Naispaholainen

Oho,sinäpä naiseen olet törmännyt..Hienosti kirjoitit..Kai semmoisiakin löytyy ja koruilla kesytetään..Menin täysin sanattomaksi..Toivon,että oli vain mielikuvituksen tuotetta,että et oikeasti ole törmännyt, hänenlaiseensa.Runona loistava..
säkeet hienostu muotoiltu ja viimeinen säkeistö,
tosi seesteinen.Tuli kissat mieleen..ovat niin mahdottomia välillä ja sitten suloisia,kun kehräävät polvitaipeessa..Kiitos tästä luku-kokemuksesta ja ihanaa päivää sinulle..t.Irkku

..olet joutunut. Pelästyin jo tuota otsikkoa ja alkua. Mutta osaavana eläintenkesyttäjänä sait tehtyä tiikeristä kehräävän kissanpoikasen. Tosin paheksun tuota naisen tapaa sortua helyihin. Kyllä rehellisen suorasukaisen moiskauuksen suulle pitäisi riittää. Eihän noita koruja useinkaan ole lahjoiteltavaksi.

mutta hieno on runosi ja kulkee hyvin alusta loppuun, niinkuin sinun runosi yleenaäkin.

Kiitos hienosta lukuhetkestä : )

Olen merkillinen nainen, Rakkaani
ja siksi kai olen sinuun kietoutunut.
Päivisin olet hellä päiväperho ja
sinussa minun on hyvä olla.

Yö suottaa esiin sinusta toisen
persoonan. Musta nahka verhoaa
sinut ja olet korkokengissä tanssiva
yön kiihkeä enkeli. Orjuutat minua.

Päivä herkät suukot ja ilmaisut yö
vaihtaa vaativiksi huuliksesi. Sanasi
nostavat minut yön tuntien hikiseen
rytmiin. Olen vasa lihastesi käsittelyssä.

Vartalosi purkautuu esiin ja naaras
sielustasi tuijottaa minut hurmioon.
Päiväperhosta kuoriutuu yön sylissä
dominoiva valtiatar, kiiltävässä nahassa.

Sileä ihosi kohoaa karheaksi ja jännityt.
Olet kiellettyihin leikkeihin valmis jänne,
johon minun on vain sopeuduttava ja
oltava ikuisesti kasvava oka sinussa.

Ja aamulla taas hellit kynsiesi naarmuja
selässäni. Muutut hitaasti takaisin
perhoksi. Ennen nukahtamistamme viimein
amussa, riisut mustat nahkasi minuun.

Jossain aamun kehrässä, ennen unta,
tajuan Rakkauden tuoksusi.

Ja maistan makusi.


http://www.youtube.com/watch?v=HE_0ijBgwGA&feature=related

Kiitos runostasi.

Kun Rakastaa, ikävästä
ja kaipuusta tulee vihollisia.

Esteitä yhdessäololle ja
vastuksia sille, mitä tahtoo
ja tavoittelee.

Rakkaudessa ihminen pyrkii
täydellisyyteen niin, että se on
dramaturgiaa.

Mustasukkaisuuden kätkemistä
välinpitämättäömyyden
puuhkaan.

Komeaa ja täyteläistä miehen
Rakkausrunoa.

Ei mitään sopuisaa sanojen
ripottelua tarkoitushakuiseen
lauserakennelmaan. Vaan verevää ja
aitoa runoa.

Annat lukijalle jotain ja
sitä kovasti arvostan ja
tämä oli jälleen nautittavaa
tekstiä, säkeitä.

Hieno oli runosi.

Tämä päivä me kollit rentoillaan
ja Alfred kehrää kanalossa naamanen
virneessä. Taitaa nähdä naaras unia?

Oikein paljon voimia ja
kannustusta sinun päivääsi.

pidä naista odotuttaman, piruhan siitä tulee. Vipinää on runossasi. Kerrassaan mainio, heh.

runo minun makuuni.

http://www.youtube.com/watch?v=wjHrsbM5Y1g

siis ihan älyttömän hyvä, sähisee ja paukkuu =)

Kerrassaan mahtavia säkeitä kaikki tyystin, ja
sellaisilla mausteilla täytetty, että huhhuh !

Ensin lähdetään liikkeelle kovista sanoista/syyt-
tävistäkin. Siirrytään raivoisaan hyökkäykseen,
niin että korvat soi.

Ja entäs sitten ?
Sitten seuraakin se parhain ja makoisin osa ru-
nostasi, joka koko ajan loppua kohti vaan paranoo
niin kuin pohojalaanen sanois.

Hih ' naispaholaisen ' kanssa olet tainnut tämän
kaiken kokea. Mutta meissä kaikissa naisissa se
pikkupirulainen kyllä asuu.

* aplodeja *

kannattaa kyllä pitää aina käsien ulottuvilla, jos sattuisi niitä äkkiä tarvitsemaan. Mutta eivät ne taida pidemmän päälle riittää, saattaa äkkiä lahjojen merkitys muuttua kaupankäyntivälineeksi. Ja sitähän tässä runossa taitaa jo hieman tapahtuakin... Tuosta lopusta vain niin päättelen fiksusti:-)
Taitaa olla sama paholainen, josta olet aikaisemminkin kirjoittanut. Kyllä vaan olet taas hienon runon kirjoittanut. Tuntuu, että nämä vain paranevat koko ajan ja hyviä olivat jo ennenkin.
Mukava seurata mihin asti päädytkään...Ja odotan kovasti niitä runoja, joita kirjoitat kunhan se soma kissimirri elämäsi täyttää. Saattaa silloin olla palstalla sellaista tunteen paloa, että oksat pois...