Kun katson peiliin muistojen
se rikki mennyt on,
nyt muistan niin kuin eilisen
tuon hetken, tuokion.
Sä lausuit silloin hymysuin
on eronhetki tää,
mä kalpenin ja vihastuin
en voinut ymmärtää.
Niin aika meitä tuudittaa
vain sade ruutuun lyö,
kun ootit päivää koittavaa
tulikin jo yö.
Nuo kaikki valat rakkauden
kuin tuuli viennyt ois,
tuo ilta ikimuistojen
on pyyhitty näin pois.
Harvoin täällä sitä saa
mikä paras ois,
tunteet vaikka tunnustaa
toinen lähtee pois.
Haavemaahan kulku vie
silloin miettien,
kapea on täällä tie
joskus ihmisen.
Itsesäälin paikka ei
ole siltikään,
vaikka elo paljon vei
jatkan ELÄMÄÄN.
Haavekuvat haihtuen
kultaa muistot nuo,
päivät iltaan vaihtuen
jotain uutta tuo.
se rikki mennyt on,
nyt muistan niin kuin eilisen
tuon hetken, tuokion.
Sä lausuit silloin hymysuin
on eronhetki tää,
mä kalpenin ja vihastuin
en voinut ymmärtää.
Niin aika meitä tuudittaa
vain sade ruutuun lyö,
kun ootit päivää koittavaa
tulikin jo yö.
Nuo kaikki valat rakkauden
kuin tuuli viennyt ois,
tuo ilta ikimuistojen
on pyyhitty näin pois.
Harvoin täällä sitä saa
mikä paras ois,
tunteet vaikka tunnustaa
toinen lähtee pois.
Haavemaahan kulku vie
silloin miettien,
kapea on täällä tie
joskus ihmisen.
Itsesäälin paikka ei
ole siltikään,
vaikka elo paljon vei
jatkan ELÄMÄÄN.
Haavekuvat haihtuen
kultaa muistot nuo,
päivät iltaan vaihtuen
jotain uutta tuo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen vankkumaton runojesi ystävä.
Tämä runo sattuu jo lukijaankin, kuinka paljon
asia onkaan Sinua itseäsi satuttanut !
kova paikka,elämällä on vain sellaisia taipumuksia että joskus tulee lunta tupaan. KIITOS!