Perhonen saa aikaan myrskyn.
Kuuden peräkkäisen biljardipallon liikeradan ennakointi on mahdotonta: jos joku pöydän ääressä siirtyy metrin, massan vaikutus palloihin on jo merkittävästi muuttunut.
Heitetään siis perusmatikka hevonhumppaan ja siirrytään kaaosteorian pariin.
Miten tämä toimii elävässä elämässä, toiminnan tasolla, ihmiselämässä?
Elämänohjenikkarit kehottavat kirjoittamaan tavoitteita ylös ja sitten ne vaan maagisesti toteutuvat - joskus. Mutta entäs kun antautuu elämän vietäväksi, mutta antaa sille samalla pikku kiksejä? Itse olen huomannut ettei mitään mielenkiintoista tapahdu ellei itse viitsi yhtään avittaa: paras tapa turhautua on turhautua. Siis avittamaan.
Mutta logiikka helvettiin! Paras tapa päätyä johonkin mielenkiintoiseen ja rationaaliseen on toimia irrationaalisesti. Magia noudattaa kausaliteettia, mutta kaaoksen kautta. Kontrolli on siis mahdollinen, mutta ei ihan simppeleimmän rationaalisen logiikan mukaan.
Nyt olisi mielenkiintoista kuulla "irrationaalisista" elämänvalinnoistanne ja mihin ne johtivat.
Itse hankin juuri päähänpistona klarinetin kun tunsin että pörrään paikallani. Nyt tuntuu että se on juuri sitä mitä tarvitsinkin. Sanomattakin on selvää ettei minulla ole hajuakaan miten sitä soitetaan...
Kuuden peräkkäisen biljardipallon liikeradan ennakointi on mahdotonta: jos joku pöydän ääressä siirtyy metrin, massan vaikutus palloihin on jo merkittävästi muuttunut.
Heitetään siis perusmatikka hevonhumppaan ja siirrytään kaaosteorian pariin.
Miten tämä toimii elävässä elämässä, toiminnan tasolla, ihmiselämässä?
Elämänohjenikkarit kehottavat kirjoittamaan tavoitteita ylös ja sitten ne vaan maagisesti toteutuvat - joskus. Mutta entäs kun antautuu elämän vietäväksi, mutta antaa sille samalla pikku kiksejä? Itse olen huomannut ettei mitään mielenkiintoista tapahdu ellei itse viitsi yhtään avittaa: paras tapa turhautua on turhautua. Siis avittamaan.
Mutta logiikka helvettiin! Paras tapa päätyä johonkin mielenkiintoiseen ja rationaaliseen on toimia irrationaalisesti. Magia noudattaa kausaliteettia, mutta kaaoksen kautta. Kontrolli on siis mahdollinen, mutta ei ihan simppeleimmän rationaalisen logiikan mukaan.
Nyt olisi mielenkiintoista kuulla "irrationaalisista" elämänvalinnoistanne ja mihin ne johtivat.
Itse hankin juuri päähänpistona klarinetin kun tunsin että pörrään paikallani. Nyt tuntuu että se on juuri sitä mitä tarvitsinkin. Sanomattakin on selvää ettei minulla ole hajuakaan miten sitä soitetaan...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin. Siina hanurissa sulle nyt sitten riittaakin haastetta.:) Eikos haasteet pida ihmisen "menossa" enemman kuin jokin itsetyytyvaisyydessa piehtarointi?
Mita tuohon Kaaosteoriaan tai Perhosensiipiteoriaan tulee...mina uskon kylla Perhosensiipiteoriaan...eli kaikki vaikuttaa kaikkeen...alussa ehka vain hieman. Lopputulos voi olla vaikuttava, kun asia rupeaa kumuloitumaan.
Mita oman elaman irrationaalisiin valintoihin tulee, niin onhan tassa tultu valittua yhta sun toista, kaytya siella sun taalla...ja toisaalta kaikessa mita on tapahtunut, ON jotain logiikkaa...siis jos EN olisi tehnyt NAIN, ei olisi tapahtunut NAIN, vaan NOIN...jne, jne...
