Egosentrinen ääliö

Otti vaan yksi tilannetajuton ihminen niin päähän mistä syntyi tällainen runo. Kiitos kommentista! :)

Oijoi miten sä löysit mut youtubesta? :D
Ihan on kuule luomut nämä etuvarusteet. No niin...:)

Tämä runo vain syntyi ärtymystilasta.
Kuten sanot todella hienosti, yksi tumma kohta ihmisessä värjää ihmistä kokonaisuutena.
Sainpahan tuulettaa tuntemuksiani.
Kiitos sinulle mies-57 hyvästä vastarunostasi -
ainahan ne pojat :)Hyvää viikonloppua!

Ihailtava ominaisuus, että osaa nauraa itselleen.
Mukavaa että pidit. Kiitos sulle! :)

Tästä jokainen saa olla sitä mieltä mitä on.
Kiitos kommentistasi.

Jahans, ei ole pannua mutta hyvä kahvinkeitin on ja hyvää kahvia.
Joten voit kupin saada kunhan et isännäksi taloon yritä :D.
Rentouttavaa perjantai-iltaa sulle yks mies ja kiitos kommentista! :)

ap. kirjoitti:

Jahans, ei ole pannua mutta hyvä kahvinkeitin on ja hyvää kahvia.
Joten voit kupin saada kunhan et isännäksi taloon yritä :D.
Rentouttavaa perjantai-iltaa sulle yks mies ja kiitos kommentista! :)

eikös se niin toimi, että kun Kerttu unohtaa minut, niin minäkin voin unohtaa Kertun?

Ihan vaan huumorimielellä, niin kuin sinäkin.
Ja kiitos kupposesta. ;)

Ensimmäiseksi pakko sanoa, että nauroin vastauksellesi. Lukihäiriö iski ja luin "satanistien lyyrikoiden" :D
Mutta sitten...Runoilu on itseilmaisun muoto siinä missä joku muukin. Jokainen voi näitäkin asioita tarkastella siitä viitekehyksestä mistä haluaa. Kannattaa kuitenkin välttää yleistyksiä ja leimaavia mielipiteitä yksittäisistä ihmisistä joidenkin stereotypioiden vuoksi. Toisen runo-palstan sefu osaisi varmasti vastata sinulle paljon paremmin kommenttiisi.
Minä kiitän vain vastauksestasi ja toivotan mukavaa päivää! :)

Tähän osaan keskustelua itse kukin, minäkin haluan ottaa osaa vaikka sitten ap:tä tukiakseni. Eikös ne ole ne tukipilarit ne mitkä monen korkeammankin rakennelman kasassa ja erityisesti pystyssä pitää.

Hienoja sanoja joille ei tavallisen tien tallajalla ole olemassa vastineita jos ei kielitaitoa tai tarpeeksi sivistystä. Se siitä ymmärretävyydestä ja selitykseksi mikäli puhun puuta heinää vastauksessa ja hienommin suomeksi sanottuna olen ymmärtänyt jonkin osion yllä olevasta hienosta vastauksesta väärin mikäli puhun asian vierestä.

Leipä se on mikä miehen tiellä pitää ja teko se on sekin sellainen toiminnan muoto mikä monesti kuitenkin sanojakin taakseen tarvitsee. Harvempi sitä pelkillä ilmeillä ja eleillä pääsee puusta pidemmälle sen enempää kuin pelkällä runoudella rustaajakaan. Mutta paremman pohajn kaikelle kauniillekin tekemiselle voi saada kuitenkin esimerkiksi runoudella kuin pelkillä ilmeillä. Vaikka voihan se olla että ne eleet ja ilmeet voisikin joissakin tilanteissa intohimon heräättää paremmin kuin runous, mutta yhdistettynä nuo kaksi varsin verratonta palikkaa elämän ja erityisesti parisuhdekiemuroiden palapelissä voisi olla parasta antia teoille ja tunteiden ilmaisulle elävässäkin elämässä.
Ja mitä tuohon runouden pohjallisuuteen ja eletyn elämän koko olemassaoloon tai mukana seuraamiseen on varmasti olemassa vaihtelua puolin ja toisin suuntaan jos toiseen. Mutta luulenpa, että harvempi vain illuusioiden ja mielikuvituksen pohjalta sanojaan ammentaa runoksi. Tai no ehkä ne oikeat runomaailman taiteelliset virtuoosit siihenkin pystyvät, että osaavat loihtia silmiä hivelevää, sydäntä aidontuntuisella tunteella lämmittävää ja intohimon syvimmätkin onkalot sytyttävää ja lähestulkoon jokaisessa lukijassaan vastakaikua herättävää lukuelämystä runouden parissa ilman kokemuksen aitoa syvää rintaäääntä.

