http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1866&postdays=0&postorder=asc&start=8&sid=df38e7c265a002085a37d7baa807e2cc
Maria:
"Ajatukseni oli se, että koko ehkäisykysymys on mielestäni ongelma vain silloin, kun sen kokee selkeänä omantunnonkysymyksenä. Silloin voi olla aika tiukoilla mikäli perhetilanne muodostuu raskaaksi.
Ellei taas näe asiassa muuta ulottuvuutta kuin jonkin ulkoisen pakon, niin eihän ehkäisemättömyyteen silloin ole mitään syytä. Siinä tilanteessa voi mulkoilla takaisin. Ei kai nyt ketään kannata päästää laatimaan itselleen sellaisia velvoitteita, joiden tarpeellisuuteen ei itse lainkaan usko!"
Ei voi olla kysymättä että mitenhän ajatukset oikein juoksee tuolla palstalla. Jos ehkäisykysymys on omantunnon kysymys mitä muuta se voisi olla niin miten voi olla mahdollista että krijoitaja näkee ilmeisesti vain yhden ratkaisumallin ehkäisemättömyden.
Mutta ei näe lainkaan sitä että myös päätyminen ehäkisyyn voi olla omantunnon kysymys ja perhetilanne voi muodostua kohtuutomaksi nimenomaan sen ulkoisen painostuksen takia.
Joku mainitsee mopin palstan ketjussa että kaikki toiminta on kuorrutettu tällä asialla. Ketjussa seuraa täydellinen kieltäminen - ei suinkaan toki isot pehreet ovat tavallisia ja ja ja...
En voi yhtyä ajatukseen ettei tuo lapsia asia olisi joka hetki tapetilla oleva asia. Tavalla tai toisella. En muista että isommin olisi kannettu missään niiden kuormia jotka ovat päätyneet ehkäisyyn omantunon syistä. Vaan on pidetty huoli siitä että syyllistämistä tapahtuu sitä kohtaan joka on ehkäisyyn päätynyt.
Puheisssa julkaisuissa päivämiehessä lausunnoissa ihan kaikessa. On turha yritää väitää ettei AH tai SL lausunnoillaan osoita suoraan ettei ehkäisy ole hyväksyttävää missän tilanteessa.
On vain ihmisiä jotka eivät halua ymmärtää ja otta asiaa niin ehdottomana kuin se on tarkoitettu koska ovat ymmärtämässä mitä se ehdottomuus tarkoitaa. Slti..
Paheksunta naamioidaan vähätelyyn - eihän kukaan voi ottaa ehkäisykysymystä niin vakavasti että kieltäisi uskonsa kuoleman vaaran edessä. Miksi ei voi?
Pitää olla kuuliainen siionin neuvoille joka on ehdoton ei.
On hurjaa se että voidaan seläntakana naureskella että kuinka joku voi olla niin hullu että alistuu ehkäisykieltoon jossain tilanteessa. Mutta suoraan ollaan kuitenkin joko hiljaa tai tukemassa ehdotonta ehkäsiykieltoa.
Voidaan pilkata ja ivata ihmistä joka uskoo ehkäisykieltoon tai ehkäisemättömyyteen. Ja kuitenkin ottaa osaa ehkäisykiellon pysyvyyteen näennäisesti seisomalla sen takana.
Onko se "uskosta osaton" joka ei ymmämärrä sitä kahden tason kielenkäyttöä jossa otetaan edhotonta kantaa tarkotiamatta sitä? Eli onko oikein uskomassa oleminen sitä että voidaan luovia niin kuin parhaaksi näkee kunhan vain ei julkisesti kristisoi oppia?
Jos on omaksunut ehkäsemättömyyden omaksi arvoksi ja kuitenkin joutuu sen kanssa umpikujaan niin se tuki joka siionista tulee tälläiselle ihmielle joka kipuilee asian kanssa on - kiellä uskosi? Eikä se että ohjataisiin aidosti siihen vastuuliseen vanhemuuteen ja seksuaalisuuteen.