>>Eikos haasteet pida ihmisen "menossa" enemman kuin jokin itsetyytyvaisyydessa piehtarointi?>>
Tyytyväisyydessä on mukava möllöttää. Mutta "Kel´onni on..." jne.jne. Kateus on kamala voima. Tosin ainakin meillä Pohjanmaan suunnalla se on tuottanut sangen itsenäistä ja yritteliästä väkeä... Pahinta on kyllä itsesäälissä piehtarointi: negatiiviset fibat lamaannuttaa. Suomalaiset ovat heikkouksineen välillä aika säälittäviä romantiikan sokaisemia ruikuttajia. Sankari on se joka nuorimpana saa eläkkeen burnoutista ja masennuksesta.
>>...mina uskon kylla Perhosensiipiteoriaan...eli kaikki vaikuttaa kaikkeen...alussa ehka vain hieman. Lopputulos voi olla vaikuttava, kun asia rupeaa kumuloitumaan.>>
Jep. Mutta millaisia lainalaisuuksia kaaos noudattaa ja mihin suuntaan se kumuloituu? Voiko kaaosta ohjailla?
>>...ja toisaalta kaikessa mita on tapahtunut, ON jotain logiikkaa...siis jos EN olisi tehnyt NAIN, ei olisi tapahtunut NAIN, vaan NOIN...jne, jne...>>
Itse en usko johdatukseen enkä ennaltamääräämisiin, mutta mielenkiintoista on se että jokaisella siirrolla ja tapahtumalla on jokin suunta. Kun oikein tulee paskaa niskaan, on lohdullista todeta, että tämä tarkoittaa ainoastaan sitä että jotain parempaa on tulossa.
Lohdullista on myös huomata että tällaisena tuulen riepoteltavana eläminen vie aina fiksuihin päämääriin - ainakin omasta mielestä. Ne sen sijaan jotka suunnittelevat elämäänsä pitkällä tähtäimellä kompuroivat koko ajan: "Tämä elämä on onnellista sitten kun..."
Kun elää tuuliviirinä, ovatko omat tavoitteet ja unelmat sitten jossain tietoisuudelta piilossa ohjaamassa omia valintoja? Millä mekanismilla tuo systeemi toimii?
Kylla kai ihminen jollain alitajunnan tasolla "ohjailee" itseaan vaikka ei tavallaan haluaisikaan...vaikuttaahan meidan valintoihimme paljon myos kasvatus, kasvuymparisto, sukupuoli, jne, jne... Eli se ohjautuminen voi olla alitajuista...
...mutta voihan siitakin yritaan paasta tietoisesti eroon. Siina vaiheessa elama voi muodostua tosi mielenkiintoisesti. Siis ottaa sellaisen "mina en pelkaa elamaa" -asenteen...poistaa omat ennakkoluulonsa.
Niin. Ei liiallisista suunnitelmista seuraa kuin paanvaivaa...suunnitelmilla on nimittain taipumusta MUUTTUA ja JATTAA TOTEUTUMATTA...nain ainakin meikalaiselle on kaynyt. Tietysti niista voi kynsin hampain pitaa kiinni, mutta se voi sitten muodostua aikamoiseksi pakkohelvetiksi...
>>vaikuttaahan meidan valintoihimme paljon myos kasvatus, kasvuymparisto, sukupuoli, jne, jne... Eli se ohjautuminen voi olla alitajuista...
...mutta voihan siitakin yritaan paasta tietoisesti eroon. >>
Entä miten niistä pääsisi? Tietenkin tiedostamalla nämä vaikuttajat. OK. Eli nyt listaamaan alitajuisia vaikuttajia. Mitä niitä on? Listan alku oli aika hyvä.
