Minkälaisia luonteenpiirteitä lääkäriltä vaaditaan= minkälaisten ihmisten ei todellakaan kannata ruveta lääkäreiksi? onko tiettyjä piirteitä esim. lastenlääkärille ja toisia kirurgeille?
lääkärin luonne?
mahdollisuudethyvin
63068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirurgit on vittumaisia kusipäitä ja lastenlääkärit muuten leuhkoja. Eniten todellista luonnetta vaaditaan yleislääkäreiltä. Eli kiteytettynä, kaikkille löytyy alalta oma paikka aina sosiopaateista äititeresoihin.
siis *myös* esim. tarkkuutta tai stressinsietokykyä?
Stressisietokykyä ja tarkuutta eri muodoissaaan tarvitsee jokainen lääkäri, mutta ei huolta kyllä siperia (eli työelämä) opettaa. Siksi käydään työharjoittelussa ja valmistuttuaankin jokaisella on (ainakin muodollisesti) oma ohjaajalääkäri.
Parhaiten stressiä voi hallita opettelemalla hyvin omat hommansa. Käytännössä lääketiede on työssäoppimista ja kouluttautumista koko aktiiviuran ajan.
rutkasti ymmärrystä erilaisia ihmisiä ja kohtaloita kohtaan eli pikkuprinsessat ja -prinssit eivät sovi lääkäreiksi. Humanismi on kova juttu. Kärsivällisyys ja ahkeruus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Lääkäriduuni on elämäntapa. Liian anayyttinen ei saa olla (riippuu tosin erikoisalasta) eli kirurgilta vaaditaan tekoja ja sisätautilääkäri fundeeraa diagnooseja. Lastenlääketiede on aika haastavaa käsittääkseni, pitää fundeeraa diagnooseja ja handlaa ne hysteeriset vanhemmat. Ja pitää vielä ansaita pikkuskidin luottamus.
Ja epävarmuudensietoa vaaditaan myös paljon, eli pitää pään kestää sekin, kun ei tiedäkään kaikkea. Varsinkin kun opettelet vasta toimenpiteitä ja tuntuu ettei mitään muista/tiedä/osaa, pitää pysyä kasassa. Ja se vaihe kestää monta vuotta. Tuo epävarmuudensietokyky myös vaihtelee ihmisillä hyvin paljon.
Meitä on moneksi. Työtä tehdään myös persoonalla eikä sen tarvitse olla tietynlainen. Kaikenlaista voi oppia, joten en olisi huolissani sen enempää omista ominaisuuksista luonteen suhteen.
Stressiä ja riittämättömyyden tunnetta täytyy oppia sietämään. Samoin hyvin monenlaisia ihmisiä. Mukavat potilaat on harvassa, mutta yksikin kiitos auttaa taas jaksamaan muutaman "haastavamman".