Ovatko vanhan taiteen opit ja sisällöt olennaisia nykytaiteessa.
Ohessa linkki keskustelun pohjaksi.
http://www.vantaansanomat.fi/Kulttuuri/Kulttuurikumppanit/Vantaan-Taiteilijaseura/Kuvataiteen-maisteri-Tero-Nurminen-esiintyy-Galleria-Gjutarsissa-18.2-8.3.2009
Ohessa linkki keskustelun pohjaksi.
http://www.vantaansanomat.fi/Kulttuuri/Kulttuurikumppanit/Vantaan-Taiteilijaseura/Kuvataiteen-maisteri-Tero-Nurminen-esiintyy-Galleria-Gjutarsissa-18.2-8.3.2009
Vastaukset 54
Vanhimmat
kaipa tuohon nykytaiteeseen riittää vain luja innostus ja usko itseensä.. ja eikun värejä lätkimään kankaalle.
Sitten ihan tosissaan: Mietipä itse kysymystäsi. Taidetta on tehty vuosituhansia. Kuinka mikään vanhoista opeista voisi yhtäkkiä osoittautua turhaksi edes nykytaiteen edessä?
Ei vanhan taiteen opit ole minnekään kadonnut. Nykytaide perustuu näille samoille tietämyksille, mutta on vain tullut lisää viime vuosikymmeninä.
Tiede on tuonut paljon sellaista tietoa miten kuvaa luetaan ja tätä kautta parantanut taiteilijan mahdollisuuksia esittää sanottavansa niin että katsojalla olisi kaikki mahdollisuudet tulkita näkemäänsä johon vielä saattaa liittyä "kliseitä" vanhasta taiteesta, jotta olisi helpompi ymmärtää mistä on kysymys. Nykytaidetta ei voi tehdä jos ei ole nykyistä tietämystä se tarkoittaa näitä uusia kuvanrakennusoppeja mutta kuitenkin kaiken pohjana on taidehistoriallinen tietämys. Tämä viimeksi mainittu jos puuttuu katsojalta niin on mahdotonta ymmärtää nykytaidetta. Näkee vain epämääräistä jota yrittää tunteen keinoin selvittää itselleen ja siinä usein epäonnistuen. Tälläkin palstalla huudetaan "kiesusta" ja muita apuun kun ei ymmärretä. Näissä ympyröissä yhä haetaan sitä käsityöläisperinnettä kuvanteossa, että onko se kuvattavan näköinen. Toistona lopuksi jos ei tunne taidehistoriaa ei voi ymmärtää nykytaidetta.
Koulutettu, sanoi asian erittäin hyvin.
kuitenkin tuonut nämä sanomasi uudet kuvanrakentamisopit, tutkimalla vanhoja taiteen mestariteoksia. Tulkitsemalla niitä uudesta näkökulmasta ja etsimällä uusia näkökulmia entisiin teoksiin. Näin ei ole olemassa uusia kuvanrakentamisoppeja, vaan uusia variaatioita jo ennestään olevista.
Ei esimerkiksi ole pitkä aika kun huomattiin merkittävä seikka vanhojen mestareiden muotokuvamaalauksista. Huomattiin että useissa vanhojen mestareiden tekemissä muotokuvissa toinen silmä oli asetettu täsmälleen teoksen pystysuoralle keskiviivalle.
Tiede on pitkälti silmän näköäkentän aistimuksien tutkimista ja kuvan rakenteellisten ominaisuuksien vertaamista silmän aistimuksiin.
Esimerkiksi tieteen kuvalehden sivuilta voi käydä katsomassa miten taiteilijat ovat vuosikausia sitten jo tienneet miten silmää huijataan perspektiivin suhteen ja väärin maalaamalla saadaankin oikea tulos.
Joten voidaankin hyvällä syyllä asettaa kiistanalaiseksi se onko tiede tuonut kuvan rakentamiseen yhtään enempää nykyään, kuin on jo ennestään tiedetty. Päinvastoin voidaan jopa olettaa että kuvan rakentamisen suhteen vanhat metodit saattavat olla jopa parempia kuin uudet.
Saattaa jopa olla että vanhat hyvät tiedot ovat jopa unohtuneet aikojen kuluessa ja nyt tiede ikäänkuin etsii jo olemassa ollutta uudelleen.
Siitä asiasta että tiede tutkisi nykytaidetta, en ole koskaan kuullutkaan ja pidän ajatustakin jo hieman absurdina. Eräs asia on kuitenkin aivan selvä, taiteessa mikä tahansa väite voi perustua omien teosten omaan hyväksyntään.
Voidaan esimerkiksi väittää että taidehistoriallinen tietämys, on selitys huonosti tehdylle teokselle ja että kyseessä on jonkunlainen jatkumo taidehistoriallisesti. Kaikenlaista voidaan esittää ja väittää puolustukseksi omille töilleen.
Eräs asia on kuitenkin ohittamaton, itse kuva tai teos. Se paljastaa kaiken, siitä huolimatta mihin ajanjaksoon se taidehistoriallisesti asettuu. Siitä näkee suoraan taiteilijan taidon ja lahjakkuuden, kuvan rakentamisen suhteen. Selitys ei tee mitättömästä teoksesta taidetta, vaikka selitys itsessään olisikin suuremmoista taidetta.
Kirjoitustani on ilmeisesti ymmärretty väärin tai tulkittu väärin. Tarkoitin, että tiede on antanut uusia valmiuksia kuvataiteen tekijälle, kun tiedetään miten kuvaa katsotaan ja mitkä tekijät kuvakentällä ovat huomionarvoisia ja mitkä vähempiarvoisia ja tämän tiedon avulla voidaan rakentaa kuva missä määrätietoisesti liikutetaan katsojan huomiota kuvakentän sisällä niihin kohteisiin joilla esim. jännitetään kuva eli muodostetaan sisäinen jännite. Kyllä tällaista vaistonvaraista valon ja aiheen keskittämistä miten sen nyt sitten määrittelisi on nähtävissä vanhassa taiteessakin ja nykytutkijat ovat sen tällaiseksi tulkinneet. Väriopillinen tietämys on tuonut aivan uusia mahdollisuuksia kuvanrakennusoppeihin, joskin sen käyttöä näkee vieläkin kovin harvoin käytettävän taiteen tekemisessä maalataan edelleen paikallisväreillä eikä valonväreillä. Egyptin taiteessa näkyy viitteitä. että siellä tämä olisi jo havaittu ja toteutettu noin 4000 vuotta sitten, että eihän mikään ole täysin uutta.