Joskus lukioikäisenä sain heureka-elämyksen Desmond Morrisin kirjojen ansiosta. "Eleet kertovat, ilmeet puhuvat" oli suosikkini. Elämä muuttui pitkästyttävässä koulumaailmassa hieman mielenkiintoisemmaksi kun lähti empiirisesti testailemaan - ja varsinkin koettelemaan - sosiaalisten ympyröitten lainalaisuuksia ;-D
Reagoidessa "väärin" tai yllättävällä tavalla, oli mielenkiintoista huomata miten myös toisten tulkinnat tilanteesta tai reaktiosta muuttuivat. Nuo tulkinnat näyttivät vetäytyvän aina jotenkin kauhean konservatiiviseen sabluunaan... Oli sentään yksi kahjo, joka lähti peliin mukaan ja vastasi vähintään yhtä yllättävillä vedoilla. Hän teki myöhemmässä elämässään varsin poikkeavia valintoja ja päätyi kansainvälisesti arvostetuksi fyysikoksi. Tai "päätyikö" sittenkään. Sitä hän on tällä hetkellä.
>>Siina vaiheessa elama voi muodostua tosi mielenkiintoisesti. Siis ottaa sellaisen "mina en pelkaa elamaa" -asenteen...poistaa omat ennakkoluulonsa.>>
Omien ennakkoluulojen tajuaminen se haaste vasta onkin (kiitos Babu!). Tavallaan ennakkoluulo sinällään ei ole negatiivinen asia, mikäli luulo osoittautuu tiedoksi ja se auttaa tiellä eteenpäin. Kahlitsevat luulot ne ovat eri asia.
Oma vihani keskiluokkaista porvarillista elämää kohtaan on kostautunut siten että olen "ajautunut" keskelle porvarillista onnelaa. Niin se elämä kostaa... Nyt vaan vituttaa etten alkanut silloin alunperin vihata yli kaiken esimerkiksi lottomiljonäärejä.. ;-D Tietoisesti pyrin siis ihan muuhun kuin alitajunta johdatti. Vai pyrinkö? Saavutettuani tietoisesti haussa olleen boheemin taiteilijaelämän kommuuneineen ja kummallisine työskentelyrytmeineen (löytämättä siitä kuitenkaan vastauksia itseäni vaivanneisiin kysymyksiin) päädyin hyvin nopeasti tähän kaasugrillien luvattuun yhteisöön.
>> Ei liiallisista suunnitelmista seuraa kuin paanvaivaa...suunnitelmilla on nimittain taipumusta MUUTTUA ja JATTAA TOTEUTUMATTA...nain ainakin meikalaiselle on kaynyt. Tietysti niista voi kynsin hampain pitaa kiinni, mutta se voi sitten muodostua aikamoiseksi pakkohelvetiksi...>>
Tuo pakkohelvetti on kyllä mielestäni suurin syy kaikkeen henkiseen paskaan. Mitä tuohon pakkohelvettiin sitten kuuluu? Maailma muuttuu. Minun aikanani pakkohelvetti oli jotain tällaista:
- Koulussa pitää valita rooli. Ja pysyä siinä.
- Murrosiässä tulee alistua hormoonien heiteltäväksi.
- Teini-ikäisenä tulee kiinnostua seksuaalisista asioista ja kapinoida auktoriteetteja vastaan.
- Parikymppisenä tulee rauhoittua. Alkaa etsiä kumppania ja opiskella. Jos rahat riittää niin nyt olisi hyvä aika matkailla.
Sitten aletaan perustaa perhettä, maksellaan opintovelkoja, otetaan asuntolainaa jne.jne.jne.
Loogista, niin helvetin loogista. Tuoko tuo putki onnen? Ei ainakaan sen perusteella, millaisessa kurimuksessa näen ihmisten elävän. Kuitenkin kaikki elämässä vääntää tuon sabluunan suuntaan. Siis: onko kyse teeman variaatiosta? Paljonko tarvitaan variaatiota että mielenkiinto ja "noste" elämässä säilyisi?
Asiaa puhut. Nuo kaikki mainitsemasi seikat ovat sitä mitä sinun pitäisi jonkun hemmetin kirjoittamattoman säännön mukaan tehdä jotta olisit yhteiskuntakelpoinen ja "turvallinen" tuttavuus.
