Mikä on tärkeää elämässäsi?

Kukkapurkkeja, haluan kaikkien olevan samaa sarjaa. Sekä sisällä, että ulkona olevat isot purkit, aivan itse ostan. Kasveja niihin voivat ostaa muutkin.

Säästän paljonkin tavaroita, ja jaan niitä sitten tarvitseville.
Kirpparille vien välillä myyntiin.
Kaikesta voisin luopua koska vaan, mutta kun on tilaa säilöä, niin säästän aikani.

minäpä ostelen kirjoitti:

Kukkapurkkeja, haluan kaikkien olevan samaa sarjaa. Sekä sisällä, että ulkona olevat isot purkit, aivan itse ostan. Kasveja niihin voivat ostaa muutkin.

Säästän paljonkin tavaroita, ja jaan niitä sitten tarvitseville.
Kirpparille vien välillä myyntiin.
Kaikesta voisin luopua koska vaan, mutta kun on tilaa säilöä, niin säästän aikani.

tekee kuten sinäkin.

Sitten kun tulee uudet asukkaat, tai perikunta jakaa mistä pääsevät sopuun, ja loput vaihtolavalle. Niinhän tämä elämä menee noiden tavaroidenkin kanssa.

aina ollut ihan järkyttävää, miten ihmiset on kiinni rahassa ja tavaroissa.
Minusta on kammottavaa kun sanotaan, että pitää olla "jotain ajankulua".

Niin kuin elämä olisi jotain, jota pitäisi ikävissään ehdoin tahdoin kuluttaa.

Se on yksi syy, miksi en omista televisota. En halua heittää leijonanosaa lyhkäisestä elämästäni tuijotellen jotain liukuhihnalta tuotettua jenkkipaskaa!!!
Katson verrattomasti paljon hyödyllisemmäksi jos vaikka senkin ajan syljeskelen kattoon ja ajattelen ikiomia (huom! ikiomia, ei toisten valmiiksi tuottamia) ajatuksia, olkoot vaikka kuinka kahjoja unelmia.

Minusta on kirjoitti:

aina ollut ihan järkyttävää, miten ihmiset on kiinni rahassa ja tavaroissa.
Minusta on kammottavaa kun sanotaan, että pitää olla "jotain ajankulua".

Niin kuin elämä olisi jotain, jota pitäisi ikävissään ehdoin tahdoin kuluttaa.

Se on yksi syy, miksi en omista televisota. En halua heittää leijonanosaa lyhkäisestä elämästäni tuijotellen jotain liukuhihnalta tuotettua jenkkipaskaa!!!
Katson verrattomasti paljon hyödyllisemmäksi jos vaikka senkin ajan syljeskelen kattoon ja ajattelen ikiomia (huom! ikiomia, ei toisten valmiiksi tuottamia) ajatuksia, olkoot vaikka kuinka kahjoja unelmia.

nuoresta olen paljonkin ajatellut sitä, miten ihmisen tulisi elää, ja että kuolla voi koska tahansa.
Valitettavasti nämä ajatukset eivät ole automaattisesti poikineet eettisesti arvokasta, täyttä ja rikasta elämää. Pitkä on matka teoriasta käytäntöön, kaikilla.

Turvallisuuden tunne on useimmille tavaroiden keräilijöille,varsinkin edesmenneiden omaisten tavarat,tärkeitä tavallaan turvallisuuden tuojia.Olen monesti miettinyt,miksi joillekin ihmisille tavarat ovat niin mahdottoman tärkeitä.Koko elämä saattaa mennä ex ihmisten "tavaramaailmassa".Ja sitten sitä "tavaraa" on kerättynä jo niin paljon,ettei itselle jää juuri lainkaan asuintilaa omassa kodissaan.Mutta hei,jostakin sitä turvallisuutta haetaan.

Aikuisessakin asuu pieni lapsi.Ihan pikkuisena meillä on oma riepu tai nalle taikka joku muu vastaava "turvahemmo".

Mutta mitäs sitten,kun on ihmisiä,jotka eivät "turvahemmoja" tarvitse.???Ovatko he sitten vahvempia ja heillä olisi parempi itsetunto?Vai?

Jotenkin ajattelen aikuisen ihmisen olevan vahva ja itsenäinen yksilö,jolloin mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ovat muualla kuin menneisyyden asioissa,käsin kosketeltavissa esineissä, tätiemme,serkkujemme,mummojemme ja muiden edesmenneiden henkilöiden "tavarat".