Tämä värien hahmotus on hyvin kulttuurisidonnaista ja aiheuttaa meillekin täällä pohjoisessa niukkuutta, joka mielestäni on hiukan parempaan suuntaan menossa.
Lopuksi pari esim. mikä on muuttunut kuvataiteissa menneistä ajoista.
Kuva ei enää tarvitse paksuja kultaisia ”raameja”, jotta se keskittyisi kuva-alueelle eikä virtaisi ulkopuolelle ehkä (horisonttiviivansa avulla) tai jonkin muun seikan vuoksi jota ei ole hallittu.
Nykyään tiedetään minne kuvan massat on sijoitettava kuvapinnalla.
Kuva saatetaan toteuttaa väriopillisen tietämyksen avulla niin että se keskittyy kuva-alueelle (jännittyy) ja jos kyseessä on valon ja varjon toteuttaminen niin, että ovat luonnon mukaiset (vastavärit) eikä myötäväriset eri lämpötilalla kuten vanhassa taiteessa on niitä toteutettu.
Nämä kaksi karkeata esim. ja miljoona muuta tietämystä ovat nykyisen kuvataiteilijan työrukkaset, joita maallikon on vaikea ymmärtää nähtyään vai lopputuloksen, joka saattaa näyttää katsojan mielestä vain hutaisulta kun se ei enää muistuta käsityöläisperinnettä jota on totuttu näkemään.
Toistaisin lopuksi, että nykytaiteen ymmärtäminen on melko mahdotonta ilman kuvataiteen historia tuntemusta edes tyylisuunnat eli milloin ja miten sekä missä mennään nyt.
ja taiteen tekeminen voi olla noin kaavoihin sidottua. että esimerkiksi katsotaan historiaa taaksepäin, jotta tiedettäisiin missä nykyään ollaan. Taide ei ole tiedettä, vaikka läheinen sukulainen onkin, koska tiede perustuu kaavoihin, taide taas ei.
Tieto kuvanrakentamisesta ja tekeminen oppien mukaan vain kertoo kaavamaisuudesta, kun taiteilijan tehtävä pikemminkin on poiketa kaavamaisuudesta. Parhaat taiteilijathan ovat juuri niitä jotka poikkeavat valtavirrasta persoonallisilla teoksillaan.
Taide on pikemminkin tunne tai tunnelma joka herää teosta katsellessa ja siihen ei ole kaavaa. Taiteessa ei myöskään kukaan ole tietoinen missä tarkalleen mennään. Se arvioidaan vasta myöhemmin tulevassa historiassa, mikäli sitä kirjoitetaan enää kovinkaan pitkään, tällä meiningillä.
Ei tiedon taakasta voi vapautua vaikka tekeekin hulvatonta taidetta. Tietoisuus omasta ja muiden olemuksesta lisääntyy koko ajan vaikkemme sitä tahtoisikaan ja voimme vain haaveilla menneestä tiedottomasta tilasta, jossa ainakin jälkeenpäin kuvittelimme olleemme onnellisia. Jos aikoo olla hyvä taiteilija on elettävä aikaansa edellä eikä jäljessä kopioimalla mennyttä aikaa. Ennen haaveilimme kiertolaisesta kuusta, nyt siellä on käyty ja tiedämme mitä siellä on. Joillekin taiteilijoille on annettu tai he ovat sen ottaneet kyky nähdä asioissa eteenpäin ja täten kehittää taidetta, joskin monesti yleisö käsittää sen vasta ehkä sata vuotta jälkikäteen. Näin on aina historiassa ollut ja tulee varmaan olemaankin. Historia näyttää toistavan itseään mutta sillä on vain uudet vaatteet tullessaan kohdalle.
Ymmärrän kyllä näkökulmasi, mutta rohkenen olla eri mieltä. Tiettyjen kaavojen käyttäminen ei merkitse kaavamaista työtä. Taidehistoria on pullollaan taiteilijamestareita, jotka ovat miettineet taidetta tieteelliseltä kannalta, käyttäneet "kaavoja" ja silti onnistuneet tekemään taidetta, jota yhä nykypäivänä ihastellaan sen nerouden takia.
Nämä kaavat ovat ikäänkuin raamit, joiden sisällä taiteilija käyttää omaa luovuuttaan ja oivallustaan.
Kaikki tuntuvat aina viittaavaan Picassoon, kun puhutaan nykytaiteen mestareista. Kuitenkin, hän taitaa olla viimeinen ns. mestari. Pelkäämällä kaavoja, ajattelua ja taaksepäinmenemistä itseasiassa rajoitetaan taidetta enemmän, sillä se puoli taiteesta, joka on uutta, alkaa olla jo enemmän tai vähemmän kaluttu. Pikemmin nykytaide on paikoin mennyt ajattelemattomuudessaan vielä enemmän taaksepäin - ehkäpä kivikaudelle.
Taiteilijan tehtävä, impressionismin lyötyä itsensä läpi 1800-luvun lopulla, tuntuu todellakin olevan unohtaa kaikki vanhat opit. Mielestäni nykytaiteen nimeksi joskus hamassa tulevaisuudessa voisi laittaa esimerkiksi kaotismi, koska sitähän tämä aikakausi on - vailla mitään muuta päämäärää, kuin tyhjän raon etsimistä.
Joku täällä viittasi siihen, että enää ei tarvita kultaisia kehyksiä, jotta maalaus pysyisi kasassa eikä virtaisi ulos. Kyllä se on juuri päinvastoin. Sillä nimenomaa nykytaide monesti tarvitsisi enemmän niitä kultaisia kehyksiä. Sommittelun mestarit ovat jo tuonpuoleisessa.
Kiistät kehityksen kuvataiteissa eikös se ole sama kuin sanoisi, että vanhalla tolppa-Foordilla oli miellyttävämpi ajaa, kuin nykyisellä Mersulla. Ajatteles, kun tulisit sillä Fordilla nykyiselle pikatielle kyllä sitä kunnioitettaisiin, mutta pulassa olisit silti ja joku saattaisi jopa pilkata. Näin on myös taiteen suhteen kehitys on kulkenut ja ”Kusti” polkenut sille ei mahda kukaan mitään. Olen itse elänyt sen aikakauden jossa isälläni oli tuo tolppa-Foordi vuosimallia 1927 (joskin muutaman vuoden vanha) niin kyllä kunnioitan sitä silloisena tekniikan saavutuksena mutta nyt hymyilyttää kun tekniikka on kulkenut aimo askelen niistä päivistä. Nyt on tietokoneohjatut ruiskut ja paljon muuta.
