Tunnen erään perheen, jonka 4v 6kk lapsi kulkee yhä rattaissa. Jos joskus äiti yrittää sanoa, että kävellään, niin lapsi nostaa siitä hirveen äläkän ja sitten äiti tyytyy työntelemään rattaita. Lapsi on ihan terve ja olenkin ihmetellyt, että kuinka vanhoiksi asti lapsia on tarkoitus kuljettaa rattaissa. Itse muistelen, että kävelin jo 4-vuotiaana usean kilometrin matkoja, luultavasti jo aikaisemminkin.
No en yhtään ihmettele, että ylipaino ja huono kunto on jatkuvasti pienten lasten lisääntynyt ongelma. Olen lukenut joskus iltasanomista, että osa nykyajan lapsista ei osaa juosta tai kävellä kunnolla liiallisen rataskyydin takia.
No en yhtään ihmettele, että ylipaino ja huono kunto on jatkuvasti pienten lasten lisääntynyt ongelma. Olen lukenut joskus iltasanomista, että osa nykyajan lapsista ei osaa juosta tai kävellä kunnolla liiallisen rataskyydin takia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos neljä ja puoli-vuotias terve lapsi yhä kulkee rattaissa, on jossain vikaa ja paljon. Vanhempien pitäisi todella tarkistaa asenteensa lapsensa liikumiseen. Kyllä tuossa iässä jo kävely onnistuu, myös pitempien matkojen. Ja jos ei onnistu, on aloitettava kunnon kävelytreeni. Joka päivä pitempiä ja pitempiä matkoja kävellen. Kyllä se siitä vähitellen.
Vanhemmat eivät ilmeisesti itse tajua, minkä karhunpalveluksen he lapselleen tekevät, kun estävät tätä kävelemästä.
Jos meidän nelivuotias on viettänyt päiväkodissa yli kahdeksan tuntia ja pitää vielä hakea sisko koulusta, jonne on matkaa yli kilometri, jonka jälkeen kotiin toinen kilometri, otan kyllä joskus rattaat mukaan. Ei ole kiva raahata väsynyttä ja väliin nälkäistäkin lasta tihkusateessa tai liukkailla jääkeleillä kiireellä. Lapsi on iloinen, kun pääsee rattaisiin - tätä ei siis tapahdu kovin usein - eikä tarvitse tapella. Toivon vain, etteivät kaikki vastaantulijat meitä tuomitsisi. Kävelemme kyllä yleensä.
Itse raahasin hoitoon lapsia, ja isompi kyllä joutui kävelemään vieressä, oli 5-6 vuotia (ei eskarissa vielä) ja pienempi 2-3 v ja istui rattaissa. Olisi ollut kiva kuljettaa isompikin rattaissa tai autossa, mutta ei ollut autoa ja rattaatkin yhden hengen rattaat.
Matkat aamulla väsyneenä talvipakkasessa olivat raskaita lapselle, samoin kotimatkat iltasella, kun jo väsytti - tein kaksivuorotyötä.
Aika usein lapsi seisoi tavarakorissa, mutta oli painava työntää.
Omiani olen juoksuttanut ja kävelyttänyt pienestä pitäen siis, fillarilla on matkat tehty. Nyt ovat isoja, nuorempikin teini-iässä. Ja arvatkaa mitä on jäänyt opiksi näistä lapsuusajan ulkoiluista ja liikunnasta? VÄÄRIN! Nuori EI harrasta liikuntaa ollenkaan, fillarilla menee kun kävellen ei jaksa ja bussilla jos vaan mahdollisuus ja rahaa.
Siis: ei yhtään mitään hyötyä!
Ehkä pikemminkin päinvastoin: jos olisi ollut mahdollisuus istua kyydissä, liikunta maittaisi nyt enemmän, kun se ei olisi ollut pakkopullaa, väsyneenäkin.
Lapsetkin on yksilöitä, eikä oo ihan selkeetä rajaa millon lasta EI SAISI enää kulettaa rattaissa. Tietty on huvittavan näköstä jos iso lapsi on kyydissä(verrattavissa tutin imemiseen)... ja olempa ollut päiväkodissa töissä ja siellä jopa lähes 6 vuotias poika tuotiin rattailla.. Tuskin enää koulu ikäsenä istuu rattaissa...
Omat vekarat ovat kyllä jo pienestä pitäen (n. 2v) halunneet kävellä ja sen olen heille suonu JOS ei ole ollu kiire.
Joten kulkekoot/kulettakoot ne rattailla kuka haluaa... EU ei ole vielä pistänyt siihen direktiivejä :)
meillä on 3 vuotias isoveikka ja pikkusiskona 10kk tyttö. sisko on rattaissa ja veli kävelee useimmiten vieressä. pitkillä matkoilla kuitenkin helpompi nostaa poikakin rattaisiin (jos ollaan vaikka pitkään kaupungilla) yleensä kyllä kävelee ja näin talvisin istuu pulkassa tai rattikelkassa:)