Ja luulempa että se tavallinen kadunmieskin, se elämää elävästi elävä mies tarvitsee siinä missä keisarikin kaipaa joskus niitä vaikka sitten runouden avulla aikaansaatuja uusia vaatteita ihan samalla tavalla kuin myös ne monet samaa katua vuosikausia jo tallanneetkin, ja siksi juuri ehkä ne sellaiset kauniit sanat, jotka on sydämestä kimmonneet, kenties salamanopeasti tai vaikka sitten pidemmän ajan kanssa sanoiksi paperille muodostuneet kauniiksi runolliseksi tunteiden ilmasuksi syntyneet voisivat olla jopa joskus vaikka uusi alku jollekin kaikelle kauniille yhdessä.

runouden resepti kirjoitti:

Tähän osaan keskustelua itse kukin, minäkin haluan ottaa osaa vaikka sitten ap:tä tukiakseni. Eikös ne ole ne tukipilarit ne mitkä monen korkeammankin rakennelman kasassa ja erityisesti pystyssä pitää.

Hienoja sanoja joille ei tavallisen tien tallajalla ole olemassa vastineita jos ei kielitaitoa tai tarpeeksi sivistystä. Se siitä ymmärretävyydestä ja selitykseksi mikäli puhun puuta heinää vastauksessa ja hienommin suomeksi sanottuna olen ymmärtänyt jonkin osion yllä olevasta hienosta vastauksesta väärin mikäli puhun asian vierestä.

Leipä se on mikä miehen tiellä pitää ja teko se on sekin sellainen toiminnan muoto mikä monesti kuitenkin sanojakin taakseen tarvitsee. Harvempi sitä pelkillä ilmeillä ja eleillä pääsee puusta pidemmälle sen enempää kuin pelkällä runoudella rustaajakaan. Mutta paremman pohajn kaikelle kauniillekin tekemiselle voi saada kuitenkin esimerkiksi runoudella kuin pelkillä ilmeillä. Vaikka voihan se olla että ne eleet ja ilmeet voisikin joissakin tilanteissa intohimon heräättää paremmin kuin runous, mutta yhdistettynä nuo kaksi varsin verratonta palikkaa elämän ja erityisesti parisuhdekiemuroiden palapelissä voisi olla parasta antia teoille ja tunteiden ilmaisulle elävässäkin elämässä.
Ja mitä tuohon runouden pohjallisuuteen ja eletyn elämän koko olemassaoloon tai mukana seuraamiseen on varmasti olemassa vaihtelua puolin ja toisin suuntaan jos toiseen. Mutta luulenpa, että harvempi vain illuusioiden ja mielikuvituksen pohjalta sanojaan ammentaa runoksi. Tai no ehkä ne oikeat runomaailman taiteelliset virtuoosit siihenkin pystyvät, että osaavat loihtia silmiä hivelevää, sydäntä aidontuntuisella tunteella lämmittävää ja intohimon syvimmätkin onkalot sytyttävää ja lähestulkoon jokaisessa lukijassaan vastakaikua herättävää lukuelämystä runouden parissa ilman kokemuksen aitoa syvää rintaäääntä.

Ja luulempa että se tavallinen kadunmieskin, se elämää elävästi elävä mies tarvitsee siinä missä keisarikin kaipaa joskus niitä vaikka sitten runouden avulla aikaansaatuja uusia vaatteita ihan samalla tavalla kuin myös ne monet samaa katua vuosikausia jo tallanneetkin, ja siksi juuri ehkä ne sellaiset kauniit sanat, jotka on sydämestä kimmonneet, kenties salamanopeasti tai vaikka sitten pidemmän ajan kanssa sanoiksi paperille muodostuneet kauniiksi runolliseksi tunteiden ilmasuksi syntyneet voisivat olla jopa joskus vaikka uusi alku jollekin kaikelle kauniille yhdessä.

Eipäs hän enää halunnut jatkaa keskustelua runoista ja runoilijoista, joten minä kiitän sinua tuen ilmaisusta itselleni. Vastasin itse lyhyesti hänen kommenttiinsa, koska en ollut ollenkaan varma ymmärsinkö ihan
kaiken sanomansa :)
Sinulta sen sijaan oikein hyvä vastaus.
Kiitos ja hyvää viikon alkua! :)

ap. kirjoitti:

Eipäs hän enää halunnut jatkaa keskustelua runoista ja runoilijoista, joten minä kiitän sinua tuen ilmaisusta itselleni. Vastasin itse lyhyesti hänen kommenttiinsa, koska en ollut ollenkaan varma ymmärsinkö ihan
kaiken sanomansa :)
Sinulta sen sijaan oikein hyvä vastaus.
Kiitos ja hyvää viikon alkua! :)

Kiitos vaan itsellesikin kun palasit tänne kiittämään ja vielä tuolla tavalla kehumaan. Täällä on tavallaan niin helppo sanoa mitä haluaa, tai sitten ei, mutta mitä kenenkin sanojen taakse sitten aina kätkeytyykään ei lukijalla välttämättä ole aavistustakaan vaikka lukisi kuinka moneen kertaan toisen runoja kirjoittavan tai niihin omalla viestillä vastaavan kirjoituksia.