Taiteessa on tapahtunut tämä sama kehitys ja olenkin viimeiset kaksikymmentäviisi vuotta tehnyt myös tietokonetaidetta. Näillä uusilla välineillä avautuu aivan uudet mahdollisuudet taiteen tekemiselle ja sen leviämiselle maapallolla enää se ei ole vain pienen ryhmän yksinoikeus vaan siitä voivat nauttia sadat miljoonat eripuolilla maapalloa ja eri kulttuureissa.
Lisäyksenä edelliseen vastaukseeni yritän täsmentää vastaustani.
Menemättä’ näihin taidetta kehittäneisiin menneen aikakauden mestareihin joiden osuus on aivan ilmeinen, mutta taide ei silti ole jäänyt polkemaan paikallaan.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että kun äitini oli vapaaoppilaana Hels. Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa 1929 (nykyinen Kuvataideakatemia). Minulla on jäämistönä nuo sen aikaiset opetus-sisällöt ainakin osa niistä sekä työt joita silloin tehtiin siellä koulutustapahtumissa ja värejä joita silloin käytettiin. Näistä sisällöistä ja tehtävistä saa jonkinlaisen käsityksen siloisesta opetuksen tasosta. Kun nyt vertaan itse tekemiini opetusmateriaaleihin toimittuani 25 vuotta taideaineiden opettajana on sisällöt ja määrä ja luultavasti laatukin noin satakertaistunut. Enää ei voi sanoa oppilaille, että hyvä tulee jatkakaa kuten vieläkin kuulemma työväenopistoissa sanotaan taideaineiden opiskelijoille niin he ainakin itse väittävät.
Taideopetuksen laatua on maassamme monen tasoista eikä se aina täytä sille annettuja tarkoitusperiä. Luulen että tämä on yksi näistä tekijöistä mistä johtuu taideasioiden heikko tuntemus maassamme.
Yhdyn sikäli tähän käsitykseesi sekavasta tilasta ja luulen johtuvan tästä koulutuksien epätasaisuudesta, joka on johtanut tilaan missä nämä runsaslukuiset joukot esittävät mitä sattuu.
Meillä on tai oli joku vuosi sitten 150 000 harrastajaa ja 5-6 sataa ammattilaista sekä kokelasjäseniä noin 600. Tämä kaikki joukko kun sysää kuvaa taivaalle niin kyllä siinä on katsojalla perässä pysymisen vaikeus, että missäs nyt mennään. Kyllä siinä on maallikolle sekava vyyhti selvitettäväksi, kun vielä kaikki väittävät olevansa ”ammattilaisia”.
Enhän missään vaiheessa sanonut (ainakaan omasta mielestäni) että kehitys olisi huono asia. Foordi-vertaus ei oikein toimi. Eihän vanhan esineen käyttö (jos se on toimiva) ole mitenkään idioottimaista.
Kehitys on kehitystä ainoastaan, jos on menneisyyttä. Muuten ollaan kivikaudella, jos sitä pyörää täytyy alkaa keksimään uudestaan. En ymmärrä, miksi täytyisi hymyilyttää tai huvittaa tai pilkata, jos joku sattuu kunnioittamaan vanhoja oppeja tai jopa soveltamaan niitä suuressa määrin omaan työhönsä. Ehkä minua vain ärsyttää jossain määrin nykytaiteen egoilu sen edustajien jatkuvasti pauhatessa siitä, että ovat jotenkin "vapautuneet" kahleista, jotka heitä ovat rajoittaneet.
Miksi täytyisi pilkata sellaisia ihmisiä, jotka käyttäisivät tai arvostaisivat vanhaa tekniikkaa (jonka rinnastit Foordiin)? Ja miksi tätä "vanhaa-Fordia" ajavaa ihmistä pitäisi liikuttaa pätkän vertaa se, mitä muut hänestä ajattelisivat? Vanha Ford voi mennä rikki, mutta eivät vanhat opit voi mennä rikki, vaikka niitä ei arvostettaisikaan.
Ei tarkoitukseni ole pilkata vanhaa oppia vaan yritän kertoa, että siihen sen päälle on kertynyt paljon uutta josta ei ole ollut ”hajuakaan”. Tällä kaikella tarkoitan myöskin sitä, ettei nyt kannata tehdä ns. uusvanhaa eli toistaa sitä mikä on jo kerran tehty. Tätä uusvanhaa näkee näillä sivuilla mitä täälläkin on esitetty jatkuvasti ja aina kun olen katsonut näille taidemyyntisivuille mitä täällä esitetään näen nämä samat iän-ikuiset maisemat latoineen ja puineen, kun ne on vielä selvästi kopioita näistä vanhoista maalauksista joita olen jo katsellut yli 70 vuotta niin alkaa tympiä. Vielä se, että ne on niin h-huonosti kopioitu, että ällöttää ymmärtämättä mitä alkuperäisessä on tarkoitettu esittää. Merimaisemat ovat ihan oma lukunsa, kun keskisuomalainen maalaa merimaisemia niin sen saattaa arvata ja näkee jäljestä, että merellä ei ole käytykään vaan jäljennetty jostain vanhasta tai muutoin mukailtu sitä matkaa joka on kapakasta kotiin.
Kyllä minä vanhaa kunnioitan, mutta en sen jäljentämistä.
olet nähnyt tai kuullut pilkattavan "vanhaa tekniikkaa" (mitä sillä sitten tarkoittanetkaan) käyttäviä taiteilijoita? Minun havaintojeni mukaan pilkattavina ovat olleet juuri modernistit ja uusimman tekniikan käyttäjät, eikä solvauksista, haukkumisista tai naureskelusta ole ollut puutetta.
Yksikään taiteilija ei pysty työskentelemään ilman edellisten sukupolvien käyttämien tekniikoiden kohtalaista tuntemista. Osa niistä on kuitenkin sen verran työläitä, että ellei ole aivan huippuhyvin myyvä taiteilija niin ansiot jäävät perin vähäisiksi käytettyyn aikaan nähden.