Itse olen tehnyt ja teen edelleen sellaisia valintoja jotka eivät kaikille sovi. Oletko huomannut kuinka ihmiset kavahtavat elleivät pysty asettamaan sinua johonkin pikkuruisissa aivokopissaan oleviin valmiisiin lokeroihin? Eräät suorastaan tuputtavat neuvoja kuinka pitäisi olla ja elää ja minkälaiset päätökset olisivat hyviä.
Mitä helvettiä? Miksi? Miksi minun pitäisi tehdä niinkuin ikäiseni nainen kunnon luterilaisten oppien mukaan tekisi? Millä oikeudella tietyt lähes tuntemattomat tahot tuputtavat minulle näkemyksiään "hyvästä" elämästä?
Ja kaikenlisäksi nämä neuvojat eivät tiedä elämästä yhtikäs mitään. On asuttu yhdellä paikkakunnalla koko elämä, ei juurikaan seurustella vieraiden ihmisten kanssa, ei matkustella eikä muutenkaan haluta laajentaa elinpiiriä naapuripaikkakuntaa laajemmalle. Aivojumppa ja itsensä kehittäminen rajottuu salkkareiden katsomiseen kotisohvalla.
Taputellaan nyt toisiamme selkään oikein olan takaa ;-D
Joo-o. Aika usein nuo tuputetut elämänohjeet "oikeista valinnoista" ovat vailla mitään logiikkaa. Kunhan "niin on aina ollut tapana tehdä".
Asuin aikani Helsingin keskustassa ja kävin töissä kaupungin toisella laidalla. Työmatka kävellen kesti 25 minuuttia, ratikalla 10 minuuttia. Olin työpaikallani suuri ihmetyksen aihe, koska en suostunut hankkimaan autoa!
Sain aika kalsean vastaanoton, kun siinä sitten ääneen laskeskelin että keskivertoauton hinnalla kuljen viisi vuotta joka päivä taksilla töissä. Siis Mersu ja oma autonkuljettaja! Think about that!! Niin että ettikää te vaan niitä olemattomia parkkipaikkojanne, bemariluuserit! ;-D
En tiedä mistä tällainen kapinamieli sitten juontaa juurensa. Onnistun herättämään kyllä aggressiot seurassa kuin seurassa. Snobbailevien kulttuuritätien seurassa karkeasanainen junttiuhooja-minäni nostaa päätään ja junttien seurassa on ihan pakko alkaa sympatisoida kettuttyttöjä ja mieluummin vielä runsainkirjavin sivistyssanoin jos mahdollista...
Sitten kerrankin työantaja luuli saaneensa henkisen niskaotteen kun tuli perheenlisäystä. Vitut, sanoin mä ja lähdin perheineni Kaakkois-Aasiaan duuniin... Siitäkään ei oikein tykätty ;-D
Jokainen oikeasti hyvä tyyppi, jonka tunnen, kärsii perustavanlaatuisesta auktoriteettikammosta, eli on aina luonnostaan
taipuvaisempi olemaan itsenäisesti ajatteleva ja toimiva vastarannankiiski, kuin menemään Führerin ja Führeriä seuraavan idioottimassan mukana. Eli esim. normaalissa koululuokassa se, joka ei suostu luokan Führeriä seuraamaan ja tottelemaan, muttei myöskään ole halukas Führeriksi Führerin paikalle. Suhteellisen simppeleitä järjissään pysymisen kuvioita, jotka jopa Topukin tajuaa ja toteuttaa :^;
Mutta auktoriteettikriittisyydestä vaan seuraa usein - useimmiten - tyhmänylpeä itsenäisyyden harha, vastarinnankiisken asenne joka asiassa, jne. Halu olla tottelevainen ja halu olla kapinallinen ovat kummatkin harhaanjohtavia ennakkoasenteita, johtavat taitamattomaan toimintaan - meidän kohdallamme varsinkin Rebel- mytologia. Myötäily ja vastustus - jotta ne toimii - on aina suhteessa kokonaisuuteen ja kokonaisuuden kautta määrittyvään päämäärään, joka päämäärä ei tietenkään vaadi eksplisiittisitä selittelyä, kyllähän soofrosyneen tuntee, jos daimoniaan kuuntelee.
