Ahtauttavaa keuhkosairautta sairastavilla on todettu systeemisten tulehdusmerkkiaineiden lisääntymistä. Isrealilaistutkimuksessa on testattu hypoteesia, jonka mukaan keuhkojen toiminnan heikkeneminen myös näennäisen terveillä henkilöillä olisi yhteydessä systeemiseen tulehdukseen. Tutkimukseen osallistui yli tuhat henkilöä, joilla ei ollut todettu keuhkosairautta. Heille tehtiin keuhkojen toimintakokeet ja heiltä määritettiin fyysinen suorituskyky, metabolisen oireyhtymän osakomponentteja sekä C-reaktiivinen proteiini (CRP).
Osallistujista 8,5 %:lla uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV1) oli alle 80 % viitearvosta. Mitä matalampi tupakoimattomien uloshengityksen sekuntikapasiteetti oli, sitä korkeampi CRP oli. Uloshengityksen sekuntikapasiteetin alimmassa kvartiilissa tupakoimattomien CRP oli 2,5 mg/l ja ylimmässä kvartiilissa 1,3 mg/l. Tupakoijien CRP oli alimmassa uloshengityksen sekuntikapasiteetin kvartiilissa 3,8 mg/l ja ylimmässä 1,9 mg/l. Nämä yhteydet pysyivät merkitsevinä, kun ikä, sukupuoli, metabolisen oireyhtymän osakomponentit ja fyysinen suorituskyky otettiin huomioon. Näyttää siltä, että systeeminen tulehdus kuvastaa myös näennäisen terveiden ja koskaan tupakoimattomien henkilöiden keuhkojen toiminnan heikkenemistä.
Lähde: American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2006;174:626-632
http://www.poliklinikka.fi/?page=3065073&id=1110040
Osallistujista 8,5 %:lla uloshengityksen sekuntikapasiteetti (FEV1) oli alle 80 % viitearvosta. Mitä matalampi tupakoimattomien uloshengityksen sekuntikapasiteetti oli, sitä korkeampi CRP oli. Uloshengityksen sekuntikapasiteetin alimmassa kvartiilissa tupakoimattomien CRP oli 2,5 mg/l ja ylimmässä kvartiilissa 1,3 mg/l. Tupakoijien CRP oli alimmassa uloshengityksen sekuntikapasiteetin kvartiilissa 3,8 mg/l ja ylimmässä 1,9 mg/l. Nämä yhteydet pysyivät merkitsevinä, kun ikä, sukupuoli, metabolisen oireyhtymän osakomponentit ja fyysinen suorituskyky otettiin huomioon. Näyttää siltä, että systeeminen tulehdus kuvastaa myös näennäisen terveiden ja koskaan tupakoimattomien henkilöiden keuhkojen toiminnan heikkenemistä.
Lähde: American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2006;174:626-632
http://www.poliklinikka.fi/?page=3065073&id=1110040
Vastaukset 8
Vanhimmat
noin matalilla CRP arvoilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, sama kuin mitattaisi onko senkka 1, 2 vai kokonaista 3.
Oma crp on aina yli tuon mitä tuossa tutkimuksessa kerrotaan. Missä tasossa se muilla on, vai tutkitaanko sitä? Entä lasko?
kiinnostaa on pef.
Minulla CRP mitattuna 5.1.2009 oli 2, kuten tavallisesti, La 7, joka normaalisti on 4, L-basofiilit 1,1 (0-1) ja kokonais IgE 679 (0-110) ja kaikki muut 17 veriarvoa normaalit.
Eli mustaherukka-allergian (käyttö kolmisen kuukautta) aiheuttama jalkapohjakalvon ja jänteiden tulehtuminen nosti Kokonais-IgE-arvoa, pikkuisen La:ta ja basofiileja.
Työpaikka-altistusaikana veriarvojaa mitattiin vain pari kertaa, jossa ensimmäisessä, Örebro-kartoituksen jälkeen pvk-arvot ihanneluokkaa, ja toisessa, kun rasitushengenahdistus oli päällä ja voimakas liikerasituskipuilu, niin CRP oli 8 ja senkka 12.
Tuo tutkimus, mihin viittaat, kuuluu ryhmään 0-tutkimukset.
ei kovin usein crp:tä ole otettu, useimmiten otetaan lasko. Näin kävi nytkin, kun sain antibioottikuurin keuhkoputkentulehdukseen.
