Akne ja itsemurha

väkisin se tulee mieleen kaikki lääkkeet pariinkin kertaan kokeilleena ja aknesta edelleen kärsivänä. Ja kun olin puhunut jollekin, kehtasivat sanoa että aika jaksan keksiä itselleni ongelmia??!! Tää on ihosairaus joka on vaivannut mua jo 9v!

Ärsyttää kun ihmiset ei ymmärrä, vaan vähättelee ongelmaa, yksi kaveri joka vähätteli sairasti kanssa aknea, mutta kyseessä oli aika lievä muoto, ei mikään tulehtunut niin kuin mulla ja aika pieniä pikku finnejä oli muutamia kpl, meni sitten ohi joskus n. 18-19v, itselläni ongelma vaan jatkuu aika pahana nyt vielä 23v, ihmetyttää tuon kaverin asenne, vaikka tietää kuitenkin tuosta sairaudesta jotain, no mut ihmiset on sitten erilaisia, ja en voi muuttua yhtä positiiviseksi vaan sen takia että joku sitä on luonnostaan ja jos tää asia todella vaivaa ja häiritsee joka ikinen päivä ja hävettää olla ihmisten ilmoilla.

Ihan kiva kun rupesin tapailla yhtä miestä joskus roa kuurin loppumisen jälkeen jolloin iho oli vielä hyvä ja kehtasin olla ilman meikkiäkin sen seurassa, nyt en enää kehtais :( On niin ruma olo ja tuntuu et en edes antaiste mitään enkä ketään tän näköisenä.

Vhh:lla oon ollut 1,5kk, en tiiä onko siitä ollut edes apua, koska ihon kunto muutenkin vaihtelee aina järkyttävästä lievempään aika tiuhaan tahtiin, joten en välttämättä laittaisi niitä lievempiä kausia sen ruokavalion piikkiin.

En tiiä enää mitä tässä kokeilisi, pitäskö mennä gynekologille vaatimaan jotain hormonihoitoa? (muuta kuin e-pillereitä, joita en voi syödä).

ja aina kun akne rupee selvästi menemään huonommaksi, kuten nyt, tuntuu oikeesti siltä ettei tällasta jaksa. Yhtään. Musertaa itsetunnon niin täysin.

Kerran harkitsin vakavissani ottaa pöydän päällä olevat sakset ja viiltää ranteeni auki... En tehnyt sitä loppujen lopuksi siksi, koska se vaikutti niin helvetin typerältä tavalta kuolla. Täytyy kyllä mainita, että ihoni ei ollut ainoa syy miksi harkitsin itsemurhaa, vaan mulla oli/on paljon muita ongelmia elämässäni. Luulen, että useimmissa tapauksissa akne on se viimeinen höyhen joka katkaisee kamelin selän.Minulla on pari-kolme nettikaveria, jotka ovat myös vakavasti harkinneet/harkitsevat itsemurhaa silloin tällöin.

En usko, että kukaan jolla ei ole ollut aknea itse voisi koskaan ymmärtää meidän tuskaa ja verenvuotoa. Koska kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää, ne vain nauravat päin kasvoja ja vähättelevät meidän ongelmia. Yleisesti ottaen ihmiset olettavat, että paha akne tarkoittaa huonoa hygieniaa, huonoa ruokavaliota ja itsestään piittaamattomuudesta. Toisin sanoen, heidän mielestä akne on meidän oma vikamme, kun ihomme näyttää siltä mitä se näyttää, mikä on täysin väärä olettamus.

Kyllähän tää on masentava tauti, joka romahduttaa itsetunnon täysin. Ei kutiseva, nipistelevä, kipeäkin iho ole se suurin ongelma, vaan taudin rajoittava vaikutus elämään.
En käy yön-yli sukuloimassa, en pyydä vieraita, jotka joutuisin majoittamaan. Hätätilanteessa kuljen sitten täydessä tällingissä iltamyöhään ja aamuvarhaisesta. En käy 3-vuotiaan lapseni kanssa uimahallissa, mistä hän suuresti nauttii.
En käy kavereiden kanssa ulkona. Pakolliset kauppareissut sun muut kyllä hoidan tällingissä.
Vältän viimeiseen asti kaikkia juhlia tai muita vierailuja. Hoidan ne jos on pakko.
Jokaisen kuurin tai hoidon jälkeen (jos/kun iho on parempi) olen varpaillani, etten vaan tekisi mitään joka laukaisisi taudin uudelleen. Kertaakaan en ole vielä onnistunut siinä. Kaipa ne näppylät täytyy vain ottaa mukaan perhepotrettiin.

Joskus sitä vaan väsyy tähän kipuun ja peiliin katsominen tuntuu niin pahalta, että itsemurhaakin olen miettinyt, vaikka muuten olen aina pitänyt sitä luonteeni vastaisena. Itsetunto tässä huononee, elämänilo katoaa, erakoituu ja oravanpyörä on valmis. Eniten harmittaa ihmisten ymmärtämättömyys. Kun joku babyface silkki-iho sanoo, että sä otat ton ihan liian vakavasti. Hyvä se on sanoa, kun ei tiedä sitä tunnetta, kun tuntuu että nenä loistaa pakkelikerrostenalta ja otsa täynnä kipeitä "sarvia". Siihen vielä päälle nämä "miks täytyy käyttää kauheet pakkelii ku käy lähikaupas?" -ihmettelijät. Ja joskus kun olen itkua tuhertanut näistä paiseista ja mutsi siihen toteaa et joo on mullakin kauhee akne. Ja siinä otsassa sitten kaks hassua näppyä eikä esim arvista tietoakaan ja ikääkin tietty hiukan enemmän kun mulla. Voin vaan kuvitella miltä mun naama näyttää sen ikäisenä. Tollaset ymmärtämättömien ihmisten kommentit tuntuu niin pahalta. Ensin on muutenkin tän takia koko ajan P*ska olo ja sitten noilla kommenteilla vielä syyllistetään pinnalliseksi ja turhasta marisijaksi.

Ainoa joka ottaa minun iho ongelmani vakavasti on ihotautilääkärini. Kaikki muut, erityisesti äitini sanovat sitä ja tätä aknestani joka saa minut itsemurhan partaalle.

Joskus mietin sitä, että josko sitten kun on kuollut niin tuleeko ruumiinikin saamaan uusia finnejä...?