Onko tosiaan niin, että naiset on niin ei-haluttavia raskaana ja pikkulasten äiteinä, että miesystävästä/aviomiehestä on turha haaveilla enää pitkiin aikoihin :(. En viihdy yksin ja kaipaan läheisyyttä yms, mutta olen ilmeisesti naisena täysin kelvoton, kun vauva on tulossa. Ottaa niin päähän, että tässä mietin, jos eläisin koko loppuelämän yksin...vaikka kovaa se olisi mutta ainaskaan ylpeys ei silloin saisi niin kovaa kolausta, kun se olisi oma päätös.
onko nainen tosiaan aivan kelvoton
raskaana ja äitinä
8717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..ymmärrän, että tuntuu pahalta sillä olen ollut samassa tilanteessa itsekin. Tyhmyyksissäni ja hellyydenkipeyksissäni ryömin vielä mahoineni exän luo takaisin.. ei olisi kannattanut. 5kk vauvan syntymän jälkeen tapasin ihanan miehen, jonka kanssa asun nyt avoliitossa. Tämä mies ei omien sanojensa mukaan "pidä lapsista", mutta minun lapsiini suhtautuu ihanasti ja auttaa minua, paljon aktiivisemmin vieläpä kuin lasten oma isä.
Odotapa vaan, kyllä se onni taas sullekin hymyilee :) Halauksia ja tsemppiä!
Miehiäkin on erilaisia. Esimerkiksi oma aviomieheni oli muutama vuosi sitten alkanut seurustella raskaana olevan naisen kanssa ja oli ollut halukas menemään jopa synnytykseen mukaan. Tuo suhde loppui naisen aloitteesta, koska oli vielä henkisesti niin kiinni exässään, eli lapsensa isässä.
Itse olen myös elänyt monta vuotta yh:n elämää(jäin yh:ksi lapseni ollessa 1-vuotias)enkä ole koskaan kokenut, että miehet minua sen takia karttaisivat. Enemmänkin kai se on niin päin, että naisille on kovempi pala, jos miehellä on lapsia entisestä elämästä, puhumattakaan siitä, että mies on yksinhuoltaja.
Oma aviomieheni oli tavatessamme yksinhuoltaja, kuten minäkin ja elämmekin nyt uusperheen arkea, johon kuuluu vakituisesti kummankin lapset ja pian myös tämä ensimmäinen biologisesti yhteinen.
on jo mies. Et sinä nyt voi uutta miesta etsiä. omistaudu itsellesi ja tulevalle lapsellesi!
Odottavan sinkkuäidin ei tarvitse jäädä tietoisesti yksin "ajattelemaan vain itseään ja lastaan" vaan oikeus on yksinkin odottavalla onnelliseen suhteeseen, jos sattuu sellaisen löytämään. Odotusaikana jaetut ilot ja surut on helpompia ja mukavampia ja läheisyyttä kaipaa oli masuasukkia tai ei. :)
Lisätäkseni siis, että oma lapsi on valtavan iso osa elämää, mutta niin on rakkaus ja muutkin ihmissuhteet, myös niihin on oikeus ja niistä saa pitää huolta.
Joten aloittaneelle, rohkeasti vaan eteenpäin, maailmassa on paljon mukavia ja fiksuja miehiä, jotka eivät suinkaan kammoksu tulevaa pikkuista. :)
Tsemppiä ja talviauringon paistetta kaikille odottaville!
niin jokainen uusi tuore äiti haluaa olla lapsen kanssa..ainakin kaikki mun tuntemat tietämät äidit.olis vikaaa nupissa jos ei haluisi..ja jos uus suhde on suunnitteilla,ei välttämättä kaikkien halut ja toiveet kohtaa.. olen parisuhteessa elävä kuukauen ikäsen vauvan äiti ja silti tuntuu et mies on erkaantunu kun kokoajan oon vauvan kanssa. vauva nukkuu meiän vieressä ja on kokoajan lähellä.minusta vaan asia on niin,että vauva on niin vähän aikaa vauva et haluan hänen olevan siin vierellä.siinä missä miehenkin.. kyllä sitä taas kerkee olee kaksin kun lapsi on isompi..
ja joku vastas et etenkin jos miehel on lapsia exänkans niin muijat ei käsitä..kröhöm.. en vihaa mitään niin paljon kun ukkoja jotka kostaa nykyiselle aiemman eronsa,ja leikkii jotain tekojeesusta lapsilleen kun tulevat isän uo. syy ei ole lasten,eikä siinä ole vikaa et miehel lapsia on..käyttäytyisvät vaan sen mukasesti et itte usein ovat siltansa polttaneet..
Mutta äitiyteen ei kuulu vain vauvan kanssa letkottelu. Vaikka raskaana olenkin ja toinenkin lapsi on, niin välillä olisi oikeasti ihan mukaavaa, että olisi mies rinnalla. Ja ehkä olen itsekäs ja laiska ja kaikkea, mutta olisi ihanaa, jos olisi toinen aikuinen, joka edes joskus sanoisi, että lepää vain, minä laitan ruoan, tai että, lepää vain, minä käyn kaupassa...tai ripustan pyykit tms. Kyllä se yksin on aika raskasta tämä arki, kun ei edes sitä keskustelukummpania ole saati mitään muuta...
Kyllä parisuhteessa vain on helpompi elää kuin ihan yksin. Ja aikaa jää lapselle/lapsille paljon vähemmän kun on yksin...
Eli hyvässä parisuhteessa on helpompaa elää kuin yksin, mutta sitten taas yksin eläminen on HUOMATTAVASTI helpompaa kuin huonossa suhteessa eläminen. Ex-mieheni ei osallistunut kotitöihin, tuhlasi rahansa, eikä osallistunut pakollisiin menoihin millään lailla, vaan jouduin maksamaan asuntolainan, laskut ja muun elämisen. Lisäksi hän juoksi ahkerasti baarissa, käytti paljon alkoholia ja pari kertaa mätkäisi minua kännipäissään ihan kunnolla. En ole eläissäni ollut niin poikki kuin siinä suhteessa. Elämä helpottui huomattavasti, kun jätin miehen ja jäätiin lapsen kanssa asumaan kaksin.
, seksi on todella antoisaa. Ainut negatiivinen asia on se, että saan heti virtsatietulahduksen. Kai se naisestakin riippuu minkälaiseksi kokee itsensä. Lapsen synnyttyä olen käytännössä yksinhuoltaja, vaikka lapsen isän kanssa touhuillaankin mitä touhuillaan. En sillä lailla kaipaa miestä elämääni ja uskon, että kunhan lapsi kasvaa ja saan taas itseni timmiin kuntoon takas niin miksi en kelpaisi miehelle kuin miehelle niin kuin tähänkin asti. En ole etsimässä elättäjää tai lapsilleni isää.
Häntä pystyyn, jos kissa ei itse nosta omaa häntäänsä niin ei sitä kukaan muukaan nosta.