Työpaikkakäyntini jälkeen tulehdusarvot ovat taas nousussa päin. Lasko laski minulle 10, nyt se oli 19. Leukkarit olivat jo 5.8 useampaan kertaan, ja nyt nousussa päin 7.1
Korkeimmillaan lasko oli af-altistuksen jälkeen ja silloin se oli 34. Niin korkealla se ei ole enää käynytkään.
Jos crptä on otettu, on se muistaakseni jotakin 5-7 ja siitä tuonne 11 asti. Näitä arvoja pidetään täysin normaaleina. Jos crp menee yli 50, katsotaan että antibioottikuurin voisi aloittaa.
Omalla kohdallani antibioottikuuri ja crp eivät kuulu yhteen. En tiedä miksi. Tosin nytkin yskin keltaista limaa, ehkä se sitten noiden rintakipuilujen kanssa oli syynä lääkityksen aloittamiseen.
Nyt tuo L-Baso oli 1% (L-Baso-# 0,09), joskus se on ollut sairaanpina aikoina 2.
L-Monos-% 9 (L-Monos-# 0,6) ja L-Neut-% 64 (L-Neut-# 0.6) ja Eos 0.16 eli tämä alarajoilla.
Ja vaikka 3 viikon vuoto takana, veriarvot nousussa 138 arvo nyt. Aikaisemmin veriarvot aina laskivat vuotojen aikana, ei enää nykyisin.
P-K 3.8, P-Krea 59, P-Na 138 eli nämä ovat alarajoilla, mutta ihan viitearvoissa kuitenkin.
Eli minulla homma mene niin, että ylärajoille kohoaa leukkarit, lasko, neut, mono, baso...
Ei mitenkään hälyttävästi, koska ei niihin ole kiinnitetty huomiota mitenkään. Korkeimmillaan Neut on ollut jotakin 74. Silloinkin kyse on vielä raja-arvoista.
Jostakin tulehduksesta nämä tietysti aina kertovat. Nyt lienee menossa joku kulkutauti, tai kuten lääkäri sanoi voi olla ihan sairautesi normaali pahenemisvaihekin. Eli kaitpa ne sitten liittyvät myös astmaan? Myös tähän merkilliseen astmaan, jota itse sairastan. ;-)
"Allerginen alveoliitti
Allerginen alveoliitti on keuhkorakkuloiden reaktiivinen tulehdusprosessi, jonka aiheuttavat keuhkoihin hengitetyt hiukkaset. Alveoliitti on tyypillisesti viivästynyt (IV tyypin) allerginen reaktio, joten aiheuttajalle ei ole osoitettavissa IgE-tyypin vasta-aineita. IgG-tyypin vasta-aineita saattaa löytyä potilaan verestä, mutta niidenkin esiintyminen on ohimenevää (5).
Allergisen alveoliitin varhainen diagnosointi on oleellisen tärkeää. Diagnostiikan perusta on tarkka anamneesi, sillä alkuvaiheessa kuvantamistutkimukset aina ohutleiketietokonetomografiaa myöten voivat olla lähes normaalit. Taudin alkuvaiheessa käynnistetty hoito ja altistuksen loppuminen estävät kokonaan pysyvän keuhkofibroosin kehittymisen myöhemmin (kuva 3). "
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category =97&conference=4500000000000608&posting=220000000234884 51
pysyvän keuhkofibroosin oireet?
xxxxxxxx
xxxxxxx
Hemoglobiini on pääasiallinen verihiutaleiden (erytrosyyttien) "hengityspinta". Se koostuu proteiiniosasta eli globiinista ja rautaa sisältävästä hemiryhmästä, joka tuottaa soluun happea.
Normi (raskaana olevat): 100-130 yksikköä. Hemoglobiiniarvojen aleneminen on merkki anemiasta.
Leukosyytit ovat suojasoluja eli erikoistuneita verielementtejä, jotka vastaavat immuunisuojasta. Leukosyytit tuhoavat vereen joutuneita vieraita bakteereita ja toksiineja. Niiden määrä muuttuu raskauden aikana ja myös ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta - niihin vaikuttavat kausittaiset, ilmastolliset ja auringon aktiiviset periodit.
