suomennosta?? auttakaa :)

Googlea kannattaisi käyttää.
Ei sieltäkään kaikkea löydy. Jotain olennaista sentään.

Kuten!

Klassinen esimerkki on DDR:n Schumann-merkki vuodelta 1956, jolloin säveltäjän kuolemasta oli kulunut sata vuotta. Muotokuvan taustalle oli sijoitettu nuottisivu. Musiikinharrastajat äkkäsivät hyvin nopeasti, että kyseessä oli Goethen tekstiin sävelletty Wanderers Nachtlied. Asiassa vain oli yksi ongelma. Liedin oli säveltänyt Schubert, ei Schumann. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun nämä herrat sekoittuivat toisiinsa, eikä alkuunkaan viimeinen. Virhe korjattiin seuraavassa painoksessa, jossa taustalle asetettiin Schumannin Mondnacht.

Lisää Schubertin ja Eichendorffin kannalta olennaista tietoa postimerkkien kuvavirheistä:

Piirroksista, joissa aurinko paistaa taka-alalla ja varjo lankeaa aivan väärään suuntaan, on liian monta esimerkkiä mainittavaksi, mutta 1947 Monaco ikuisti postimerkkiin yhden piirtäjien perinteikkäimmistä virheistä. Ranskalaisten postimerkkien satavuotisjuhlan merkissä harmaantunut herrasmieskeräilijä (jonka mallina muutaman tiedon mukaan olisi ollut presidentti Roosevelt) tarkastelee postimerkkejä. Niin piirtäjältä kuin kaivertajalta jäi huomaamatta, että keräilijän vasemmassa kädessä on kuusi sormea.

Monaco ei ottanut opikseen. Helsingin olympialaisten 8 frangin merkissä 1952 hevosvoimistelija tukee itseään telineeseen levitetyllä kämmenellä. Peukalon sijainti paljastaa, että voimistelijan oikeassa kädessä on hänen vasen kämmenensä. Kukaties kyseessä on veteraani, jonka molemmat kädet olivat silpoutuneet irti ja väsynyt lääkäri vaihtoi niiden paikkaa ommellessaan ne takaisin.

Verdin kuoleman 50-vuotismuistomerkissä 1951 Italian posti katsoi aiheelliseksi kuvata Verdin taustalle näyttävästi Roncolen kirkon urut. Kukaan ei ollut muistanut kertoa, että urut oli rakennettu kauan Verdin kuoleman jälkeen.

Hihi...

Unkarilainen Tivadar Puskas oli puhelimen pioneeri. Monialainen herra Puskas rakensi Pariisin puhelinverkon 1879, perusti maailman siihen asti neljännen matkatoimiston 1873, ja patentoi 1892 puhelinsanomalehden (hirmondo), jossa luettiin sanomalehti puhelimitse kuulijan korvaan. Puskasin erityinen synti oli, että hän oli se ryökäle, joka huusi ensimmäisenä puhelimeen "haloo". (Hallom = kuulen). Sana tarttui ja levisi. Koston hetki koitti 1954, kun hänen postimerkissään ei esiintynyt Tivadar Puskas, vaan hänen veljensä Ferenc. Voi kuvitella, että piirtäjälle oli heitetty vitsi "merkkiin ei sitten tule sitä jalkapalloilevaa Puskasia vaan se toinen", jolloin piirtäjä oli nyökytellyt päätään ja pitänyt huolta ettei sekoita Puskasia ja sitä toista Puskasia, vaan varmuuden vuoksi Puskasin ja kolmannen Puskasin.

1961 tuli kuluneeksi 400 vuotta siitä kun Jean Nicot onnistui laivaamaan tupakansiemeniä Eurooppaan ja esitteli nuuskan Ranskan hoville. Aikojen muuttumista ja arvostuksen putoamista aavistellen Jean Nicot vetäytyi kaikessa hiljaisuudessa postimerkistä ja hankki paikalleen sijaiseksi tuntemattoman hollantilaisen kauppiaan Jean Niquetin. Comme ci, comme ca, myös Ranskan lääketieteen pioneeri Jean Nicolas Corvisart oli niin ujo, että hän ei halunnut näyttäytyä postimerkissä edes 150 vuotta kuolemansa jälkeen. Hänen paikallaan patsasteli hänen veljenpoikansa Louis.

Pojat! Pojat! Älkääs pelleilkö naamavärkkienne kanssa...