>Itse olen tehnyt ja teen edelleen sellaisia >valintoja jotka eivät kaikille sovi. Oletko >huomannut kuinka ihmiset kavahtavat elleivät >pysty asettamaan sinua johonkin pikkuruisissa >aivokopissaan oleviin valmiisiin lokeroihin? >Mitä helvettiä? Miksi? Miksi minun pitäisi tehdä >niinkuin ikäiseni nainen kunnon luterilaisten >oppien mukaan tekisi? Millä oikeudella tietyt >lähes tuntemattomat tahot tuputtavat minulle >näkemyksiään "hyvästä" elämästä?
Olen huomannut, että kyvyttömyys "lokeroida" minua tai muita heikentää monien kanssaihmisten kommunikatiivisuutta. Siksipä lokerointia ei ole tarpeen vastustaa valittamalla ja protestoimalla, vaan antaa lokeroida vaan, kunhan ei itse antaudu lokeroitumaan ja anna lokeroinnin vaikuttaa - vaan tiedostaa systeemin mistä on kyse, ja myös mitä ansoja siinä ja sen vastustamisessa itselle piilee. Auktoriteetien, sosiaalisen paheksunnan, jne. torjunta on viime kädessä epävapaata reagointia kielteisiin tunteisiin ja odotuksiin.
Pelle Miljoonan sanoin:
Relaa beibi!
Oo mitä oot, kaikki diggaa susta!
Kieltamatta tuolla Babulla etc...on joskus aika lennokkaita kommentteja, mutta MINA en ole BABU! Olen siis se "Jees", ja sitten nimimerkilla "Edellinen"...otetaas nyt sitten seuraavaan viestiin vahan persoonallisempi nimmari...vaikka se paljon kayttamani "Mielipide", vaikka oliko se nyt sitten kauhean persoonallinen...?:)
No anyway - sellaista se elama on. Naita SYITA ja SEURAUKSIAhan voisi pohtia loputtomiin...ja niin kylla teenkin. Kylla kaikki maagisella tavalla vaikuttaa kaikkeen...joskus ihan pienetkin asiat. Minun maailmankuvaani on muokannut ja avartanut paljon runsas matkustaminen. Ei ole puhettakaan, ettako voisin enaa "alistua tavalliseksi juntti-suomalaiseksi"...(alkaa kasittako vaarin) Paljon matkustaessa silmat aukeavat niin hyvassa kuin pahassa...nakee kaiken objektiivisemmin! Samaa patee muuten ihan kotimaanmatkailuun. Kaupungeissa on paljon regionaalisia eroja.
Nyt on vahan "kiire"...tai mikalie stressi onkin. Juttelen ensi kerralla enemman henkevia.
Sano ...rkele muuta! Varsinkin naisten tulisi ensin sita, ja sitten tata...eli lahinna sita, etta opiskeluputken jalkeen se SIIPPA (siis tuleva puoliso akkia kehiin), sitten ne asuntolainat ja sitten tietysti ne kersat...sitten vanhetaan tyytyvaisena "rouvashenkilona", ja tehdaan yhteiskuntakelpoisia asioita kuin esim. kaydaan teatterissa ja konsertissa. (siis kyllahan niita jotkut haluavatkin nahda, ei siina mitaan) Mutta entas jos EI HALUA MITAAN noista edellamainituista??? Mika "outolintu", "friikki", "lesbo", "huora",
"typerys", jne, jne...(lista jatkuu loputtomiin)
Ne ihmiset, jota itse asiassa ITSE pelkaavat elamaa, ovat heti neuvoja jakamassa tai sitten muuten vain vittuilemassa!
