minusta on erittäin loukkaavaa että minulle sanotaan että tarvitsen hoitoa, olkoon se ystävä tai terveydenhoitaja tai mikä tahansa, en tahdo terapiaa!!! ei mikään psykologio oikeasti välitä minusta eikä ymmärrä eikä myöskään ole luottamukseni arvoinen. pelkään kaikenlaisia mömmöjä kuten cipralexia, haluan olla oma itseni enkä halua turruttaa tunteeni kammottaviin lääkehuuruihin. kun joskus pakotan itseni nielemään ällöttävän pikku napin niin oikein tunnen miten itsekunnioitus murenee. olen niin valtavan väsynyt kaikkeen tähän kärsimykseen!!!
kaikki tämä masennustouhu
ottaa päähän!!!
2289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ainakin siitä että terapiat on hanurista. Jos mulla ei ole ylipäätänsäkään luottamusta ihmisiin niin mitä se rahasta työtään tekevä terapeutti muka auttaa.
Mömmöjä nyt kuitenkin vetelen naamaan, siinä toivossa että tulis edes joku pieni maaginen piristyksentapainen, ei tää olo tästä enää turtuneemmaksi voi juuri mennä, lääkkeillä tai ilman.
Tässä mietin, että miksi monet ihmiset kertovat olevansa niin, niin masentuneita, vaikka elämä periaatteessa sujuu siis ihan hyvin. On asunto, ruokaa, lämmintä, vaatteita, tavaraa, ystäviä, perhe jne. Silti kaikki on niin syvältä. Joka aamu odotetaan jotain ihmetta tapahtuvaksi, joka sieltä masennuksen (tylsistymisen) syövereistä nostaa! Varmasti jokaisessa kunnassa on vanhusten- ja vammaisten hoitolaitoksia. Mene sinne katsomaan semmosta elämää...vapaaehtoisena työntekijänä, jos et pääse viikolla työn vuoksi, viikonloppuna tai lomilla. Jos sitä hynää on enemmän, matkusta jonnekkin katsomaan todellista kurjuutta...Sitten se oma perin tylsä elämä onkin arvoltaan jotain aivan tähtitieteellisen ihanaa!!
Takaan täydellisen parantumisen ilman terapeutteja, nappeja ja niiden aiheuttamaa tunteiden kuolemista...muuttumista vahakasvoiseksi zombieksi!