Normi (raskaana olevat): 4,0-9,0 yksikköä. Leukosyyttien taso kohoaa tulehdusten, bakteeristen ja virusperäisten tartuntojen, myrkytysten, verenmenetyksen (onnettomuudet) tai kroonisten sisäisten verenvuotojen (vatsahaavat) johdosta sekä munuaiskoliikin, allergioiden, maksasairauksien ja säännöllisen lääkkeiden nauttimisen seurauksena. Taso nousee olennaisesti myös joidenkin kasvainprosessien tapauksissa.
Lasko erytrosyyttien laskemisnopeus. (Lasketaan tavallisesti 1 h verisolujen laskemisnopeus).Normaali laskonopeus ei saisi ylittää 15 mm tunnissa. . Laskon nopeutuminen (30-40 mm/h) viittaa tulehdukseen, akuuttiin infektioon, myrkytykseen ja suureen verenmenetykseen (esim. leikkauksen jälkeen).
Retikulosyytit nuoret, kehittymisvaiheessa olevat punasolut, erytrosyyttien edeltäjät.
Normi (raskaana olevat): 2-10 yksikköä. Taso nousee anemian ja verenvuodon seurauksena.
Trombosyytit verihiutaleet, jotka osallistuvat aktiivisesti veren hyytymisprosessiin.
Normi (raskaana olevat): 180-320 yksikköä. Lääkärin on tärkeä tietää veren hyytymisaika, jotta hän pystyy tekemään valmistelut tulevaa synnytystä varten (erityisesti sektion suhteen). Tätä tarkoitusta varten lasketaan trombin muodostumisen ja hyytymisnopeuden aika.
Veren biokemiallisessa analyysissa tutkitaan veren solukomponenttien lisäksi myös pigmenttejä, fermenttejä, hormoneja, mikroelementtejä ja proteiineja.
Proteiinit Veri sisältää paljon proteiineja, joista jokaisella on oma tehtävä suoritettavanaan: ravinto, suoja, energiavarasto, veren normaalin hyytymisen takaaminen jne.
Albumiini - työstetään maksassa. Tukee verenpainetta, tuottaa elimiin ja kudoksiin tarvittavat rasvat ja hiilihydraatit. Kuljettaa bilirubiinia, rasvahappoja, kalsiumia ja useita muita aineita.
Normi (raskaana olevalle): 30-50 yksikköä. Immunoglobuliinit vastaavat immuunisuojasta. Kohonneet arvot viittaavat munuaisen, maksan tai suolistoteiden sekä naisten sukuelinten krooniseen tulehdukseen. Kohoaa myös nestevajauksessa - alenee palohaavojen ja verenvuotojen esiintyessä.
C-reaktiivinen proteiini kohoaa akuuttien tulehduksellisten prosessien aikana - bakteeriset ja viirusperäiset tulehdukset; infarktin, onnettomuuksien ja stressin aikana.
Virtsahappo kuvaa munuaisten toimintaa. Nousee pneumoniaa ja leukemiaa podettaessa sekä paaston aikana. Laskee vakavan maksasairauden esiintyessä. Nousuun ja laskuun vaikuttavat myös useat lääkkeet (aspiriini, diureetit jne.)
Normi (raskaana olevat): 0,16-0,4 yksikköä. Kohonneet arvot viittaavat munuaissairauksiin ja raskauden toksikooseihin.
Rasvat Lipoproteiinit sisältävät rasvoja (lipidejä), esimerkiksi kolesteriinia, joka muodostuu maksassa.Kolesteriinin eli kolesterolin arvot riippuvat maksan tilasta ja ruoasta saadun rasvan määrästä. Normi (raskaana olevat): 5-6 yksikköä. Nämä arvot riippuvat maksan toiminnan häiriöistä ja ravinnon laadusta.
Fibrinogeeni on vastuussa veren hyytymisestä oikeaan aikaan.
Normi (raskaana olevat): 3-6 g/l
Bilirubiini on sappipigmentti, joka muodostuu hemoglobiinin hajotessa maksassa ja pernassa.