Tarkoitus olisi elää tätä päivää ja nauttia kaikista niistä hetkistä,joita meillä itse kullakin on.Jokainen hetki on tärkeä.Elämykset niin pienet kuin suuremmatkin ovat elämään kuuluvia ja ne antavat meille paljon.Aika kiitää nopeasti ja paikalleen jämähtäminen on tavallaan "historian siivillä" elämistä.Mutta elämä on kaiken aikaa uuden oppimista ja uusia erilaisia kokemuksia täynnänsä.

Milloin kävit viimeksi konsertissa?Entä kirjamessut.Taidenäyttelyissä?ym.Matkailu avartaa.

Ei kirjoja, eikä paljon muutakaan pölynkerääjiä.
luovuin niistä 7 v sitten, kun muutin kaksioon.
Vuodevaatteita on kahdet, toiset käytössä, toiset pesussa.
Kaikki liinavaatteet mahtuu kahdelle hyllylle. 50cm kaappi henkarivaatteille,
pari hyllyä muille vaatteille.

Astioita neljälle, ja muut välttämättömät keittiötavarat.
Radio on, ei tvtä.
Pöytä ja 4 tuolia, sohva pikkupöytä, ja vuode.
Riittää mainiosti,
Enempää en tarvitse.

ei mattoja, kirjoitti:

Ei kirjoja, eikä paljon muutakaan pölynkerääjiä.
luovuin niistä 7 v sitten, kun muutin kaksioon.
Vuodevaatteita on kahdet, toiset käytössä, toiset pesussa.
Kaikki liinavaatteet mahtuu kahdelle hyllylle. 50cm kaappi henkarivaatteille,
pari hyllyä muille vaatteille.

Astioita neljälle, ja muut välttämättömät keittiötavarat.
Radio on, ei tvtä.
Pöytä ja 4 tuolia, sohva pikkupöytä, ja vuode.
Riittää mainiosti,
Enempää en tarvitse.

on.Todella en tarvitsisi minäkään mattoja.Sinä olet fiksu,sillä pölyä tulee turhaan ja kerääntyy mattoihin ja ikkunaverhoihin.Menee aikaa,kun niitä pölyjä tamppailee ulkona.Taidan poistaa muutamia mattoja.Minulla ei myöskään ole mitään ylimääräistä siinä mielessä,että yksi astiasto on,juomalaseja ja kuppeja ja lautasia ynnä muuta ruokailuvälinettä.

Valokuvia on,mutta ei liikaa.Periaatteni on ettei tavaroille tarvitse ostaa huonekaluja.Minusta ne ovat ylimääräisiä,jos ne hankitaan tavaroille.Minulla jää todella paljon aikaa matkustamiseen ja kulttuuriin,kun kaikki turha siivoaminen ja järjestely jää elämästä pois.

Maailma on tavarakeskeinen.Ihmiselle itselleen ja ystäville,tuttaville ei jää aikaa olen tullut huomanneeksi,jos tämä meidän elämään tarkoitettu aika annetaan ja jaetaan tavarakeskeisesti ja kauppakeskeisesti.Mutta,kukin elää tavallaan.

Saara kirjoitti:

on.Todella en tarvitsisi minäkään mattoja.Sinä olet fiksu,sillä pölyä tulee turhaan ja kerääntyy mattoihin ja ikkunaverhoihin.Menee aikaa,kun niitä pölyjä tamppailee ulkona.Taidan poistaa muutamia mattoja.Minulla ei myöskään ole mitään ylimääräistä siinä mielessä,että yksi astiasto on,juomalaseja ja kuppeja ja lautasia ynnä muuta ruokailuvälinettä.

Valokuvia on,mutta ei liikaa.Periaatteni on ettei tavaroille tarvitse ostaa huonekaluja.Minusta ne ovat ylimääräisiä,jos ne hankitaan tavaroille.Minulla jää todella paljon aikaa matkustamiseen ja kulttuuriin,kun kaikki turha siivoaminen ja järjestely jää elämästä pois.

Maailma on tavarakeskeinen.Ihmiselle itselleen ja ystäville,tuttaville ei jää aikaa olen tullut huomanneeksi,jos tämä meidän elämään tarkoitettu aika annetaan ja jaetaan tavarakeskeisesti ja kauppakeskeisesti.Mutta,kukin elää tavallaan.

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.

Elina Karjalainen, Uppo-Nalle


Ainakaan tavaroilla, mutta ei ehkä myöskään matkustelulla, kulttuurilla tai tuttavien avulla saa täytettyä tyhjyyttä sisällään, en minä ainakaan.

beessisloggi kirjoitti:

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.

