niin paljon! Olisi pitänyt esitelmöidä, mutta menin ihan lukkoon. Jännittäminen tyhjensi pään, ja puhuin mitä sattuu, ja sitten olin vain hiljaa.
Halusin vain äkkiä päästä kotia piiloon, ja tilanteesta pois. Vihaan itseäni ja arkuuttani! Taidan olla vain helvetin tyhmä! Nyt pelottaa, milloin joudun samanlaisiin tilanteisiin, odotan kauhulla!
Halusin vain äkkiä päästä kotia piiloon, ja tilanteesta pois. Vihaan itseäni ja arkuuttani! Taidan olla vain helvetin tyhmä! Nyt pelottaa, milloin joudun samanlaisiin tilanteisiin, odotan kauhulla!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista löytyy itselläkin.
Näin aikuisiällä ei se enää haittaa, vaikka lukkoon menenkin.
Ei se auta kuin laittaa huumoria peliin.
Silloin aikoinaan nuorena kärsin todella paljon. Sitten aloin lueskelemaan positiivisesta ajattelusta ja se auttoi minua etiäpäin.
Totuus on kuitenkin se; Jos sinä esitelmää pitäessäsi mokaat ei luokkakaverit sitä niin näe.
Jokainen on yksilö. Minä aikuisiällä luin itseni lähihoitajaksi. Aivan kauheeta oli se jännitys kun piti esitelmä pitää.
Ensimmäisenä naama punaisena sanoin suoraan luokan edessä, että jännittää niin perkuleesti.
Kuitenkin ehkä aikuisopiskelijat ovat suvaitsempia.
Älä anna lukkoon menemisen haitata. On iso kynnys myöntää/sanoa luokan edessä, että jännittää niin pirusti.
Kuitenkin se kannattaa. Jos itse olisin sen tehnyt vuosia aiemmin en ehkä niin syrjäänvetäytyvä olisi ollut.
Älä anna moisen haitata. Et sinä tyhmä ole. Olet varmaankin mirkkuiässä, joten kaikki nuo oireet kuuluu asiaan, ikävä kyllä.
Toki on itsevarmoja murkkujakin, mutta kyllä hekin jännittävät.
Ei kun tsemppiä ja huumoria peliin, se auttaa kun osaa laskea omista möhläyksistä leikkiä.