Maria:
"Ajatukseni oli se, että koko ehkäisykysymys on mielestäni ongelma vain silloin, kun sen kokee selkeänä omantunnonkysymyksenä. Silloin voi olla aika tiukoilla mikäli perhetilanne muodostuu raskaaksi.
Ellei taas näe asiassa muuta ulottuvuutta kuin jonkin ulkoisen pakon, niin eihän ehkäisemättömyyteen silloin ole mitään syytä. Siinä tilanteessa voi mulkoilla takaisin. Ei kai nyt ketään kannata päästää laatimaan itselleen sellaisia velvoitteita, joiden tarpeellisuuteen ei itse lainkaan usko!"
Ei voi olla kysymättä että mitenhän ajatukset oikein juoksee tuolla palstalla. Jos ehkäisykysymys on omantunnon kysymys mitä muuta se voisi olla niin miten voi olla mahdollista että krijoitaja näkee ilmeisesti vain yhden ratkaisumallin ehkäisemättömyden.
Mutta ei näe lainkaan sitä että myös päätyminen ehäkisyyn voi olla omantunnon kysymys ja perhetilanne voi muodostua kohtuutomaksi nimenomaan sen ulkoisen painostuksen takia.
Joku mainitsee mopin palstan ketjussa että kaikki toiminta on kuorrutettu tällä asialla. Ketjussa seuraa täydellinen kieltäminen - ei suinkaan toki isot pehreet ovat tavallisia ja ja ja...
En voi yhtyä ajatukseen ettei tuo lapsia asia olisi joka hetki tapetilla oleva asia. Tavalla tai toisella. En muista että isommin olisi kannettu missään niiden kuormia jotka ovat päätyneet ehkäisyyn omantunon syistä. Vaan on pidetty huoli siitä että syyllistämistä tapahtuu sitä kohtaan joka on ehkäisyyn päätynyt.
Puheisssa julkaisuissa päivämiehessä lausunnoissa ihan kaikessa. On turha yritää väitää ettei AH tai SL lausunnoillaan osoita suoraan ettei ehkäisy ole hyväksyttävää missän tilanteessa.
On vain ihmisiä jotka eivät halua ymmärtää ja otta asiaa niin ehdottomana kuin se on tarkoitettu koska ovat ymmärtämässä mitä se ehdottomuus tarkoitaa. Slti..
Paheksunta naamioidaan vähätelyyn - eihän kukaan voi ottaa ehkäisykysymystä niin vakavasti että kieltäisi uskonsa kuoleman vaaran edessä. Miksi ei voi?
Pitää olla kuuliainen siionin neuvoille joka on ehdoton ei.
On hurjaa se että voidaan seläntakana naureskella että kuinka joku voi olla niin hullu että alistuu ehkäisykieltoon jossain tilanteessa. Mutta suoraan ollaan kuitenkin joko hiljaa tai tukemassa ehdotonta ehkäsiykieltoa.
Voidaan pilkata ja ivata ihmistä joka uskoo ehkäisykieltoon tai ehkäisemättömyyteen. Ja kuitenkin ottaa osaa ehkäisykiellon pysyvyyteen näennäisesti seisomalla sen takana.
Onko se "uskosta osaton" joka ei ymmämärrä sitä kahden tason kielenkäyttöä jossa otetaan edhotonta kantaa tarkotiamatta sitä? Eli onko oikein uskomassa oleminen sitä että voidaan luovia niin kuin parhaaksi näkee kunhan vain ei julkisesti kristisoi oppia?
Jos on omaksunut ehkäsemättömyyden omaksi arvoksi ja kuitenkin joutuu sen kanssa umpikujaan niin se tuki joka siionista tulee tälläiselle ihmielle joka kipuilee asian kanssa on - kiellä uskosi? Eikä se että ohjataisiin aidosti siihen vastuuliseen vanhemuuteen ja seksuaalisuuteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ja kun yksikin ihminen jää syntymättä, jää myös syntymättä ja elämättä lapsenlapsien mahdollinen maanpäällinen taaperrus, lapsenlasten lasten elämä jne. Toisaalta Jumalalle elämän synnyttäminen ei ole mikään ongelma.