Aina on yksilöitä, jotka eivät anna arvoa joillekin aiemmille taiteilijoille. Hyvä esimerkki tästä on juuri nyt EMMAssa avatun näyttelyn taiteilija, italialainen Enzo Cucchi. Hän vertaa "hengenheimolaisiinsa" Piero della Francescaan, Caravaggioon, Giottoon..ym. "pieniin mestareihin" edesmennyttä maanmiestään Morandia, ja toteaa, että "heidän rinnallaan Morandi ei ole mitään. 50 vuotta hän hän siirteli pulloja ja maalasi niitä - keskinkertaista taidetta."
Vielä en ole ehtinyt EMMAn näyttelyyn, mutta tv:ssä nähdyn ja lehdestä katsotun perusteella Cucchi töineen ei ole mitään maailmalla suuresti arvostetun Morandin rinnalla. Hän on vain yksi cucciolo, joita Suomessakin valmistuu taidekouluista runsaasti joka vuosi .
...sellaisen kuin "silmäneula" nimimerkin alla?
Jotenkin noi mielipiteesi jollain tavalla lyö yhteen hänen kanssaan.
Silmäneulaa en ole nähnyt täällä aikoihin ja ihmettelen mihin hän hävisi.
Eli puhumme samasta asiasta, mutta eri näkökulmasta kuitenkin.
Tätä mainitsemaasi uusvanhaa en itse ajatellut ollenkaan kun kirjoittelin mielipidettäni. Se, että joku tekeisi orjallisesti kuvia ajattelematta lainkaan tai tutkimatta aihetta, ei ollut lähtökohtani - se ei edes tullut mieleeni, koska taidehan on siitä kaukana.
Taiteilija, joka haluaa oppia, ymmärtää, tutkia ja kokeilla kehittyy automaattisesti, vaikka hän tekisi taidetta minkä vuosituhannen tyyliin tahansa.
En suinkaan yritä halveksia kenenkään pyrkimyksiä tehdä omaa taidetta, ilpittore. Enkä nyt varsinaisesti puuttunut siihen, mitä täällä palstoilla puhutaan, vaan juuri tähän Vanha-Ford-viittaukseen, jossa Koulutettu kuvaili ihmisten saattavan pilkata. Ihmiset käsittävät toistensa kirjoitukset niin eri tavalla. Saattaa olla, että kukaan muu ei käsittänyt sitä sillä tavalla kuin minä käsitin.
pieleen nettiyhteydessä enkä enää päässyt edes verkonvalvojan avulla kirjautumaan silmäneulana. Ensimmäisellä uudella nimimerkillä ei liioin kirjautuminen onnistunut, joten jatkoin ilman rekisteröitymistä nimimerkillä il pittore. Olen kertonut asiasta myös palstalla.
Muutaman viikon jälkeen yritin jälleen ja se onnistui ilpittorena, olen siis edelleen il pittore mutta artikkeli erilleen kirjoitettuna eli maalari mikä maalari. Mielipiteet ovat tietysti samat kuin silloisella silmäneulalla, koska yritän pysyä edelleen asialinjalla joskin horjuen.
Kertoisitko jonkun konkreettisen esimerkin uudesta opista. Uskon sen kiinnostavan monia.
Ehkä nämä vanhat aiheet maisemat sun muut asetelmat voivat kuitenkin olla uusia joillekin nuoremmille ihmisille. Ja jos he haluavat näitä ostaa miksei niitä sitten muka voisi maalata.
Itselläni on paljon yli kuusikymppisiä eläkeläisiä asiakkaina, jotka ostavat juuri sitä perinteistä maisemaa. Ei kaikkia vanhojakaan ihmisiä harmita vanhat kuluneet aiheet. Ehkä ne ovatkin kuluneita vain meidän tekijöiden mielissä.
Tullaan taas siihen miksi ja kenelle taidetta tehdään. Kriitikoille ja toinen toisillemme? Ja joillakin on kova hinku saada nimensä taidehistorian kirjoihin. Ei se paljon lämmitä sitten kun on parimetriä multaa mahanpäällä.
tietenkään ole pilkata, mutta en käsitä miksi kirjoituksesi silti on pelkkä pilkkaa ja halveksuntaa. Jo tutuksi tullutta tyyliäsi.
Väite että keskisuomalainen taiteilija ei olisi merta nähnytkään, on suomalaisen taiteilijan tai ylipäätään suomalaisen ihmisen perinpohjaista aliarvioimista. Koska jokainen meistä tietää että lähes jokainen suomalainen on nähnyt merta, jopa useamman kuin yhden kerran.
Kun vielä syytellään epämääräisesti maiseman tekijöitä pelkiksi kopioijiksi, mainitsematta esimerkkejä ollenkaan. Näin luokitellaan kaikki maisemien tekijät samaan ryhmään, kopioijiksi. Jos ammattilainen niin kuin koulutettukin väittää olevansa, esittelee epämääräisiä syytöksiään yksilöimättä, on kyseessä ihan joku muu kuin huoli oikeasta taiteesta. Kyseessä on mitä ilmeisemmin kateus, siitä ettei itse kykene tekemmään niitä maisemia jotka ihmisiä kiinnostaisivat.
Olihan tällä sivulla esimerkkikin Koulutetun tekemästä maisemasta arvosteluineen päivineen. Tosin teoshan piti poistaa koska arvostelu ei miellyttänyt tekijää.
Onhan se omituinen juttu että näillä nettitaidepalstoilla itse teokset merkitsevät paljon enemmän kuin virallinen status tai cv. Keskinäisten kehujien virallisessa kerhossa kaikki on niin mukavaa, siellä kun teoksia arvioidaan keskenään, ilman ulkopuolisten mitään tietämättömien häirintää. Keskinkertaisuuksien joukossa on helppo loistaa, olemalla jopa alle keskiverron.
Mistä ominaisuuksista on kysymys kun eroitellaan hyvä, huono ja keskinkertainen? Entäpä mistä tunnistaa loistavan tai erinomaisen taiteilijan, mitkä ovat hänen ominaisuuksiaan?
Mitä tarkoittaa mielestänne vaikkapa kuvataiteessa määritelmä keskinkertaisuus?
Tämä keskustelu lähti alun perin tästä nykytaiteesta.
