Täällä näitä

Mielenkiintoista näissä parisuhdekeskusteluissa on mm. se miten kukin parisuhteen määrittää. Patriarkaatissa viitekehyksenä tuntuu olevan jonkinlainen omistussuhde. Mies omistaa vaimonsa. Emme ole niin kovin kaukana monien parisuhteiden osalta siitä maailmasta jota kauhistelemme mm. kunniamurhissa. Meillä perheväkivalta on länsimaiden yleisintä.

Uskoisin kuitenkin, että valtaosaa parisuhteista pitää kasassa pohjalla oleva rakkaus ja kunnioitus, jos nyt ei enää alkuaikojen hurmos. Parisuhteesta joka perustuu rakkaudelle on käsittääkseni huomattavasti vaikeampi lähteä kuin omistussuhteeseen perustuvasta parisuhteesta, jos ei satu olemaan nainen sen hellan ja nyrkin välissä

JJM kirjoitti:

Mielenkiintoista näissä parisuhdekeskusteluissa on mm. se miten kukin parisuhteen määrittää. Patriarkaatissa viitekehyksenä tuntuu olevan jonkinlainen omistussuhde. Mies omistaa vaimonsa. Emme ole niin kovin kaukana monien parisuhteiden osalta siitä maailmasta jota kauhistelemme mm. kunniamurhissa. Meillä perheväkivalta on länsimaiden yleisintä.

Uskoisin kuitenkin, että valtaosaa parisuhteista pitää kasassa pohjalla oleva rakkaus ja kunnioitus, jos nyt ei enää alkuaikojen hurmos. Parisuhteesta joka perustuu rakkaudelle on käsittääkseni huomattavasti vaikeampi lähteä kuin omistussuhteeseen perustuvasta parisuhteesta, jos ei satu olemaan nainen sen hellan ja nyrkin välissä

vuotta ei tunnu olevan enää sitä kipinää, mikä neuvoksi.

kaksikymmentä.... kirjoitti:

vuotta ei tunnu olevan enää sitä kipinää, mikä neuvoksi.

että suhde pikkuhiljaa väljähtyy, yhtäkkiä voi huomata ettei rakkautta enää olekaan, onko koskaan ollutkaan, oliko se vaan ihastusta jonka varaan yhteiselämä rakennettiin.

Elämä voi kuitenkin jatkua pitkään ilman tunteenpaloakin jos tullaan kuitenkin toimeen keskenään ja pystytään puhumaan asioista. Tällainen suhde vaan hiljalleen liruu eteenpäin. Ajan edetessä tulee miettineeksi, että onko tämä elämä nyt niin kuin sen pitäisi olla. Jossain vaiheessa huomaa, että biologinen kello tikittää ja tulee mietityksi, että tässäkö se kaikki oli, olen sentään vielä nuori, näinkö tämä jatkuu loppuun saakka.

Vaikeita asioita jotka on jokaisen ratkaistava itse. Joskus ajatellaan, että oman elämänsä saa kuntoon lopettamalla vanhan suhteen ja siirtymällä saman tien uuteen. Tällä tiellä voi tulla karhu vastaan.

Rakkauttahan me kaikki etsimme ja sitä myös tarvitsemme, elämä ilman rakkautta tuntuu kyllä turhauttavalta.

kaksikymmentä.... kirjoitti:

vuotta ei tunnu olevan enää sitä kipinää, mikä neuvoksi.

muotoaan rakastamiseksi kun vain jaksais rakastaa toista kaikesta huolimatta. Vinkkejä: Jotain erilaista arjen keskelle,muistella mihin toisessa ihastui ja löytää uudelleen se hupsu tyttö (poika),leikkimielisyyttä,yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia, omaa aikaa ja yllättää keittiötaidoilla myös siivoten. Itsestä ne muutokset alkunsa saa.