Henk.kohtaisesti olen "toteuttanut" osan noista ed.mainituista kohdista, mutta osaa en, ja sekos ymparistoani arsyttaa - huomattavasti enemman kuin minua itseani.
Voisit lukea jotakin antiikin filosofien erityisesti Platonin ja Aristoteleen ajatuksista... siis ei niiden omia kirjoituksia taida pahemmin löytyä mutta melko mielenkiintoista tuo filosofia on ja sitä kautta kun ajattelee maailmaa niin huomaa että nuo herrat olivat hyvin lähellä universaalista viisautta.
Pol
Herrat ovat todella lähellä universaalia viisautta se on myönnettävä. Herrojen opetukset kuuluvat yhä myös tiettyjen alojen opetussuunnitelmiin... Mutta ei se mitään: ajan myötä jutut unohtuu ja välillä on aina hyvä palata takas juurille. Tänks änivei.
Eiköhän esimerkiksi "Runousoppi" liene vielä aika alkuperäisessä muodossaan. Siis jokaisen taiteilijaplantun manuaali number one. Maailman vanhin oppikirja.
Sen jälkeen voikin hypätä suoraan Arno Kotron tuotantoon. Magiaa mahan täydeltä... ;-D
Eli vähän niin kuin Jeesus, Pietari ja Paavali. Tyypit jotka oikeesti oivaltaa ja tekee unohtumattoman vaikutuksen aikalaisiinsa ei kirjoita eikä saarnaa, vaan keskustelee ja esittää arvoituksia, herättelee oivallusta ilmeisen tehokkaasti. Sitten tulee systeemikkoja, wannabe opetuslapsia vähenevässä polvessa, enenevässä harhaisuudessaan ja vallanhimossaan.
Platonilla on paljon loistavaa juttua, dialogeja, joissa on jotain heijastumaa Sokrateesta, Gorgiaasta, muista tiukoista sofisteista ja nuoresta Platonista, dialogeja, jotka ovat aitoja merkityksen avoimeksi jättäviä dialogeja, eikä saarnaamista. Gorgias, Faidon, Faidros, ja tietenkin Pidot. Ennenkaikkea Pidot. Jos yhden jutun Platonilta lukee, kannattaa lukea Pidot (Symposion).
Valtio (Politeia) on jo tylsää paasaamista, missä Platonin keski-ikäisyys ja aristokraattis-pikkuporvarillinen tausta lyö jo pahasti läpi, puhumattakaan 'Laeista'. Sokrates opetti omalla elämällään ja esimerkillään kuinka yhteiskunnassa tulee ja voi toimia hyvettä edistäen, - kieltäytyminen yhteistyöstä 40 tyrannin kanssa, periksiantamattomuus oikeudenkäynnissä nuorison turmelemisesta syytettynä, tuomion ja kuoleman tyyni hyväksyminen.
Aristotelesta ja Paavalia syytän siitä paskasta mihin länsimainen yhteiskunta on pahimmillaan harhautunut parin tuhannen vuoden ajaksi.
Mutta eipäs unohdeta muitakaan opetuslapsia. Ksenofon on puhdas pragmaatikko, joka omalla tai Sokrateen suulla opastaa taloudenhoidossa, hevosenhoidossa, säädyllisessä sosiaalisessa elämässä jne, valtionjohtajan kasvatuksessa ja luonteessa (Kyyroksen kasvatus) Ksenofon on soveltavan oivalluksen filosofi, ja tarpeettomasti väheksytty. Jeesuksesta toisenlaista kuvaa välittää Nag Hammadin gnostilainen oivalluskirjallisuus, Maria Magdaleenan ja Tuomaan perinne.
Minä en sano enää mitään tästä aiheesta... (kädet ylhäällä).
Öööhh... Joko muuten löysit niitä Itzhak Bentovin teoksia?
Meinasin jättää houkuttavan aiheen sorkkimatta,
minkäs himoilleni mahdan.
