Kun kaveri uhkaa itsemurhalla, sanoo ettei jaksa enää, voiko sellaisen saada pakkohoitoon itsemurhan mahdollisuuden ja masennuksen takia?
pakkohoito
angel-n87
7666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos henkilö on itselleen vaaraksi ja kärsii psykoottisesta sairaudesta, mitä masennuskin voi joskus olla, hänet voidaan laittaa ensin tarkkailuun kolmeksi vuorokaudeksi, ja jos pakkohoidon kriteerit tämän jälkeen täyttyvät, myös pakkohoitoon.
Voisitko soittaa esim paikkakuntasi päivystykseen ja kysyä neuvoa? Suostuisiko ystäväsi lähtemään lääkäriin? Voisitko sinä tai joku muu läheinen lähteä kaverisi mukaa niin kynnys ei silloin olisi ehkä niin suuri.
Alla linkki mistä löytyy mielenterveyslaki.
(2 luku, 8§, hoito tahdosta riippumatta)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116
Semmoinen tarkennus vielä että mikäli kyseessä on alaikäinen henkilö hänet voidaan laittaa pakkohoitoon vaikkei sairaus olisikaan psykoottinen. Siis tapauksessa jossa nuori on itselleen vaaraksi.
joka on päättänyt tehdä itsemurhan toteuttaa sen pakkohoidon jälkeen,ilman terapiaa hän ei tule nousemaan ylös!
Hyvänen aika!! Kuinka voit noin yleistää tämän asian ja pelotella ihmistä joka on selvästi huolestunut ystävästään ja ilmeisen ahdistunut tilanteesta. Tiedän paljon pakkohoidossa olleita ihmisiä jotka ovat hoidon jälkeen toipuneet sen verran että ovat taas saneet elämästä kiinni ja itsetuhoajatukset ovat väistyneet.
Ihan hyvin me tultaisiin toimeen ilman psykologeja ja heidän ainaisia mielisairauksiaan.
Mutta älä huoli. Minulla taitaa olla käytännön pulma: en voi olla oikeassa kun olen joku muu kuin sosiaalihöyrähtänyt.
Mitä olet mieltä, onko mielisairauksia sitten olemassa lainkaan?
Varmasti niitä on, tosin itse puhuisin arkisemmin esimerkiksi mielen järkkymisestä, tai jollain muulla tavalla, joka ei esineellistä sielullista laatua olevia ongelmia. Se että tällaisia ongelmia on olemassa, ei kuitenkaan tarkoita, että olisi hyväksyttävä auliisti kaikki se mielettömyys, jota sanotaan nykyään mielenterveyden hoitamiseksi.
On ihan oikein kyseenalaistaa esimerkiksi masennuksen diagnostisia kriteerejä, koska ne on selvästi lobattu lääkevalmistajien toimesta niin yleisluontoisiksi, että melkein mikä tahansa paha olo saadaan sisällytettyä "depression" piiriin. Tiedän, että esimerkiksi juuri lähiomaisensa menettäneelle annetaan nykyään helposti masentuneen paperit ja sitä vastaava lääkitys. Olen tietoinen tästä trendistä siksi, että monet lääkärit ja psykologit ovat itse alkaneet kampanjoida sitä vastaan.
Varsinaisten mielisairauksien luettelo on varsin suppea verrattuna siihen parissa vuosikymmenessä suunnattomiin mittasuhteisiin paisuneeseen diagnoosiarsenaaliin, joka psykiatrialla nykyään on käytössään. Kukaan ei oikeasti hyödy näitten keinotekoisten sairausluokkien olemassaolosta, paitsi ne ihmiset, jotka saavat palkkansa lääketeollisuudesta tai terveydenhuollosta.