vaipat sairaalassa

Heräsin keskellä yötä kesken unen, jossa olin kahlaamassa järven rannalla aaltojen alkaessa
tavoitella reisieni yläosaa. Unisena ihmettelin hetken, kuinka sänky tuntui keskiosastaan tavallista lämpimämmältä ja märältä. Yhtäkkiä tajusin valtavan häpeän aallon levitessä ylleni,
että olin laskenut alleni nukkuessani. Painajaiseni varmistui, kun vielä vein käteni reisieni väliin ja totesin housujeni olevan todellakin märkinä.

Tilanne olisi ollut nolo jo kotioloissakin, mutta nyt se oli erityisen häpeällinen. Olin
nimittäin sairaalassa pitkittyneen kuumeen vuoksi ja huoneessani oli lisäkseni kaksi muuta
tyttöä. Hetken kuumeisen mietinnän jälkeen en keksinyt mitään tapaa selvitä tilanteesta
kunnialla. Painoin kutsunappia yrittäen häpeän sumentamin ajatuksin keksiä jotakin selitystä
hoitajaa varten, mutta mieleni täytti vain nöyryytyksen tunne. Pitikin tämän vielä sattua.

Hoitaja saapui hetken kuluttua kysyen hiljaa mikä oli hätänä. Lähes nyyhkien kuiskasin
hoitajalle, että minulle oli sattunut vahinko. Hoitaja näytti hieman harmistuneelta, mutta
komensi minut ylös sängystä ja sanoi että kävisin wc:ssä alapesulla sillä aikaa kun hän
laittaisi sängyn kuntoon. Tilanteen nöyryyttämänä vedin aamutakin ylleni, otin kaapista uudet pitkät sairaalan alushousut ja menin käytävällä sijaisevaan vessaan siistiytymään.

Kun saavuin takaisin, oli hoitaja saanut vaihdettua märän lakanan kuivaan ja odotteli minua sängyn vierellä seisten. Istahtaessani sängyn reunalle huomasin hoitajan toisessa kädessä jotakin vaalean sinistä taiteltuna. Parissa sekunnissa tajusin, että se oli vaippa, joita olin aiemmin nähnyt huoneen kaapissa taiteltuina pinoissa. "Ei voi olla totta" ajattelin mielessäni, enhän minä vaippoja voi joutua käyttämään yhden yksittäisen pikkuvahingon vuoksi. Mutta hoitaja vahvisti pahimmat pelkoni todeksi. Hän käski minun vetämään housuni alas ja kääntymään kyljelleni pylly häneen päin. Yritin änkyttäen väittää vastaan, mutta hoitaja pysyi tiukkana ja sanoi että vaippojen vaihto olisi helpompaa kuin jatkuva lakanoiden vaihtamainen.

Sivusilmällä huomasin, että naapurisängyn tyttö oli herännyt ja puoliunisena seurasi mitä huoneessa tapahtui. Mikään aiempi tapahtuma elämässäni ei ollut hävettänyt minua yhtä paljon kuin tämä tilanne.

Nöyryytyksen kyyneleet pääsivät valumaan pitkin poskiani, kun vedin housuni alas ja asetuin
sängylle makaamaan vasemmalle kyljelleni, pylly paljaana kohti hoitajaa ja naapurisängystä
uteliaana seuraavaa silmäparia.

Kuulin selkäni takaa muovin rapinaa, kun hoitaja avasi taiteltua vaippaa. Seuraavassa hetkessä
hoitajan käsi tarttui reiteeni ja vaistomaisesti sitä nostaen tunsin vaipan painautuvan reisien
välissä rakoani vasten. Tottunein ottein Hoitaja kiinnitti vaipan ensin toiselta sivulta, käski
minun kääntyä selälleni ja kiinnitti sitten toisenkin sivun. Ensimmäistä kertaa vauvaikäni
jälkeen olin joutunut vaippoihin.

Vetäessäni housuja takaisin ylös tunsin vaipan reisieni välissä. Se tuntui siellä huomattavasti
isommalta ja paksummalta, kuin kuukautisten aikana käyttämäni yösiteet, joita joskus olin
inhoten ajatellut kuin pieninä vaippoina. Nyt minulla olikin yllättäen oikea, iso vaippa
housuissani.

Vaikka olin kuumeenkin vuoksi väsynyt, en enää saanut loppuyönä unta. Makasin horteisena
sängyssä yrittäen käsitellä mielessäni yön sattumuksia. Toivoin, että tämä olisi vain julmaa painajaisunta, joka päättyisi aamulla. Valitettavasti näin ei ollut. Ennen aamupalaa uusi, aamuvuoroon tullut hoitaja kiersi aamukäynnillä huoneissa. Jo hereillä olevia huonetovereitani häpeillen yritin hiljaisella, anovalla äänellä kysyä mihin voisin yöllä minulle laitetun vaipan laittaa, mutta hoitaja tiputti minut maan pinnalle sanomalla että käyttäisin vaippoja ainakin pari päivää, turhien vahinkojen välttämiseksi. Hän kysyi, olisiko vaippaa tarve vaihtaa nyt, vai olinko vielä kuivissani?

