Tuossa alempana kysyttiin viululta sukupuolen määrittämistä. Se tuskin onnistuu häneltä, kun se ei onnistu yksiselitteisesti keneltäkään muultakaan. Kromosomit ei kelpaa, maailmassa on monia xy-kromosomein varustettuja tyttöjä, osa ei edes tiedä asiaa. Samoin voi ilmiasu pettää, hormonit voi vaihtaa, juridinen sukupuoli on vain merkintä paperilla.
Jos lasten synnyttäminen pistetään naissukupuolen vaatimukseksi, suuri osa naisista ei olisi naisia.
Jos lasten synnyttäminen pistetään naissukupuolen vaatimukseksi, suuri osa naisista ei olisi naisia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
koska kokemus omasta sukupuolesta, keho ja synnytyslaitoksen tekemä kirjaus ovat linjassa. Tällöin ei tarvita mitään jakoja synnyttämisiin tai sukuelimiin.
Kun kokemus omasta sukupuolesta alkaa harittaa kehon ja synnärin arvauksen kanssa ei ollakaan enää cissukupuolessa.
Ollaankin transgender -puolella, jossa on oikeastaan kaksi suuntausta; toinen korostaa assimiloitumista täydellisesti cissukupuolisiin, joka tarkoittaa sitä, ettei näy tutkassa. Tällaisen henkilön historia pitää muuttaa vastaamaan korjattua sukupuolta sillä kaikilta osin hän on aivan vastaava ihminen kuin cissukupuolinen lisääntymiskyvytön ihminen. Toinen tapaus on puolestaan sellainen, joka ei piilota syntymäsukupuoltaan vaan elää se historiassaan. Suomessa tähän luokkaan kuuluu ihmiset, jotka ovat rakentaneet osaltaan sukupuutaan, tehneet jälkeläisiä. Lain edessä isyys ja äitiys säilyvät ennallaan vaikka henkilön sukupuoli muuttuisi väestörekisterissä. Ihmisen biologinen sukupuoli ei muutu ja väestörekisteriin kirjataan kaksi henkilötunnusta, vanha jolla jälkeläiset on tehty ja uusi, joka on henkilötodistuksissa. Käsittääkseni lapsia ei saa uudelle hetulle, koska silloin tuo isyys muuttuisi äitiydeksi ja äitiys isyydeksi. Translain esityksessä nimenomaisesti sanottiin etteivät isyys ja äitiys muutu.
Osa intersukupuolisista on täysin cissejä, osa taas ei ja he lähentyvät näin transsukupuolisia.
Enpä ole törmännyt "vanhaan" hetuun missään enää moneen vuoteen, vaikka olen joskus nuoruudessa hankkinut lapsenkin, joka tosin on jo täysi-ikäinen. Eikä muuten löytynyt mistään mainintaa erään perunkirjoituksen ja perinnönjaon yhteydessäkään kun henkilötietoja kaiveltiin. Jos haluaa tuoda aktiivisesti taustojaan esiin, niin kai se vanha hetukin silloin pyörii mukana hautaan asti. Näin on asiat käytännössä, teoriassa ne voi olla ihan miten hyvänsä, ja teorioitahan sinulla aiheesta riittää.
No eipä ole tullut haetuksi virkatodistusta. Eikä sitä enää tarvitsekaan, kun kaikissa dokareissa on nykyhetu. Ja uuteen passiinkin riittää vanha passi plus uudet kuvat.
Mutta kun viimeksi hain virkatodistuksen siinä oli molemmat hetut. Toisaalta ihan hyvä niin, koska pitihän minun jotenkin todistaa olevani sama henkilö kuin ennenkin. Palkanlaskijalle ensimmäisenä ja pankille seuraavana.
että molemmat tulisivat passiin ja/tai virkatodistuksiin. Mutta esimerkiksi sukusolujen tallettaminen onnistuu vanhalla hetulla, ei uudella. Tuota vanhaa hetuahan ei anneta esim. maahanmuuttajalle vaan se jää henkilön historiatiedoksi. Mutta niinhän tuo isyydenkin syntyminen on historiallinen tapahtuma, vaikka isyys onkin koko ajan vallitseva tila, kuten ovat muutkin sukulaissuhteet.
Se isyys voi olla sinulla vallitseva tila ja koko ajan mielessä. Toisin on minulla, en ole lastani nähnyt yli kymmeneen vuoteen, enkä ole ollut koskaan hänen huoltajansa. En myöskään koe olevani kellekään mikään isä sen enempää kuin äitikään. Jos et nyt taas yleistäisi asioita? Teoriat ovat teorioita, ja käytännössä asiat ovat monesti toisin.
mukana melkein missä tahansa. Sairaalassa ja terveyskeskuksessa. Yksityistä lääkäriasemaakin epäilen kun lääkäri tiesi taustani vaikka olin siellä ensimmäistä kertaa. Sukuselvityksessä (laajempi virkatodistus perunkirjoitukseen) esiinnyin entisellä nimelläni ja hetulla, itse piti hankkia siihen jatkovirkatoditukset joilla todistin olevani tuo "kadonnut" sukulainen.
Olenko cis jos tykkään että minua kohdellaan sellaisena ja elän käytännössä suurimmalle osalle cissukupuolisena enkä tykkää puhua yksityisasioistani jotka koskettavat lähinnä menneisyyttäni, mutta hyväksyn ja ymmärrän kuitenkin, että kroppani vastaa lähinnä intersukupuolisen kroppaa eikä minulla ole mitään ongelmaa sen kanssa kun se on kuitenkin hyvin ja läpimeneväksi korjattu? Vai pitäisikö minun kuvitella olevani 100% fyysisesti tai taustoiltani cisnainen, mitä en ole enkä voi tulla olemaankaan koskaan, vaikka olisihan se mukava ajatus. Henkisesti kylläkin putoan ihan koetun sukupuoleni sosiaaliseen lokeroon ja sen normeihin ilman mitään esittämistä edes.