Mutta se oikeus sallittakoon siinä missä se vapaus jatkaa tai olla jatkamatta keskustelua. Kenties hän sai sanottavansa sanottua ja toisaalta jos miettii asiaa hetken niin onko se niin tarpeellista välttämättä kahden ääripään mielipiteistä niinkuin nyt tässäkin aina alkaa vääntämään kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä ja väenväkisin yrittää muuttaa toisen mielidettä omansamukaiseksi.

Joskus olen varmasti itsekin syyllistynyt ehkä radikaaliinkin mielipiteenilmaisuun sen kummemin asiasta jälkeenpäin kättä vääntämättä ollenkaan. Ja kun ajattelee miten herkästi tuollaisetkin aiheet täällä sivulla sytyttää liiankin isoja roihuja, niin eiköhän noitä kärhämöitä ole jo ihan tarpeeseen saakka olemassa, tokkopa sotatanner yhtä taistelua lisää kaipaa.

Rauhahan se on kuitenkin ehkä se missä olo on useampaan otteeseen auvoisempi kuin alituinen juoksuhaudoissa tarpominen vaikka siellä kuinka se tunnelma olisikin ehkä sittenkin omalla järisyttävällä tavalla kihelmöivämpi.

runouden resepti kirjoitti:

Kiitos vaan itsellesikin kun palasit tänne kiittämään ja vielä tuolla tavalla kehumaan. Täällä on tavallaan niin helppo sanoa mitä haluaa, tai sitten ei, mutta mitä kenenkin sanojen taakse sitten aina kätkeytyykään ei lukijalla välttämättä ole aavistustakaan vaikka lukisi kuinka moneen kertaan toisen runoja kirjoittavan tai niihin omalla viestillä vastaavan kirjoituksia.

Mutta se oikeus sallittakoon siinä missä se vapaus jatkaa tai olla jatkamatta keskustelua. Kenties hän sai sanottavansa sanottua ja toisaalta jos miettii asiaa hetken niin onko se niin tarpeellista välttämättä kahden ääripään mielipiteistä niinkuin nyt tässäkin aina alkaa vääntämään kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä ja väenväkisin yrittää muuttaa toisen mielidettä omansamukaiseksi.

Joskus olen varmasti itsekin syyllistynyt ehkä radikaaliinkin mielipiteenilmaisuun sen kummemin asiasta jälkeenpäin kättä vääntämättä ollenkaan. Ja kun ajattelee miten herkästi tuollaisetkin aiheet täällä sivulla sytyttää liiankin isoja roihuja, niin eiköhän noitä kärhämöitä ole jo ihan tarpeeseen saakka olemassa, tokkopa sotatanner yhtä taistelua lisää kaipaa.

Rauhahan se on kuitenkin ehkä se missä olo on useampaan otteeseen auvoisempi kuin alituinen juoksuhaudoissa tarpominen vaikka siellä kuinka se tunnelma olisikin ehkä sittenkin omalla järisyttävällä tavalla kihelmöivämpi.

Tuki on aina arvostettavaa, tuli se sitten vaikka rakkausruno-palstalla.

Minusta olisi mukava vain lukea runoja lepuuttaakseen aivojaan, mutta anti on aika heikko sillä saralla nykyisin tälläkin sivustolla. Enemmän taitaa olla tämä palsta valjastettuna henkilökemioiden hoitoon.
Tapansa kullakin. Pois se meistä. Näin sopuisasti
tapasimme kirjoitetun sanan äärellä. Kuten hyvin sanoit, rauha on auvoisempi.

Nyt täytyy lähteä odottelemaan peiton alle, kumpi sieltä tulee Nukku-Matti vai
Uni-Jukka. Toivottavasti edes toinen saapuu kopauttamaan untenmaille auvoisille vai kaappaako tuo naapuri taas molemmat. Olen epäillyt unettomina öinä niin tapahtuvan.
Kuten huomaat, on aika mennä nukkumaan :)


Hyvää yötä Sinulle!