Hmm.. edelleen rakastan. Kummallista..
Jälkeen on ollut suhteita monia ja vakaviakin, mutta silti tämä yksi ja ainut pysyy mielessä. Ja olen kyllä osannut tehdä itsestäni melkoisen säälittävän, kun laitoin naiselle viestiä jopa avoliitossa ollessani hänen kutsuttuaan minut vain kaveriksi internetin yhteisössä.. Tyyliin että "et olisi laittanut sitä kun olet liikaa mielessa" ;D
No tämä avoliittoni ajautui juurikin hänen vuoksi eroon loppujen lopuksi koska en vaan pystynyt tuntemaan toista kohtaan. Heti kun vapauduin niin laitoin taas säälittävää viestiä tytölle, mutta ikäväkseni hän oli varattu... No nyt tuolla internetin yhteisössä odottelen että hän vapautuisi ja toivon turhia, todella turhia.
Mutta tämä jos mikä on todella sitä aitoa rakkautta mikä näköjään kestää ja kestää vaikka mikä olisi.. vai onko tämä pakkomielle? Ehkä enemmän sitä.., mutta ihmeelliset on tunteiden voima, kun onni olisi tullut ennemmin toisen kanssa.
Jälkeen on ollut suhteita monia ja vakaviakin, mutta silti tämä yksi ja ainut pysyy mielessä. Ja olen kyllä osannut tehdä itsestäni melkoisen säälittävän, kun laitoin naiselle viestiä jopa avoliitossa ollessani hänen kutsuttuaan minut vain kaveriksi internetin yhteisössä.. Tyyliin että "et olisi laittanut sitä kun olet liikaa mielessa" ;D
No tämä avoliittoni ajautui juurikin hänen vuoksi eroon loppujen lopuksi koska en vaan pystynyt tuntemaan toista kohtaan. Heti kun vapauduin niin laitoin taas säälittävää viestiä tytölle, mutta ikäväkseni hän oli varattu... No nyt tuolla internetin yhteisössä odottelen että hän vapautuisi ja toivon turhia, todella turhia.
Mutta tämä jos mikä on todella sitä aitoa rakkautta mikä näköjään kestää ja kestää vaikka mikä olisi.. vai onko tämä pakkomielle? Ehkä enemmän sitä.., mutta ihmeelliset on tunteiden voima, kun onni olisi tullut ennemmin toisen kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viestisi osui ja upposi, vuosia mulla jo hieman enemmän, mutta sama homma, toinen ollut mielessä jo vuosikausia, eikä loppua näy. Mites meille näin on käyny? Välillä epäilyttää oma mielnterveys kun pitää roikkua haaveissa..
Se on vaan outoa.. ehkäpä meitä on kohdannut se tosirakkaus, mutta syystä tai toisesta menetettiin se.
Ehkäpä joskus kuitenkin.. ;)
Vaikuttaa todellakin sairaalta tämä kun ei osaa siitä tunteesta luopua..
Selvittämättömistä tunteista ei koskaan pääse eroon. Etsi tunteen alkuperää.
Ja kohtaa rakkautesi kohde silmästä silmään, sitten tiedät luopuako siitä tunteesta ilman tuskaa, vai onko se totta.
Jos se on totta, sille tunteelle et voi YKSIN mitään.
Itse etsimällä etsinyt tän tunteen alkuperää, tulin aikoinaan siihen tulokseen että olen yksinkertaisesti rakastunut kunnolla elämäni ensimmäistä kertaa ja paino sanalla epätoivoisesti!
Ja kyllä tähän mennessä olen kohdannut miehen lukemattomia kertoja, kuitenkaan en saa sitä viimeistä varmistavaa kontaktia häneen, useistakin syistä. Loppujen lopuksi tämä on aika tuskallista, aika näyttää...tämä on kyllä hyvä paikka purkaa asioita, kun on noita kohtalotovereita ; )
Kohtaamiseen silmästä silmään. Toki ollaan monesti törmätty sattumalta ja vaihdettu kuulumisia mutta en ole saanut tilaisuutta sellaiseen tapaamiseen mihin tahtoisin ja tuskin saankaan koska hän on onnellisesti parisuhteessa.
Mutta jos yhtään osaan tulkita hänen kauniita vihreitä silmiään niin ei hän minusta ainakaan pahaa ajattele, katseet viipy pitkään toisissamme.
Mutta silti nämä ovat unelmia ja turhia sellaisia..
Kukaan muu ei ole koskaan samaa tunnetta aiheuttanut.. toisenlaista kiintymystä kylläkin, mutta ei likipitäenkään näin vahvaa. Ja siksipä suhteeni HÄNEN jälkeen eivät ole kestäneetkään..
Siispä odottelen haaveissani..