Joka tapauksessa me teemme ISOJA PÄÄTÖKSIÄ pienissä päissämme.
Asia voidaan ajatella noinkin. Samalla voitaisiin ajatella myös sitä kurjuutta, minkä me aiheutamme esim. kiinalaisille lapsille ja köyhille tukemalla Kiinan taloutta. Tai voitaisiin ajatella esim. kehitysmaita. Tuemmeko me omilla valinnoillamme esim. diktatuureja? Montako syntymätöntä lasta (ja heidän lastenlasta) on välillisesti meidän omallatunnolla?
on, että lapsia syntyy paljon, voi hän myös siunata niitä seuraavaankin polveen ja sitä seuraavaan tarpeen mukaan. Ajallahan ei Jumalalle ole mitään merkitystä, ei niin kuin meille jopa sekunnin sadasosien päälle.
Se on suuremmas käres, sano.
Mikä se on se Jumalan tahto tässä asiassa? Sen minä vain haluaisin tietää.
Päivämiehestä kyllä saamme aina lukea, että "uskovaiset ovat tämän aina ymmärtäneet..." tai "uskon kautta me ymmärrämme...".
Tuossahan on vain se miten ihminen sen uskoo, kukaan ei tiedä mikä on Jumalan tahto.
ja kun ihminen jättää lisääntymisen vastuun Jumalalle olemalla ehkäisemättä, hän ei asetu Jumalaa vastaan eli Hänen paikalleen. He kokevat ehkäisemällä estävänsä luomistyötä ja näin tekevänsä väärin.
Onhan heillä oikeus ajatella näin, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan ole ainoa tae taivaspaikasta. Pitää varoa, ettei kompastu vieläkin vakavampaan omassa voimassaan.
*Päivämiehestä kyllä saamme aina lukea, että "uskovaiset ovat tämän aina ymmärtäneet..." tai "uskon kautta me ymmärrämme...".
Uskon kautta pääsee ymmärtämään vain tekemällä parannuksen ja uskomalla Jumalan valtakunnasta saarnattu anteeksiantamuksen evankeliumi. Usko on lahja,jossa avautuu uusia näköaloja, joista ei ole osannut uneksiakkaan ennen pimeydessä vaeltaessaan.
lapsia tekemällä.
*Onhan heillä oikeus ajatella näin, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan ole ainoa tae taivaspaikasta. Pitää varoa, ettei kompastu vieläkin vakavampaan omassa voimassaan. *
Eihän kyse olekkaan siitä, että ansaitaan taivaspaikka ehkäisemättömyydellä tai juomattomuudella (alko).
Ne ovat valintoja, joilla säilytetään omantunnon loukkaamattomuus. Synti loukkaa omaatuntoa ja kun synti tarttuu, se tekee hitaaksi....hitaaksi käymään seuroissa...hitaaksi puhumaan asioistaan...hitaaksi pyytämään anteeksi...hitaaksi sopimaan...
On hämmästyttävää jos uskon kautta ymmärrämme että viihdemusiikki on pahasta mutta kuitenkin uskon kautta ymmärrämme kuinka tuon viihdemusiikin kulutaminen on hvyäksi meille.
Eli miten voi olla mahdolsita että uskovaiset ymmärtävät mitä satuu uskon kautta? Tai eivät ymmärrä lainkaan vaan aina pitää siirtää vastuuta jonnekin "ylemmälle tasolle" jola on kanttia sanoa että koska et ole oikealla mielell kysymässä sinulle ei tarvitse vastata lainkaan.
On totta, että uskovaiseksi tullessaan elämä muuttuu ja asioita alkaa nähdä ja ymmärtää eri valossa. Olen tätä itsekin kokenut monesti.
Kuitenkin. Mielestäni on vaarana, että "uskon kautta ymmärtämällä" tehdään synneiksi asioita, joita kaikki uskovaisetkaan eivät uskon kautta ymmärrä synniksi.
Miksi ehkäiseminen tekee kyseisiä asioita, mitä mainitset lopuksi?
Ei ehkäiseminen tee hitaaksi. Hitaaksi tekee seurakunnassa vallitseva lakihenki.