Onnekseni toiset tytöt huoneessani olivat huomaavaisia eivätkä alkaneet udella tapahtuneesta, vaikka tiesin heidän kuulleen kaiken ja tiesin heidän tietävän housuissani olevasta vaipasta.

Häpesin vaippaa, enkä halunnut lähteä aamiaiselle se housuissani. Pelkäsin, että keskikohtani ylimääräinen pullotus ja muovinen rapina paljastaisi koko sairaalalle, mitä ylläni oli. Pyysin häveten naapurisängyn tytöltä, voisiko hän hakea minulle aamupalan huoneeseen. Hän ymmärsi tilanteeni ja osaaottaen lupasi auttaa minua.

Toinen tytöistä jäi ruokailuhuoneeseen syömään, jäimme Annen kanssa kahdestaan huoneeseen. Hän
oli ottanut myös itselleen aamiasen mukaan ja kävin haluttomana aamiaisen kimppuun. Lopulta
Anne rikkoi hiljaisuuden alkaen hiljaisella äänellään ihmetellä hoitajien ja sairaalan
käytäntöä. Enhän kuitenkaan ollut vuodepotilas, mutta silti jouduin kuin mielivaltaisesti
tällaisen nöyryyttävän tapahtuman kohteeksi. Kuin yrittäen helpottaa oloani Anne kertoi, kuinka hän oli kastellut sänkynsä vielä teini-ikään asti ja kun lääkkeet eivät olleet auttaneet yökasteluun, oli hän joutunut käyttämään vaippoja lähes yläasteikäiseksi.

Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen yritin lukea sängylläni maaten. Keskittymiskykyni oli
muutenkin huono, eikä sitä yhtään parantanut hiljalleen täyttymisestään muistuttava rakkoni.
Yritin olla välittämättä sykkivästä paineesta alavatsani kohdalla, mutta lopulta tajusin etten
voisi pidätellä ikuisesti vaan ennemmin tai myöhemmin joutuisin laskemaan pissat alleni. Tunsin myös isompaa tarvetta, mutta housuihin tekemisen nöyryytys vaipasta huolimatta sai minut pinnistelemään vielä hetken aikaa, kunnes lopulta jouduin antamaan periksi.


Makasin puolittain istuvassa asennossa, sängyn päätyä vasten nojaten. Onnekseni olin yksin
huoneessa, toisten tyttöjen ollessa aamupäivän ajan tutkimuksissa. Vedin polvet koukkuun peiton
alla pitäen jalkojani hieman harallaan. Ummistin silmäni ja häpeästä punaisena päätin antaa
nöyryytyksen tapahtua. Vaikka rakkoni oli aivan täysi, en saanut aluksi pissattua vaikka kuinka
pinnistelin. Yritin painella käsilläni vatsaani, mutta tuloksetta. Lopulta ponnistus tuotti
tulosta ja tunsin lirahduksen pissaa karkaavan reisieni välistä.

Pinnistelin vielä lisää ja tunsin lämpimän virran pääsevän leviämään reisieni välissä ja
hiljalleen takapuoleni alla. Ponnisteluni pissaamiseksi olivat saaneet myös isomman tarpeeni voimistumaan. En nähnyt muuta tapaa helpottaa oloani, kuin tehdä myös kakat vaippaani. Tämä oli pissaamista helpompaa. Ponnistin normaalisti kuin pytyllä istuessani ja tunsin lämpimän massan työntyvän takapuoleni alle, pissan valmiiksi kosteaksi tekemään vaippaan. Tilanteen aiheuttamasta nöyryytyksestä huolimatta tunne oli kaikesta huolimatta hieman eroottinen. En sentään tuntenut kostuvani, mutta pienet jännittävät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin kun ensimmäistä kertaa elämässäni tein tarpeitani housuun täysin tietoisesti.

Kun olin valmis, tunsin nenääni leijuvan hienoista kakan tuoksua. Takapuoleni alla tuntui märältä ja lämpimältä, epämääräinen muovailuvahamaisen pehmeä möhkäle tuntui leviävän pyllyni alla kun istuin sängyn reunalle ihmettelemään miten nyt toimisin. Kutsuisinko paikalle hoitajan vai mitä tekisin?

---
Jatkoa seuraa, mikäli lukijoilla riittää kiinnostusta.