Tämä keskisuomalainen perustui siihen, kun katsoin Tamperelaisen harrastajan maalauksia netissä olevassa galleria näyttelyssä ja totesin kovinpa ovat outoja maalauksen motiivit, kun oli näitä samoja merenranta vajoja joita olen katsellut iät ja ajat toisten taiteilijoiden tekeminä.
En voinut tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että ovat määrätietoista myyntimielessä tehtyä.
Onhan Tampereella tätä oikeatakin kulttuuria ja paljon sen huippu edustajia, että eipähän yleistetä. Tarkastelija onkin lähtenyt tarkoituksenhakuisesti hakemaan rikkaa silmästä vetämällä kirjoituksestani näitä johtopäätöksiä, joilla hän pyrkii omiin tarkoituksenhakuisiin päämääriinsä.
Onpahan hyökkäys taas kerran persoonaan kohdistettu eikä asiaan josta keskustellaan, mutta ehkäpä harrastaja saa siitä jotain tyydytystä harrastamiseensa.
Weldes, ajattelet niin kovin kaupallisesti taiteesta ikään kuin se olisi kauppatavaraa. En koe sitä kaupallisena pikemminkin (omia lapsiaan on vaikea myydä) on joskus joku muukin sanonut ja jos niihin panee likoon koko olemuksensa ja taiteellisen panoksensa on se niin.
Kuulutit näitä kuvanrakennukseen liittyvää nykyaikaista tietämystä, jota on viimeisinä vuosikymmeninä kertynyt aika paljon. Tämä palsta on kuitenkin sopimaton foorumi jakeluun, mutta voidaanhan joistakin asioista keskustella ja kritisoida. Esim. väriopillisista kysymyksistä, kuten värien rinnastuksista maalauksissa ja yleensä värien käytöstä kuvanteossa. Nämä värin mahdollisuudet esim. kuvan jännitteiden luojana ovat aika uutta maalaustaiteen alalla. Kyllähän niitä värejä on käytetty taitavasti kautta-aikojen mutta on ollut paljon asioita, joita on aika hitaasti omaksuttu vaikka on tavallaan tiedetty.
Tästä maisemamaalauksesta en ole tarkoittanut etteikö sitä voisi tehdä vaikka se onkin vähän vanhahtavaa. Lähinnä olen tarkoittanut, ettei niitä jo tehtyjä kopioitaisi. Olen itsekin tehnyt suunnattoman määrän maisemia joskin soveltanut niihin näitä uusia oppeja. Opettajan ammatissa oli pitkät kesälomat ja purjehdin kaiket kesät pitkin suomenlahtea noin 20 vuotta kuukausi kaupalla ja asuimme vaimon kanssa veneessä. Minulla oli siellä maalausvälineet ja paljon paperia ja pohjia. Käytin maalauksissa temperaa, öljyä ja akvarellivärejä. Kananmunia oli aina pilssissä maalausta varten. Sopiva poukama ja välineet esille. Arvelen, että niitä töitä kertyi noin 5-6 sataa, että kyllä sitäkin on tehty. Mukana oli myös piirustusvälineet niitäkin aina välillä piti kokeilla. Kaikkiaan purjehdin yli 60 vuotta ja nyt olen kaksi vuotta sitten myynyt viimeisen veneen pois. Viime kesänä tein kuitenkin vielä yhden ison maiseman ja kokeilin miten se sujuisi veitsellä ja putriido väreillä 98x130.
Arvaan mitä täällä palstalla siitä sanoisitte, suoraa huutoa herjoin puolivuotta tai välineet pois ja linnaan. Peräänkuulutan näissä maalauksissa myös jälkeä eli ”sekmenttejä” joista näkyy välineen jälki ettei se ole mikään ”siloiteltu” kuin porsas pienenä.
Tätä luonnosta- maalaamista pitää tehdä paikanpäällä eikä kopioida kuvista.
Nämä ovat ne syyt miksi inhoan, kun näen näitä rantarakennuksien venevajoineen kuvia kopioina kun olen ne itse nähnyt ja tiedän, että juuri tehdyssä kopiossa vallitsee tilanne ennen meidän aikaamme.
Tuolla edellisessä Juudaksen ketjussa pohdin miten voisin auttaa kokemuksillani ja yksi tällainen ajatus oli, että voisin havainnollistaa näyttein miten piirtäen sommitellen lopullinen kuva rakentuu siksi aloitin näistä tyylisuunnista ja joku onneton käsitti ne aivan väärin.
Sekin kariutui siihen surkeaan ammattitaidottomaan arvosteluun johon täälläkin viitataan ja käytetään lyömä-aseena yhä edelleen. Itse pitäydyin arvostelemasta kuvianne, kun ne olivat niin eritasoisia. Olen toiminut harrastaja taideseuran puheenjohtajana 10 vuotta ja pitänyt kritiikki tilaisuuksia sekä opettanut siellä, mutta nyt olen kunniapuheenjohtaja ja siitä tämä lukkarinrakkaus harrastajia kohtaan.
Vaikka täällä tuleekin välillä turpiin, että paukkuu, mutta olen silti vilpittömästi kaikkea kuvataiteen tekemistä puolustava.
Ajattelen kaupallisesti koska olen elänyt kohta kolmekymmentä vuotta myymällä maalauksiani.Eihän kaupallisuus pois sulje sitä etteikö myytävissäkin tauluissa voisi olla värioppia ja sommittelua.
Ettei omia maalauksiaan voi tai malta myydä on jokaisen henkilökohtainen asia, mitään kirjoittamatonta lakia siitä ei ole(omat lapset vertaus on minusta ihan huuhaata)
Valmistuin taidekoulusta kolme vuosikymmentä sitten ja kyllä silloin jo opetettiin värien vuorovaikutusta ja niiden jännitteitä.
Sam Vanni on hyvä esimerkki tästä, ja muitakin löytyy.
Haluaisin vielä tarkempaa tietoa näistä uusista asioista,vääntäisit nyt oikein rautalangasta.
Tämä palsta on ihan sopiva näiden uusien asioiden esittelyyn. Kuvia et voi tässä näyttää mikä luonnollisesti helpottaisi asian esilletuomista.
Tietokoneella voidaan tehdä taidetta ja luonnoksia mutta lopputulos vasta ratkaisee, ei tekotapa.
Klapejakin tehtiin ennen pokasahalla ja kirveellä, nykyään koneella. Lopputulos poltettaessa on kuitenkin sama, puu muuttuu lämmöksi.
että silloin kun omiin teoksiinsa rakastuu niin että pitää niitä jopa lapsinaan, on taiteilijan kehitys pysähtynyt.