Kaaos ja selkeä kausatiivine järjestys ovat järjestyksen laatujen tai asteiden ääripäitä, ja järjestyksen kaoottisuus tai selkeys riippuu vain havainnoijan asennosta, mistä päin systeemiä tarkastellaan.
Magian erottaa muista surffailulajeista ehkä intentio, sen ymmärrys ja kiero hyväksykäyttö.
Mitä siis on intentio? Useimmille täällä varmasti itsestäänselvyys, mutta sanotaan kuitenkin. Jos haluaa jotain, vaikkapa naisen/miehen/rakkaudenobjektin, niin se temppu on lakata haluamasta tietoisesti, unohtaa kaikki tietoinen tavoittelu ja halu, ja antaa puhtaan intention toimia. Tämä taktiikka ei petä koskaan, ikävä kyllä ;), siksi kannattaakin olla varovainen sen suhteen mitä tosissaan rohkeasti toivoo ja mihin haluaa maagista intentiota käyttää.
Maagisessa intentiossa - jota siis voi hyödyntää varmaan myös tempuilla ja riiteillä - on oman kokemukseni mukaan semmoinen olemus, että sillä ei pysty toimimaan ainakaan kamalan väärin, puhtaan egoistisesti, tai vahingoittaen jotain ilman hyvää tarkoittavaa tarkoitusta. Itzli koitti lähettää ripulin jollekulle ja päätyikin itse pytylle, siis luonnonlait ei auta kuin hyväksyä, Karmakin on puhdasta empiriaa.
Niin, irrationaalisuus? Öö, eiköhän nyt puhuta jostain suppeasta ilmiöstä nimeltä domgaattisuus, eikä mistään järjestä luopumisesta. Olen ihminen, järkiolento, minulla on käytössäni tehokas analyyttinen kieli, enhän minä miksikään vähemmäksi halua tulla. Rationaalisuus tarkottaa sananmukaisesti suhteitten tajua. Se on helvetin hyödyllistä arkielämässä, hengissä säilymisessä, tuo suhteitten taju. Objektien maailma on suhteitten maailma, ja manipulaatio on nastaa.
Jos suhteitten tajuun osaisin minä ihminen yhdistää (paitsi intention - helppoo jos oikeesti haluu) intuition, oivalluksen, sen jonkin sanoja pakenevan minkälie, niin saavuttaisin sanotaan vaikka eläimellisen ja inhimillisen luontoni tasapainon. Sanokaa te muut mitä vaan ja ootte vähintään yhtä oikeassa.
Minä poika en hankkinut klarinettia, en saksofonia, vaan Kaukasuksen säkkipillin. Sanomattakin on selvää, ettei minulla ole hajuakaan miten sitä soitetaan...
Eikös se Don Juan Matus selittänytkin jotain hillittömyyksistä, miten pikku Carlito aina haki äärimmäisyyksiä, teki loogisia analyysejä irrationaalisista elementeistä ja... takertui sanoihin?
Muistiinpanot olivat Carlos Castaneda -noidalle "maadoitus", turva ja toisaalta kehityksen jarru. Pikku-Carlito turvasi sanoihin kun oli toiminnan aika, koska sanojen kautta hän pystyi takertumaan omaan itsetärkeyteensä (tähänkin se postmoderni silmänisku).
"Irrationaalisuus" on minulla aina taiteen kontekstissa. Siis Kuoleman kosketus, häivähdys tuonpuoleista, päähenkilön kaksoisolento Bergmanin leffassa. You know? Juu/nou?
Ja sen Kaukasuksen säkkipillin voit työntää suoraan siihen kausaliteetin hanuriin, koska improvisaatioon säkkipilli on onneton...
Kylhän ne carlitot ja ihmiset emotionaalisesti takertuu vaikka mihin sanoihin ja käsitteisiin, kotiuskontoisänmaa tyyliin.
Mutta järki, rationaalisuus, suhteitten taju, se on kylmää. Loppuun vietynä suhteitten taju johtaa tyhjyyteen.
Järkihemmot ei takerru, paitti turhautumiseen kun muut on tyhmii. :D
Mitä se toiminta on?