Jos Schubert tietystä romanttisuudestaan huolimatta säilytti klassisen vakavuuden, Robert Schumann (1810—56) on liedeissään romanttisen levoton. Hänen melodialinjansa ovat lämpimän ekspressiivisiä, mutta sitäkin enemmän ilmaisun hienovaraisuus perustuu harmonisiin varjostuksiin.

Hohoo.

Ei kun siis... sori, tuli naurua väärään kohtaan. Uups ja lisää maailmanhistorian lehtien havinaa.

Schumann sävelsi liedejä vuodesta 1840 alkaen,
kun hän meni naimisiin Clara Wieckin kanssa.
Tänä "lied-vuonna" syntyi valtaosa Schumannin noin 280 laulusta,
peräti 138.
Taustalla oli käytännöllisiä, henkilökohtaisia ja
taiteellisia tekijöitä.
Niistä painavimpia oli tarve vakiinnuttaa perheen talous.

(hihii hoho)

Toinen syy oli suhde Claraan, joka sisältyy lauluihin monin tavoin.
Lisäksi laulussa oli mahdollista toteuttaa musiikin ja runouden ihanteellinen
synteesi.

SCHUMANNIN LAULUESTETIIKKA

Schumann ei pitänyt laulusäveltämistä sinänsä “suurena taiteena”. Häntä kiinnosti kuitenkin se, miten laulu ja piano voivat jakaa saman tehtävän. Tähän tarvittiin merkittävää runoutta, joten Schumann ei arvostanut Schubertia tämän huolettomien runovalintojen vuoksi.

Schumannin mukaan säveltäjästä tuli runoilija, kun hän pyrki säilyttämään runon “herkän elämän” ja löytämään “kaikupohjan runolle sekä sen pienimmille piirteille hienostuneen musiikillisen sisällön keinoin”. Lied-vuonnaan Schumann saavutti tasapainon yksinkertaisuuden ja hienostuneisuuden kesken niin melodiassa kuin muodossakin, jossa hän viljeli muunnettuja säkeistö- ja ABA-rakenteita.

Hän käytti pääosin 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun klassikoita: Goetheä, Eichendorffia, Heinea, Rückertiä, Andersenia, Burnsia ja Byronia. Erityisesti Heinen romanttinen runous ja ironia sopi Schumannille hyvin; hän sävelsi 42 Heinen runoa.

Puolet teksteistä on lyriikkaa, toinen puoli kertovia ja dramaattisia runoja. Aihepiirit ulottuvat rakkaudesta patriotismiin, vaeltamiseen, kuolemaan, eristykseen ja hulluuteen. Romanttista ritari-, historia- ja yöllisyystematiikkaa on riittämiin.

http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/rom_lied4?s

Äitiparran välikommentti:
- Eichendorffista muistan kirjoittaneeni pienimuotoisen kirjailijaesitelmän, mutta en sitä nyt tiedostoistani löytänyt.

Umps-Pumps-Pums

Joseph von Eichendorff (1778—1857) oli romanttisen kulkurihahmon osuva luonnehtija, luonnon ja ihmisen välisen suhteen sopuisa kuvaaja. Raikkaiden runojen ohella hänen hieno saavutuksensa on pienoisromaani Aus dem Leben eines Taugenichts (Tyhjäntoimittajan elämästä, 1826). Schumann antoi runoille (mm. Mondnacht [Kuutamoyö], Zwielicht [Hämy]) elämän; Liederkreis op. 39 perustuu Eichendorffin runoille.

http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/rom_lied1?s

Sitten epäolennaisempaa tietoa.
Kuin taivas huulillansa suudellut Maata ois...

Näillä näkymin suomennosta ei ole löydettävissä googlettamalla. Mutta löytyi sentään tieto, että suomennos on olemassa ainakin TAITE-lehden numerossa 1/2006. Sellaista kannattaa siis kysellä hyvinvarustetusta kirjastosta...

http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/PoemDetails.aspx?PoemID=3f2e18e6-c68d-4c2d-ae40-0d9889430290

Vanhoja lehtiä voi myös kysyä kustantajalta ja jos vaikka saisit valokopion?

http://koti.24.fi/taiteos/index.html

Kiitos. Tämä oli miellyttävä kävelyretki kevyesti keskellä päivää.
Etten unohtaisi, poks:



http://teknokekko.vuodatus.net/blog/1401169