Toinen asia joka vaivaa on väite ammattitaidottomasta arvostelusta, joka kohdistui teoksiisi. Koska minusta se arvostelu osui todella kohdalleen ja oli erittäin ammattitaitoisesti tehty.
muita sellainen joka on oman kertomansa mukaan harrastelijataideyhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
erinomaisen taiteilijan tunnistaa siitä että hänen teoksensa ovat äärimmäisen hienosti maalattuja, sekä niissä on aiheesta huolimatta taiteellinen jännite joka puhuttelee ja katsojat pysähtymään ja ihmettelemään.
Määritelmä keskinkertaisuus tarkoittaa teoksia joita lähes kuka tahansa pystyy tekemään. muun muassa apina.
Mistäs se johtuu, että oikeat arvostelijat olivat päätyneet ihan päinvastaiseen tulokseen jos jaksoit lukea palstalta ja käsittää lukemasi. Siellähä joku tuntematon kirjoitti, että heillä saisi potkut noin pieleenmenneestä arviosta, joka kääntyi kaikkien muidenkin kohdaalla enemmän henkilöön kohdistuvaksi, kuin työn arvioimiseksi. Puskasta ampumista niin kuin sanotaan.
Niinkuin näet ei täällä voi asiallisesti keskustella. Kirjoitin jo vastauksen, jossa vähän raottelin verhoja muutta jääköön tuonnemmaksi jos tämä rauhoittuisi tästä näitä hyökkääjiä on liian paljon ja niin "agressiivisiä".
samaa mieltä niistä Mussinin taannoisista muka-arvosteluista Koulutettu. Alussa yritettiin beesata jotain ammattiarvostelijaa joka vähitellen alkoi kääntyä henkilöön ja henkilökohtaisuuksiin.
Tuollainen arvostelija ei todellakaan olisi pitkäikäinen missään lehdessä. Ainakin allekirjoittanut on äärimmäisen vaivautunut tuollaista henkilökohtaista pommitusta lukiessa.
Kun näitä juttuja täällä seurailee taakseppäin pidemmältä ajalta niin alkaa selvitä asioita paljonkin ja palaillaan sylttytehtaaseen.
Suosittelen sinullekin.
jäitä hattuun kaikille, ei viitsitä karata henkilökohtaisuuksiin, ei provosoiduta.
Kun Koulutettu näyttää saavan hyvinkin reippaasti siipeensä, niin huomatkaa toki, että tekstin tekeminen ei ole hänen bravuurilajinsa. Hänen usein pitkistä ja polveilevista kirjoituksistaan näkyy kuitenkin, että hän tuntee maalaustaiteen historiaa ja tekniikkaa. Sen sijaan asian esilletuomisen selkeydessä ja johdonmukaisuudessa on toivomisen varaa kuten myös hänen tavassaan kärjistää sanomaansa.
Kannattaa myös muistaa, että taiteesta puhuttaessa puhutaan puhtaasti subjektiivisista näkemyksistä, jopa silloin kuin siteraataan muita, tietävämpinä pidettyjä. Hekin esittävät vain omia näkemyksiään, eivät mitään totuuksia.
Taiteen kenttä on niin laaja ja monipuolinen, että kukaan ei enää hallitse siitä kuin pientä osaa. Niiden keskenään vertailemisessa ei ole mitään mieltä, yhtä mieletöntä kuin vertailla muita makukokemuksia, kuten appelsiini nyt vain on erilainen ja maistuu erilaiselta kuin luumu. Jos pidät appelsiinista mutta et luumusta, niin se ei tee luumusta sen huonompaa kuin sinun mielestäsi. Puhumattakaan jos et edes ole maistanut luumua.
Taiteessa ei ole totuuksia eikä sitovia sääntöjä, ei liioin auktoriteetteja, jotka voivat määritellä taiteen tason. Vaikka siinä on aina tietynlaisia koulukuntia jä vakiintuneita käytäntöjä, niin ne ovat vain yksi haara taiteen kokonaisuudessa.
Tekijä ei ole taiteen sisintä vaan teos. On yhdentekevää millainen tausta tekijällä on, jos hän menestyy tekemisellään kollegoiden ja/tai ympäröivän maailman silmissä. Aina on myös, tosin harvoja, taiteilijoita, joille oma menestyminen jää täysin itse taiteeseen kohdistuvien pyrkimysten varjoon. Heidän kohdallaa arvostelut ja arvostelijat ovat monasti joutuneet häpeään, joskus vain armottoman myöhään.
Kritiikkiä saa ja pitää harrastaa mutta kohteen on oltava teos. Rakentava, perusteltu kritiikki on aina positiivista, jopa kärjekäs. Se on kuitenkin aina subjektiivinen mielipide, eikä velvoita ketään muuttamaan mitään tekemisessään. Kritiikissä voi kuitenkin olla arvokastakin vihjettä, joten satuttaessaankin se saattaa olla varteenotettavaa.
...taas alkaa oikein viihtyä! Lyötyjä lyödään edelleen ja toisten mielipiteet ovat ilmaa vain.
Olen jo ajat sitten pannut merkille että tällaista tapahtuu vain meillä suomessa.
Lukekaapa huviksenne vaikkapa amerikkalaisia ja ruotsalaisia vastaavia forumeita.
Miksihän meihin suomalaisiin on pesiytynyt noin paljon kateutta ja pahansuopaisuutta toista suomalaista kohtaan?
Jotenkin sen ymmärtäisi jos tämä "tartunta" jylläisi vain meissä tavallisissa pulliaisissa mutta kun se on levinnyt jo tuonne taide-eliittiinkin niin tällainen pieni taiteilijapahanen tuntee olonsa pikkasen epävarmaksi kun pistää postiin apurahahakemustaan.
Onneksi kuitenkaan suuri enemmistö ei ole tuon eliitin aivopestävissä vaan heillä on ne omat mieltymyksensä ja he vielä uskovat omaan visuaaliseen näkemykseensä eivätkä he ole ohjailtavissa. Näin ollen meikäläisellä on sittenkin vielä varma toimeentulomahdollisuus omassa ammatissa. Sitä te paskiaiset ette koskaan vie meiltä!