Elina Karjalainen, Uppo-Nalle


Ainakaan tavaroilla, mutta ei ehkä myöskään matkustelulla, kulttuurilla tai tuttavien avulla saa täytettyä tyhjyyttä sisällään, en minä ainakaan.

Olen ajatellut, että "aika tavaran kaupitsee". Parhaillaan lapsenlapset (tyttöjä) ovat siirtymässä omilleen ja mattoja ja verhoja olen vienyt mennessäni ihan pyynnöstä. Ehkä muutaman vuoden päästä he itse jo hankkivat niin, että voivat hankkia uusia.
Olin pitänyt tallessa kaikki laukkuni ja nyt sekin varasto on tyhjenemässä, kun retrotavara on muodissa.
Myönnän kuitenkin, että olen liiankin hyvä säästämään kaikkea vanhaa.
Pidän kuitenkin siitä, että kotini on viihtyisä. Mielestäni siihen tarvitaan verhoja, mattoja, kukkia ja huonekaluja. Mattoja vaihdan pikkuhiljaa pölyämättömästä materiaalista valmistettuihin malleihin.

Ihmettelin anoppiani aikoinaan, kun hän sanoi, ettei haluaisi kotoa mihinkään. Olen itse kohta samaa mieltä:)

Fridanna kirjoitti:

Olen ajatellut, että "aika tavaran kaupitsee". Parhaillaan lapsenlapset (tyttöjä) ovat siirtymässä omilleen ja mattoja ja verhoja olen vienyt mennessäni ihan pyynnöstä. Ehkä muutaman vuoden päästä he itse jo hankkivat niin, että voivat hankkia uusia.
Olin pitänyt tallessa kaikki laukkuni ja nyt sekin varasto on tyhjenemässä, kun retrotavara on muodissa.
Myönnän kuitenkin, että olen liiankin hyvä säästämään kaikkea vanhaa.
Pidän kuitenkin siitä, että kotini on viihtyisä. Mielestäni siihen tarvitaan verhoja, mattoja, kukkia ja huonekaluja. Mattoja vaihdan pikkuhiljaa pölyämättömästä materiaalista valmistettuihin malleihin.

Ihmettelin anoppiani aikoinaan, kun hän sanoi, ettei haluaisi kotoa mihinkään. Olen itse kohta samaa mieltä:)

mulla on sitten kamaa ja tavaraa ja hilua.On jotta.Taitaa olla perinnöllistä tämä arvottoman hilun kerääminen,sillä en oo ainoo,joka keräilee ja kantaa kirppiksiltä ja muualta kaikkee mihi ikinä vaan mahtuukin.Iso kämppä mulla ei oo,mutta varmaan on viihtyisä.Seinät,katot ja lattiat täynnä yhtä jos toista.Ja mutta kun mulla on niitä varastojakin ja on kaksi vanhantavaran kauppaa.Ihanaa saa oikein pölyssä ja kamassa temmeltää.Paljon on ja lisää tulee.

Yritämme miekkoseni kanssa avata muutaman kuukauden kuluttua kolmannen vanhantavaran liikkeen.Ajateltiin sellasta kolme huonetta kauppaan ja koko ajan kierrellään paikkoja,jotta saadaan lisää.Jos tuutte meille kylään,niin eteisessä on seinät katosta lattiaan kaikenlaista vanhaa ja uutta taulua ja seinäpeilejä,koristeita,hyllyjä,tonttuja,perhosia,vanhoja valaisimia ja muuta.Lattialla on laatikoissa lisää.Muut tilat on kotonamme just jetsulleen samanlaisia.Tavaraa ja tavaraa.Keittiöön miekkoseni porasi kattoon kunnon tukipuut ja parrur niin voi sielläkin pitää kattiloita,paistinpannuja ym kippoo ja kuppii.Ei lopu tavarat talosta.

Fridanna kirjoitti:

Olen ajatellut, että "aika tavaran kaupitsee". Parhaillaan lapsenlapset (tyttöjä) ovat siirtymässä omilleen ja mattoja ja verhoja olen vienyt mennessäni ihan pyynnöstä. Ehkä muutaman vuoden päästä he itse jo hankkivat niin, että voivat hankkia uusia.
Olin pitänyt tallessa kaikki laukkuni ja nyt sekin varasto on tyhjenemässä, kun retrotavara on muodissa.
Myönnän kuitenkin, että olen liiankin hyvä säästämään kaikkea vanhaa.
Pidän kuitenkin siitä, että kotini on viihtyisä. Mielestäni siihen tarvitaan verhoja, mattoja, kukkia ja huonekaluja. Mattoja vaihdan pikkuhiljaa pölyämättömästä materiaalista valmistettuihin malleihin.

