Olisi hauska kuulla teidän parhaimpia muistojanne ajoista, jolloin rupesitte menemään läpi omassa oikeassa sukupuolessanne. Muistatte varmasti ensimmäisen kerran, kun teitä esimerkiksi puhuteltiin naisena/miehenä (sellainen tuskin unohtuu).
Tai sitten muistoja hormonihoitoja ja muita hoitoja edeltävistä ajoista, jolloin olitte ehkä vielä kaapissa, mutta onnistuitte muilla tavoin toteuttamaan oikeaa itseänne ja koitte onnellisuuden tunnetta ja vahvistuvaa varmuutta omasta itsestänne.
Koitteko suurta euforiaa, kun uusi elämä tuntui alkavan?
Minä vielä odotan sitä onnellista päivää, kun minua ensimmäisen kerran tullaan puhuttelemaan oman oikean sukupuoleni edustajana, joten en siksi voi osallistua itse tähän keskusteluun.
Silti olisi mukava kuulla teidän muiden muistoja, jotka olette jo kokeneet sen onnellisen päivän. Vahvistukseksi ja rohkaisuksi kaikille, jotka vielä epäröivät tai pelkäävät hakeutua tutkimuksiin.
Tai sitten muistoja hormonihoitoja ja muita hoitoja edeltävistä ajoista, jolloin olitte ehkä vielä kaapissa, mutta onnistuitte muilla tavoin toteuttamaan oikeaa itseänne ja koitte onnellisuuden tunnetta ja vahvistuvaa varmuutta omasta itsestänne.
Koitteko suurta euforiaa, kun uusi elämä tuntui alkavan?
Minä vielä odotan sitä onnellista päivää, kun minua ensimmäisen kerran tullaan puhuttelemaan oman oikean sukupuoleni edustajana, joten en siksi voi osallistua itse tähän keskusteluun.
Silti olisi mukava kuulla teidän muiden muistoja, jotka olette jo kokeneet sen onnellisen päivän. Vahvistukseksi ja rohkaisuksi kaikille, jotka vielä epäröivät tai pelkäävät hakeutua tutkimuksiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä, kuinka ennen mua sanottiin aina tytöksi, mutta nykyään hyvin harvoin sanotaan pojaksi/mieheksi. Suomessa ei ole erillisiä persoonapronomineja eikä ihmisiä yleensä puhutella sir/ma'am, niin ei ole sellasia tilanteita, että tarvitsis eritellä toisen sukupuoli.
Ei suoraan liity sukupuoleen, mutta sellainen jäi mieleen, kun olin ollut ´98 katsomassa Titanicin kahteen kertaan, ja yks nainen sanoi, että taisit katsoa sen kahdesti, koska olit ihastunut pääosan esittäjään. Meinasin ensin sanoa tylysti, että en todellakaan ole, mutta sitten muistin, että onhan Kate Winsletkin pääosan esittäjä. Ja häneen olinkin ihastunut. Sanoin sitten tosi voitonriemuisena, että niin olenkin. Oli mahtavaa päästä sanomaan että olen ihastunut naiseen, vaikkei kukaan sitä tajunnutkaan. Itse asiassa paikalla olleet ihmiset kuvittelee vieläkin mun olevan joku kiihkeä Leonardo DiCaprio-fani, vaikka ne tietää mun olevan heteromies.
Kun aloin mennä läpi, se ei tuntunut miltään. Se vaan oli. Se tuli luonnostaan.
yhtään onnentunnetta, kun aloit mennä läpi? Mulle se puolestaan oli jotain tosi suurta, jota olin odottanut kauan. Mua kutsuttiin tytöksi, nuoreksi naiseksi jne varmaan päivittäin. Silloin sitä huomasi, kuinka hirveän paljon ihmiset käyttävät sukupuolittavaa sanastoa siitäkin huolimatta, vaikka meillä on vain 'hän' eikä 'he' ja 'she'. En tiedä keräsinkö minä jostain syystä enemmän tuota tytöttelyä kuin muut, mutta minun mielestä siihen sukupuoleen tartuttiin jollain tavoin sanallisesti melkei joka päivä.
jota en erityisesti ajattele. Asiat vaan loksahti paikoilleen.
Kerran sairaanhoitaja sanoi mulle, että olet sinä kova poika keksimään juttuja. Se tuntui kyllä mukavalta. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun joku sanoi pojaksi. Mieheksi ei kukaan ole vielä sanonut, ja oikeestaan poika tuntuu toistaseksi paremmalta.
Miesroolissa kassatytöt teititteli mua, nyt naisena samat tytöt sinuttelee.
Minulla läpimeno oli ehkä jotenkin liukuvaa. Kun ei enää käynyt kunnolla miehestä, oli paras alkaa elää täyspäiväisesti naisena vaikka tutkimuksetkin oli vasta menossa.
En muista tarkkaan koska olisi puhuteltu ensimmäisen kerran. Jossain vaiheessa alettiin vaan rouvitella ja täditellä (kenelläkään ei ole ollut kanttia tytötellä). Oikeastaan missään vaiheessa ei tullut erityistä euforiaa, se vaan alkoi tuntua omalta elämältä.
Saksassa asuessani nelikymppisenä mua nimitettiin usein nimikkeellä "junger Mann". Nyt yli kuuskumppisenä oli kiva kuulla "bitte schön junge Frau". Saksalaiset osaa.
On tainnut päästä unohtumaan.
Koin onnentunteen kun lääkäri kirjoitti omin käsin kansainväliseen rokotuspassini kanteen "female". Siitä kesti lähes 30 vuotta siihen kun olin oikeasti female.
En kyllä muista milloin se tapahtui. Joku torimyyja taisi nimittää minua rouvaksi.
Mutta sitä ennen jo minulle availtiin ovia tai päästettiin ensin bussiin. Mikä on myös aluksi merkittävä juttu.