rikos ja hallituksen esitys:
3 mom. Kuolleen henkilön muiston häpäisemistä voitaisiin pitää kunnianloukkauksena vain silloin, kun henkilöstä on esitetty valheellinen tieto tai vihjaus. Säännöksen soveltamisala on siis selvästi suppeampi kuin 1 momentissa tarkoitetun rikoksen. Kuollutta henkilöä koskevan väitteen esittäminen ei voisi myöskään tulla rangaistavaksi 10 §:ssä säädettäväksi ehdotetun törkeän kunnianloukkausrikoksen ankaramman asteikon mukaan. Voimassa olevan lain vastaavalla säännöksellä (rikoslain 27 luvun 4 §) ei ole ollut sanottavaa käytännön merkitystä. Viime vuosikymmenen aikana säännöstä ei ole alioikeustilastojen mukaan sovellettu kertaakaan.
Vainajan muiston suojalle ei ole haluttu asettaa ehdotonta rajaa, kuten voimassa olevassa laissa on tehty. Nykyään syytettä ei saa nostaa sen jälkeen, kun loukkauksen kohde on ollut kuolleena 20 vuotta. Tällainen laissa säädetty aika voi yksittäistapauksissa usein olla liian pitkä, mutta joskus myös liian lyhyt. Myöskään oikeusturvan kannalta ei ole välttämätöntä määritellä täsmällisesti sitä aikaa, jonka kunnian suoja kestää kuoleman jälkeen. Uudenkin säännöksen soveltamisessa kuolemasta kulunut aika vaikuttaisi kuitenkin teon rangaistavuuteen. Mitä pidempi aika on kulunut, sitä epätodennäköisempää on, että vainajaa koskeva valheellinen väite tai vihjaus olisi omiaan aiheuttamaan lainkohdassa tarkoitettua kärsimystä ihmisille, jotka olivat vainajalle erityisen läheisiä. Aikarajoitus seuraa myös siitä, että kärsineen on pitänyt elää samanaikaisesti loukatun kanssa. Varsin harvinaista olisi, että teko olisi omiaan aiheuttamaan tällaista kärsimystä nykyisen lain mukaista 20:ta vuotta pidemmän ajan kuluttua kuolemasta.
Tekijän menettelyn moitittavuuden kannalta ei ole suurta eroa sillä, esitetäänkö valheellisia tietoja elävästä vai äskettäin kuolleesta ihmisestä. Vainajan kunnian loukkaaminen herättää mielipahaa vainajan lähipiirissä.
Loukkauksen kohteena 3 momentissa tarkoitetuissa teoissa voivat olla vainajalle erityisen läheiset ihmiset. Erityisen läheisen henkilön käsitettä on täsmennetty ehdotetun 12 §:n 3 momentin perusteluissa.
3 mom. Kuolleen henkilön muiston häpäisemistä voitaisiin pitää kunnianloukkauksena vain silloin, kun henkilöstä on esitetty valheellinen tieto tai vihjaus. Säännöksen soveltamisala on siis selvästi suppeampi kuin 1 momentissa tarkoitetun rikoksen. Kuollutta henkilöä koskevan väitteen esittäminen ei voisi myöskään tulla rangaistavaksi 10 §:ssä säädettäväksi ehdotetun törkeän kunnianloukkausrikoksen ankaramman asteikon mukaan. Voimassa olevan lain vastaavalla säännöksellä (rikoslain 27 luvun 4 §) ei ole ollut sanottavaa käytännön merkitystä. Viime vuosikymmenen aikana säännöstä ei ole alioikeustilastojen mukaan sovellettu kertaakaan.
Vainajan muiston suojalle ei ole haluttu asettaa ehdotonta rajaa, kuten voimassa olevassa laissa on tehty. Nykyään syytettä ei saa nostaa sen jälkeen, kun loukkauksen kohde on ollut kuolleena 20 vuotta. Tällainen laissa säädetty aika voi yksittäistapauksissa usein olla liian pitkä, mutta joskus myös liian lyhyt. Myöskään oikeusturvan kannalta ei ole välttämätöntä määritellä täsmällisesti sitä aikaa, jonka kunnian suoja kestää kuoleman jälkeen. Uudenkin säännöksen soveltamisessa kuolemasta kulunut aika vaikuttaisi kuitenkin teon rangaistavuuteen. Mitä pidempi aika on kulunut, sitä epätodennäköisempää on, että vainajaa koskeva valheellinen väite tai vihjaus olisi omiaan aiheuttamaan lainkohdassa tarkoitettua kärsimystä ihmisille, jotka olivat vainajalle erityisen läheisiä. Aikarajoitus seuraa myös siitä, että kärsineen on pitänyt elää samanaikaisesti loukatun kanssa. Varsin harvinaista olisi, että teko olisi omiaan aiheuttamaan tällaista kärsimystä nykyisen lain mukaista 20:ta vuotta pidemmän ajan kuluttua kuolemasta.
Tekijän menettelyn moitittavuuden kannalta ei ole suurta eroa sillä, esitetäänkö valheellisia tietoja elävästä vai äskettäin kuolleesta ihmisestä. Vainajan kunnian loukkaaminen herättää mielipahaa vainajan lähipiirissä.
Loukkauksen kohteena 3 momentissa tarkoitetuissa teoissa voivat olla vainajalle erityisen läheiset ihmiset. Erityisen läheisen henkilön käsitettä on täsmennetty ehdotetun 12 §:n 3 momentin perusteluissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Edesmennyt ex-poliisiylijohtaja ilmeisesti kokee kiusallisena, että hänen yllättävästä ja äkkiarvamattomasta kuolemasta ja kuolinsyystä keskustellaan julkisesti.
Toisaalta keskusteluun on perusteltu syy, koska nimeltä mainittu henkilö on itse tuonut julkisuuteen saamansa uhan ja uhkailut julkisessa virassaan ja väittänyt jopa saaneensa ministeriön auton käyttöönsä vaaran ja uhan välttämiseksi.
Kunnianloukkausrikos edellyttää tahallisuutta, eikä kuolinsyystä keskustelu tällä palstalla täytä kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön toteutumista.
Julkisista johtavista virkamiehistä tulee kansalaisten keskustella elävinä ja kuolleina.
Kuolema tosin on niin lopullista, lopullista.
Ps. Kekkonen ja Elvis elää.
omainen