Taas pistin pari tilaustyötä maailmalle ja uskokaa tai älkää, ne olivat maisemakuvia.
kyse on kateudesta tai pahansuopaisuudesta, Suomessa ei vain ole keskustelukulttuuria samalla tavalla kuin jo Ruotsissa manner-Euroopaasta nyt puhumattakaan. Äidinkielen opetukseen tulee välttämättä kuulua luku- ja kirjoitustaidon ohella keskustelutaito, ilman sitä keskustelu on juuri tuollaista negatiivista, jos sitä yleensä onkaan.
Hyvä esimerkki on täälläkin esiintyvä eri taidelajien ja taiteilijoiden vähättely. Jos niitä harrastetaan ja töitä ostetaan, niin kaikilla niillä on oma oikeutensa ja paikkansa riippumatta siitä, ovatko ne ikivanhoja vai aivan uusia.
Asetelmat ja maisemat ovat omassa työskentelyssäni aivan keskeisessä osassa mutta en karta muitakaan aihepiirejä abstraktia myöten. Mielestäni on paha virhe tuomita maisemat ja asetelmat vanhanaikaisiksi vaikka ne juuri nyt kovin suurta arvostusta eivät nauttikaan. Kummassakin on aivan ehtymättömät mahdollisuudet omaperäiseen tulkitsemiseen ja niin motiivien kuin tekotavan tutkimiseen.
Jos ajattelee suurta yleisöä taiteen mesenaattina, niin valtaosalla ei ole mitään mahdollisuuksia hankkia kotiinsa nyt niin muodissa olevia neliömetrien suuruisia maalauksia. Sen sijaan "tavanomaisen" kokoiset maisemat ja asetelmat ovat niitä, joita halutaan ja jotka sopivat pieniinkin tiloihin. Parista kolmesta hyvästä pienestä työstä saa usein enemmän jatkuvaa iloa ja nautintoa kuin värjätyistä neliömetreistä.
arvostelijat ovat päätyneet toisenlaiseen arvosteluun. Taidettako ei saa arvostella kuka tahansa, vaan arvostelijan pitää olla ihan oikea arvostelija. Kenen kannalta oikea?
Jotkut tuntemattomat kirjoittavat lähes kaikki nettikirjoittelut ja tasokin on sen mukaista.
alkaa sama laulu sylttytehtaasta, joka tietenkin on kaiken takana. Tällaisia vihjailuja tämä palsta on pullollaan, kateuden siivittämiä vainoharhaisia kuvitelmia, joita ei ole tarkoituskaan edes yrittää todentaa.
Pääasia että saadaan oma ammatillinen osaamattomuus ja lahjattomuus käännettyä johonkin toiseen kohteeseen.
2009 ja tästä ajasta kaksikymmentäviisi vuotta taaksepäin on 1984. Joten mieleni tekisi kysyä millä koneilla ja ohjelmilla aloitit vuonna 1984 tietokonetaiteen tekemisen?
Suomessa
Windows 1.0 julkaistiin 20. marraskuuta 1985.
Windows pyrki tekemään PC:stä yhtä helppokäyttöisen kuin Apple Machintosh oli jo vuosia ollut.
Windows 1.0 maksoi Suomessa 1100 markkaa ja se sisälsi lisäksi Write- ja Paint-ohjelmat. MS Mouse maksoi 2400 markkaa. Windowsia toi maahan Mikrolink Oy.
Tiedot löytyvät netistä.
taas putkahti esiin:
"Pääasia että saadaan oma ammatillinen osaamattomuus ja lahjattomuus käännettyä johonkin toiseen kohteeseen"
Tämä on taas niin nähty. Pussaa ittees vaikkapa perseeseen ja koeta opetella vihdoinkin uusia maneereja!
Vähän kadehdin sinun keskustelutaitoasi, moneen juttuun olisin halunnut vastata, mutta en osaa kuin tätä junttisuomea niin olen antanut olla.
Aikoinaan sain lyseosta (kun potkivat pois)kuvataiteesta parhaan numeron, äidinkieli oli silloin viisi, kommunikoi nyt sitten täällä.
Sinulla on hienoa karismaa rauhoittaa tilanteita ja taiteesikin tuolla galleriassa oli tasokasta.
Minustakin sille olisi suonut pidemmän tulevaisuuden. Varsinkin "koulutetun" venereissuillaan maalaamiaan akvarelleja olisin kovasti halunnut nähdä. Ja monen muun nimimerkin jotka ovat pitkään loistaneet poissaolollaan.
Mukavaa kun puolustat esittävää taidetta, sain taannoin vähän toisenlaisen käsityksen mielipiteistäsi.
kyseessä pitänyt olla vuosi 84 eikä 85?
Jouduiks sä ettii netistä katteet puheillesi?
kirjoittamisessa päde sama kuin maalaamisessakin, keskity olennaiseen, pelkistä ja jätä turhat yksityiskohdat pois. Tai, kuten muotikielellä sanotaan, less is more.
Et varmaankaan ole ainoa, joka on saanut hiukan vinon kuvan asennoitumisestani esittävään taiteeseen. Olen näet todella kärkkäästi ja kärjekkäästi debatoinut niissä ketjuissa, joissa modernia- ja nykytaidetta on hutkittu kuin vierasta sikaa.
Kun nuo modernin mollaajat ovat esikuvinaan ja idoleinaan pitäneet vanhoja mestareita ja heidän edustamaansa taidesuuntausta, en ole niistä maininnut yleensä yhtään mitään. Eihän nykytaide siitä parane jos vanhaa taidetta moittii ja halveksii kuten ei vanha taidekaan modernia mollaamalla. Totta kai ihailen hyvää perinteistä klassista maalausta, sekä vanhaa että nykypäivinä tehtyä. Se ei vain "itsestäänselvyytenä" kaipaa erityista puolestapuhumista. Ja maalaanhan niin itsekin, jopa aikalailla aliarvostettuna ja kyseenalaisena pidettyä asetelmaa.
Taide on elämän rikkautta. Rajoittamalla siitä osia pois ihminen köyhdyttää arvaamattomasti elämäänsä, omaksi tappiokseen.
samalla lailla kuin minullakin. Jos jotain mollataan epäreilulla tavalla niin suojeluvaisto tuota kohdetta kohtaan herää, olkoonkin sellainen mitä en itsekään aikaisemmin ole niin ihaillut.