Normi (raskaana olevat): 3,4-22,2 yksikköä. Bilirubiinin korkea taso on merkki maksasairauksista (hepatiitti) ja anemiasta. Kohoaa myös lääkkeiden vaikutuksesta (erytromysiini, indometasiini, diazepam, oxazepam)
Glukoosi "Sokerin" osoittajat veressä kertovat raskaana olevan elimistön energiatasapainosta ja haiman toiminnasta.
Normi (raskaana olevat): 3,3-6,6 yksikköä. Raskaus voi provosoida glukoositason vaihteluita veressä ja sokeritautia. Korkeat verensokeriarvot ovat vaaraksi sikiölle.
Veren fermentit
Fermenttien aktiivisuus varmistaa tietyn elimen ja jopa koko järjestelmän toiminnan. Joidenkin fermenttien korkea aktiivisuus viittaa tietyn elimen vahingoittumiseen. Esimerkiksi haiman muodostama haiman lipaasi kertoo haiman toiminnasta. Kreatiini on aine, joka osallistuu lihasten supistumiseen. Sen vuorokausittainen erittyminen riippuu oikeasta ravinnosta ja on olennaista normaalia synnytystä silmällä pitäen.
Veren hormonit
Insuliini (normi 36-180 yksikköä), adrenaliini, kilpirauhaset tyreotrooppiset hormoonit, ketosteroidit (lisämunuaishormoni), progesteroni, oksitosiini ja prolaktiini ovat äärimmäisen tärkeitä raskauden normaalia kulkua varten ja myös synnytyksessä.
Alfafetoproteiini viittaa sikiön synnynnäisien vammojen olemassaololle tai niiden puuttumiselle.
AFP:n taso on aina suurempi sikiöllä kuin äidillä. Äidin vammojen, sikiön kuoleman ja joidenkin kehityshäiriöiden esiintyesä AFP:n taso äidin elimistössä kohoaa.
Mikroelementit Näiden arvot kertovat elimistön happoisuus-emäksisyys –tasapainosta ja yleisen verenkierron tilanteesta.
Normi(raskaana olevat): kalsium 2,2-2-5; natrium 135-145; kalium– 3,3-4,9 yksikköä.
Natriumin arvojen kohoaminen tai aleneminen johtuu veden ja suolojen menetyksestä. Kaliumintason kohoaminen johtuu sokkitilan, kudosvaurioiden, maksan vajaatoiminnan ja joidenkin lääkkeiden yliannostuksen vaikutuksesta. Kaliumin arvojen alentuminen saattaa johtua munuaisvauriosta, oksentamisesta tai pitkäaikaisesta ripulista.
Kalsiumin määrä veressä kasvaa avitaminoosin, luukudosten puutostilojen, stressin, kroonisen depression, joidenkin lääkkeiden käytön, kilpirauhassairauksien ja D-vitamiinin yliannostuksen seurauksena. Kalsiumin tason aleneminen veressä saattaa johtua D-vitamiinin puutoksesta, haimatulehduksesta tai magnesiumin puutoksesta.
Magnesiumilla on suuri merkitys hermoston ja lihaksiston toiminnassa. Magnesiumin määrä elimistössä kasvaa väärien ruokatottumusten seurauksena ja sen kasvaneen kierron johdosta munuaisten kautta. Määrä alenee ripulin seurauksena. Normi (raskaana olevat): 0,65-1,1 yksikköä.
Arvot kuvaavat kilpirauhasen toimintaa ja ne muuttuvat sokeritaudin ollessa kyseessä.
Rauta osallistuu aktiivisesti hapen vaihtumiseen. Rautaa tarvitaan kaikkien elinten ja solujen normaaliin toimintaan. Tavallisessa verikokeessa määritellään hemoglobiini eli raudan määrä punasoluissa (erytrosyyteissä). Normi (raskaana olevat): 9,0-31,0 yksikköä. Raudan arvojen aleneminen veressä viittaa anemian syntyyn sekä elinten ja solujen riittämättömään hapensaantiin. Arvot alenevat myös suuren verenvuodon jälkeen, B12-vitamiinin puutoksen, akuuttien ja kroonisten sairauksien, syövän ja raskauden vuoksi sekä lääkkeiden kuten aspiriini, allopurinoli ja kortisoli vaikutuksesta. Arvot kohoavat toistuvan verensiirron seurauksena ja sellaisten anemioitten suhteen, joissa on alentunut punasolujen tuotanto tai joissa punasolut hajoavat.