Ihmettelin anoppiani aikoinaan, kun hän sanoi, ettei haluaisi kotoa mihinkään. Olen itse kohta samaa mieltä:)

en vain ole koskaan kovasti kerännyt sellaista tavaraa, jolla on pelkkä koristearvo.
Kellarivarastossa on hiukan sellaisia mattoja ja verhoja, joille ajattelen joskus olevan käyttöä.
Astiat ja muut lapsuudenkodista minulle tulleet tavarat olen antanut sellaisille, joiden tiedän tai toivon arvostavan.
Nyt on tullut tarve vähentää entisestään tavaroita kodista, mutta kyllä viihtyisää on oltava. Se minustakin vaatii verhoja ja mattoja. Huonekasvit ovat jääneet "pitovaikeuksien" takia pois, nyt voisi taas harkita. Teen yleensä kukka-asetelman viikon parin välein, se on suoraan lempituoliani vastapäätä, leluja varten hankitun arkun päällä.
Ja kuten sinäkin, olen harkitsemassa pölyämättömiä mattoja. Sitä pitää vielä hiukan työstää, on tuo luonnonmateriaalivaatimus aika tiukassa tuolla korvien välissä. Ja onhan nuo olemassa olevat ajatuksen kanssa ja muuhun sisustukseen soinnuttaen hankittu.

Viihdyn kotona, ja pyrin tekemään siitä juuri itselleni sopivan ja helpon. Nykyään koen, että elämästäni kuluu hiukan liikaa aikaa vaatteiden kanssa, liian täysistä kaapeista etsiskelyä, ym.
Siinä onkin minulla haastetta, ihmeen vaikea on yhdestäkään rievusta luopua.:)

beessisloggi kirjoitti:

en vain ole koskaan kovasti kerännyt sellaista tavaraa, jolla on pelkkä koristearvo.
Kellarivarastossa on hiukan sellaisia mattoja ja verhoja, joille ajattelen joskus olevan käyttöä.
Astiat ja muut lapsuudenkodista minulle tulleet tavarat olen antanut sellaisille, joiden tiedän tai toivon arvostavan.
Nyt on tullut tarve vähentää entisestään tavaroita kodista, mutta kyllä viihtyisää on oltava. Se minustakin vaatii verhoja ja mattoja. Huonekasvit ovat jääneet "pitovaikeuksien" takia pois, nyt voisi taas harkita. Teen yleensä kukka-asetelman viikon parin välein, se on suoraan lempituoliani vastapäätä, leluja varten hankitun arkun päällä.
Ja kuten sinäkin, olen harkitsemassa pölyämättömiä mattoja. Sitä pitää vielä hiukan työstää, on tuo luonnonmateriaalivaatimus aika tiukassa tuolla korvien välissä. Ja onhan nuo olemassa olevat ajatuksen kanssa ja muuhun sisustukseen soinnuttaen hankittu.

Viihdyn kotona, ja pyrin tekemään siitä juuri itselleni sopivan ja helpon. Nykyään koen, että elämästäni kuluu hiukan liikaa aikaa vaatteiden kanssa, liian täysistä kaapeista etsiskelyä, ym.
Siinä onkin minulla haastetta, ihmeen vaikea on yhdestäkään rievusta luopua.:)

se luopuminen on vaikeaa.Mutta itseään voi kasvattaa ja kouluttaa siinäkin asissa.

Exmamman lellikki kirjoitti:

se luopuminen on vaikeaa.Mutta itseään voi kasvattaa ja kouluttaa siinäkin asissa.

luopuminen yleensä minulle.
Vaatteiden kohdalla on se ongelma, että niitähän aina tarvitaan. Ja joka lähtöön pitää olla.
Sopimattomat virhehankinnat pystyn helposti antamaan pois ja niin olen tehnytkin.

En taida tässä asiassa ruveta itseäni kasvattamaan ja kouluttamaan, kun kerran nautin pukeutumisesta. Toisilla on kulttuuririennot ym., minä olen pinnallisempi.

Vaatekaappini ovat kyllä hyvässä järjestyksessä, mutta aika täynnä ja pimeät. Kun vielä on paljon mustia, joutuu aina ottamaan ulos kaapista ja katsomaan, mikäs tämä olikaan. Se on asia, jolle aioin tehdä jotain. Laitan ehkä muita värejä vähän kuin välilehdiksi. Pistän myös toimeksi suunnitelmissa olleen liukuovikomeroiden hankinnan kanssa.
Siinä vaiheessa kun uudet komerot tulee, on varmaan helppo muutamasta vaatteesta luopuakin.