Usein muistuu kouluajat mieleen kuinka sitä tunsi empatiaa sellaista kohden jota paljon kiusattiin. Myöhemmin jopa puutuin joskus kovallakin kädellä sellaiseen ja tappeluhan siitä tahtoi aina silloin tulla.
Kyllähän täällä ihan tahallista provoilua jotkut viljelee ja yleensä silloin syntyykin joskus mielenkiintoisia keskusteluja. Kun ne kohdistuu henkilöön ihan suorasti niin ainakin meikän niskakarvat nousee pystyyn.
Toiset täällä oikein tarkoituksella tahtovat kääntää keskustelut itseensä ja sitten mukamas loukkaantuvat siitä ja päivittelevät näitä puskasta herjaavia. Usein täällä onkin mainittu se tosiasia että "niin metsä vastaa kun sinne huudetaan".
Lueppas tuo vastaukseni uudelleen, ehkä löydät jotain mikä jäi näkemättäsi.
Tietotekniikka on ihan kiva aihe sillä olen sitä käyttänyt aika kauan ja siihen perehtynyt. Alussa oli niitä Nokian 806 ? lerppukoneita. Sellainen minulle kannettiin opettajan työtilaan. Siinä oli 360 kt. lerppuasema ja lerpulla käyttis sekä ohjelmat ym. VP, Mimosa, Venturakin muistaakseni oli joku 1.0 versio. Ei ihan tarkkaa muistikuvaa niistä ajoista, mutta vieläkin minulla on lerppuasema, jonka hankin jälkeenpäin saadakseni auki silloiset tekeleeni. 2001 opetin vielä ATK-lukiossa laiteoppia, käyttöjärjestelmät ja verkot näiden taideopetuksieni rinnalla. Nyt olen niistä onnellisesti eläkkeellä ja korjailen tuttavien ja entisten asiakkaiden koneita, joissa Vistat myllää. Tämä siitä tietotekniikasta se pitää virkeänä ja voi täällä palstoilla esittää mielipiteitään taiteista, joskin täällä näyttää olevan paljon mielipiteitä ja se tuntuu herättävän voimakkaita tunteita. Sallittakoon tämä hyppäys tähän sivuammattiin ilman suurempia rähinöitä.
No niin nythän täällä on sotilaat tanassa niin kuin sanonta kuuluu ja ihan kiva todeta, että puolustajia on tässä taiteen sodassa. On myös miellyttävää todeta, että on muitakin ajattelevia ihmisiä tämän kaaoksen takana.
Yhdessä keskustelussa, kun jo arveltiin maailman lopun tulevan, että maalaustaiteen enteet näyttää siltä.
Olin silloin nuorena kansiksessa Helsingissä Lapinlahden kansakoulussa sielläkin olin armoton tappelija väliin tuli turpiin ja välillä annettiin. Tappelukumppaneina oli Pikkis ja hänen veljensä (ehkä tämän uskaltaa jo kertoa) opettaja pihalla erotteli meitä ikään kuin torui sanomalla, että nämä ovat sellaisia näyttelijän lapsia ja siksi niin kiihkeitä. Että sillä lailla taide vaikuttaa persoonaan.
Olen tosiaan lähtenyt syyhystä saunaan tänne hurjien joukkoon ja valinnut nimimerkinkin, joka provoaa ”Koulutettu” saadakseni aikaiseksi aitoa keskustelua mitään kaunistelematta ja samalla paljastumaan mitä tämän harrastajat – koulutettu välinen konfliktin takana piilee vai onko sellaista olemassakaan. Olen tästä kerännyt materiaalia, jolla ehkä joskus saattaa olla merkitystä, kun sen sisältö tulee ajankohtaiseksi.
Toinen vilpitön ajatukseni näissä keskusteluissa oli nämä taiteen asiat, että kun niitä on niin paljon osakseni tullut niin voisin jakaa tätä saamaani taakkaa. Yhä edelleen pohdin miten tästä palstasta voisi saada hyödyllisen, jossa voitaisiin jakaa näitä taiteen tietoja yleishyödyllisesti.
Täällä aika usein kysellään taiteen tekemiseen liittyvistä asioista viimeksi tämä Pedro kyseli miten piirtämään, johon minäkin vastasin. Niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota mielestäni.
jutut on vähän niin että kun oikein pakkasella paleltaa, niin kusee housuun. Se lämmittää hetkeksi, kunnes tulee entistä kylmempi.
Hei, kysyisin lupaasi, että saisiko siellä Juudaksen palstalla olevaa tekemääsi naamakuvaa repostella tietokoneela ja esittää tuloksen sen vieressä. Tietenkin ehdolla, että Juudas vielä suostuu sen sinne laittamaan.
Eli siitä vain.
taitaa nimimerkki "nimimerkki" puhua nyt ihan omiaan...?
kommuninkointia...miksi pitää provosoitua niin helposti, vaikka joku menisikin henkilökohtaisuuksiin? Jokaisella on mahdollisuus olla myös kirjoittamatta tänne, jos ei ole muuta sanottavaa kun haukkumista.. ja se pätee jokaiseen keskustelijaan. Kun keskustelijoilta loppuu taidot/tiedot, alkaa tappelu henkilökohtaisuuksista.
...lämpöä riittää niin yläpäässä kuin housuissakin.
Kato siinä on juuri se oleellinen ero minun ja sinun välillä.
paras! tosta on vaikee pistää paremmax.
Tääl on joskus hauskaakin!
kenenkäs kustannuksella? Yrittäkäähän pysyy asiassa tekin. Ei oo kivaa katella kun lyötyä lyödään aina ja jatkuvasti. Ehkä tässä näin näkyykin se ammattitaidottomuus koska siihenhän myös kuuluu suvaitsevaisuus.
JÄTTÄKÄÄ JO HÄNET RAUHAAN!
Koulutettu ole jo sen ikäinen ettei tarttis etsiä huomiota tollasilla tavoilla???
huomata tuo teidän kahden välinen ero, kun toinen on pelkkä puskista vainoava moukka ja toinen uskomattoman hienoja teoksia tekevä huippu taiteilija.
Hyvä! Kerrankin täällä käydään tasokasta keskustelua. Antakka palaa!!
Ja. Taide on ympyrä. Nykytaiteella ei ole varsinaista suuntaa. Otetaan aineksia eri vuosisadoilta, sekoitataan, ja... avot, uusi resepti on valmis.
Nykytaiteen tekee rytmi!