni aikaisesta sen mitä olin heiltä kuullut. Monia juttuja pyysivät kertomaan uudestaan ja uudestaan. Lapsenlapset ovat sen verran vielä, tai ainakin toinen pieniä, etteivät kovin pitkään juttuun jaksa keskittyä, mutta pieninä annoksina kylläkin. Kerron usein siten, et kun jotain tehdään tai puhutaan jostain, niin saatan mainita, et miten ennen tehtiin jne. kyllä heitäkin tuntuu kiinnostavan, tai heistä se on ihan jännää, et ennen on ollut niin erilaista. Eihän ne pienet esim. voi ymmärtää, ettei ole ollut kännyköitä tai tietokoneita ym. koska heillä ne on ollut aina. Kehitys on mennyt niin nopeaa vauhtia, että meidän elinaikana on muuttunut lähes kaikki, tekniikan alueella ja monessa muussakin.
...kai vasta sitten, kun heillä itsellään on lapsia. Ihmettelevät kakaroitaan katsellessaan, jotta olivatko itse yhtä vaikeita tapauksia...
0Äänestä
Iines Ankka
Aikaisemmin en tullut paljoa kertoneeksi. Joskus muistin miten kiehtovilta tuntuivat aikoinaan oman äitini kertomukset. Nyt olen kertoillut pieninä paloina sekä omasta lapsuudesta että äitini ja mummun kertomuksia suvun historiasta, ja nuoret ovat olleet hyvin kiinnostuneita.
Itsellenikin on arvokasta pääomaa kaikki se tieto mitä olen saanut aikaisemmilta sukupolvilta. Oman nuoruuden muistelu hätkähdyttää - kuinka kauheasti maailma onkaan muuttunut!
Kertoilen omasta lapsuudestani ja myös siitä kun minun vanhempani olivat lapsia (senverran kuin siitä tiedän). Lapsia kiinnostaa kovasti, samoin lastenlapsia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitkään lapsuuteni aikaiset jutut, joita yritän kertoa.
meidän lapsia on kiinnostanut kovasti.
Heille oli parasta, kun iltapäivisin koulun jälkeen istuimme keittiön pöydän ääressä, kahvilla tai kaakaolla ja kerroin heille juttuja. Omasta lapsuudesta sekä myös vanhempieni aikaisesta sen mitä olin heiltä kuullut.
Monia juttuja pyysivät kertomaan uudestaan ja uudestaan.
Lapsenlapset ovat sen verran vielä, tai ainakin toinen pieniä, etteivät kovin pitkään juttuun jaksa keskittyä, mutta pieninä annoksina kylläkin.
Kerron usein siten, et kun jotain tehdään tai puhutaan jostain, niin saatan mainita, et miten ennen tehtiin jne. kyllä heitäkin tuntuu kiinnostavan, tai heistä se on ihan jännää, et ennen on ollut niin erilaista.
Eihän ne pienet esim. voi ymmärtää, ettei ole ollut kännyköitä tai tietokoneita ym. koska heillä ne on ollut aina.
Kehitys on mennyt niin nopeaa vauhtia, että meidän elinaikana on muuttunut lähes kaikki, tekniikan alueella ja monessa muussakin.
Niin, tässä se vitsi piilee, meillekin on ollut kaikikki (radio, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri.. Leevi and the Livings), jo niin pitkään normaalia käytäntöä, vaikka kun ajattelee, ei se aika niin hirveän pitkä ole.
Miten meidän jälkipolvet voisivat meitä ymmärtää ?
Joskus hirvittää oma ikänsä.. huh, huh !
...kai vasta sitten, kun heillä itsellään on lapsia. Ihmettelevät kakaroitaan katsellessaan, jotta olivatko itse yhtä vaikeita tapauksia...
Aikaisemmin en tullut paljoa kertoneeksi. Joskus muistin miten kiehtovilta tuntuivat aikoinaan oman äitini kertomukset. Nyt olen kertoillut pieninä paloina sekä omasta lapsuudesta että äitini ja mummun kertomuksia suvun historiasta, ja nuoret ovat olleet hyvin kiinnostuneita.
Itsellenikin on arvokasta pääomaa kaikki se tieto mitä olen saanut aikaisemmilta sukupolvilta. Oman nuoruuden muistelu hätkähdyttää - kuinka kauheasti maailma onkaan muuttunut!
Kertoilen omasta lapsuudestani ja myös siitä kun minun vanhempani olivat lapsia (senverran kuin siitä tiedän).
Lapsia kiinnostaa kovasti, samoin lastenlapsia.